Synnytys ei käynnisty
Raskauteni on nyt edennyt viikolle 41+0. Koko raskausaika on ollut helppo ja oireeton. Supistellut ei ole vielä missään vaiheessa. Siispä onko toivoa, että tämä tästä etenisi vielä viikon sisään itsestään synnytykseen ilman käynnistystä? Kaipailisin kokemuksia asiasta, jos jollakulla on vastaavanlaisia. Kiinnostaisi myös kuulla kokemuksia synnytyksen käynnistämisestä sairaalassa, jos sellaiseen on joku joutunut. Miten käynnistäminen tapahtuu ja miten se vaikuttaa synnytyksen kulkuun?
Kommentit (11)
Sitä ennen ei tietoakaan että olisi alkanut itsestään. Oli jo aika tukalat paikat. Sitten kontrolleissa juostiin harva se päivä. Lopulta ottivat osastolle ja käynnistivät. Annettiin muistaakseni 1/4 tablettia nieltäväksi ja aika nopeasti alkoivat poltot. Vissiin rajumpaa hieman on tuo aukeamisvaihe kun käynnistetiin. MUtta minulla silloin oli kyse esikoisesta jotei ei paljoa ollut vertailupohjaa. Kaikki sitten meni kuitenkin ihan hyvin. POltot alkoi muistaakseni joskus 17 aikaan illalla säännöllisinä ja sitten illalla sain epiduraalin kun sitä ronguin. Nukuttiin salissa miehen kanssa muutama tunti ja aamu tuimaan varmaan joskus kuuden aikaan sitten alkoi poltot taas tuntumaan sietämättöminä ja sain lisää puudutusta ja tyttö tuli sitten aamupäivällä maailmaan. Ihan ok kokemukset. Hyvin se menee :))
rv 42+2 Kätilöopistolla. Minua ei myöskään supistellut raskausaikana ollenkaan.
Aamulla puhkaistiin kalvot, jonka jälkeen laitettiiin oksitosiinitippa. Vauva syntyi klo 23 illalla. Ponnistusvaiheessa apuna käytettiin imukuppia koska supistusten teho laantui loppua kohti.
Käynnistäminen oli ihan ok toimenpide ja eteni tasaiseen tahtiin. Voi olla että koen käynnistyksen ensi vkolla uudestaan sillä nyt menossa rv 40+4 eikä vauva ole näyttänyt merkkiäkään syntymästä.
Minulla myös samanlaista raskausaikana..lievää alkupahoinvointia kylläkin,mutta sehän kuuluu asiaan.
La;n jälkeen yritettiin kyllä kaikki kotikonstit käynnistymisen aikaansaamiseksi,mojovat supparit sain, ei muuta.
Synnytys käynnistettiin loppujenlopuksi rv 42+2.Käynnistystä edeltävä yönä irtosi limatulppa ja olin 2cm auki osastolle mentäessä.Eli olisi kai piakkoin käynnistynyt itsekseenkin..tiedä häntä.
Käynnistys aloitettiin kl.12 yhdellä cytotec pillerillä (alapäähän),siitä parintunnin päästä alkoi supistukset voimistuun..noin klo.17 alkoi olla jo tosi kipeitä..päästiin saliin, supistukset voimistui entisestään..ilokaasua sain heti ja epiduraalia toivoin, mutta sain sen vasta noin kl.19 lääkärin kiireen takia (Oli tuskaiset ajat nuo 2 tuntia). Niin, saliin tullessa laitettiin myös käynnistystippa(en muista minkä nimistä) juuri tuo tippa mielestäni aiheutti ne törkeän kipeät supparit.
Epiduraalin jälkeen oli auvoista kivutonta odottelua että paikat aukeaa tarpeeksi ja vauva syntyi 1.46 seuraavana yönä.
Sinulla on hyvinkin toiveita että käynnistyy itsekseen.Runsaasti tsemppiä tulevaan!!
mutta supistuksia ei alkanut kuulua. Eikä ollut supistellut tai muutenkaan oireillut koko raskausaikana. Tämä oli toinen raskauteni, 1. syntyi sektiolla (perätilan vuoksi, suunniteltu). Lapsivedet meni siis 40+4 ja jouduin sairaalaan seurantaan. 1. käynnistysyritys oli 24 h siitä kun lapsivedet menivät, laitettiin tabletti (kokoa en muista) ei mitään vaikutusta. 2. tabletti 6 h edellisestä. Toisen tabletin laitosta supistukset alkoivat parin tunnin päästä. Synnytys oli rankka, ponnistusvaihe kesti 52 min. Toisaalta tällä ei sitten ollut ilmeisesti mitään tekemistä käynnistyksen kanssa, vaan johtui siitä että tyttö oli iso :)
Josko tämä pikkuKolmonen sitten syntyisi normaalistilateitse, käynnistämättä
Tässä mun kokemus.
Eka raskaus: 1. kipeä suppari koko raskausaika rv 41+5 (kivuttomiakaan ei tullut lainkaan). Poika syntyi rv 41+6. Ja mainittakoon, ettei edes lääkäri uskonut synnytyksen käynnistyvän itse kun kävin sairaalassa kontrollissa rv 41+3.
Toinen raskaus: Neuvolan th:n mukaan jos ensimmäinen meni yhtä paljon yli kuin mulla, niin menee toinenkin. 1. kipeä suppari tuli rv 38+5 klo 21.30 ja seuraavana aamuna oli poika maailmassa. Yllätti totaalisesti kaikki vanhempansa mukaan lukien.
Eli toivoa on!
Ninnu ja pojat 1v 8 kk ja 1 kk
Mulla esikoinen syntyi yht´äkkiä lapsivesien mentyä rv 37+6. Kuopus puolestaan supistusten alettua rv 41+4. Edellisenä päivänä oli yliaikaiskontrolli, eikä ollut vielä varsinaisia merkkejä synnytyksen alkamisesta, annettiin vain uusi kontrolliaika parin päivän päähän. Eikä siis supistellut yhtään etukäteen.
En hoksannut lukea että oliko kyseessä ensimmäisesi?
Mutta minulla esikoisen raskausaikana ei ollut mitään oireita tai vaivoja. Supistuksista saatika mitään tietoa.
Rv.42+1 menin oysiin yliaikaiskontrolliin ja koska kohdunsuu oli vähän auennut niin otettiin osastolle. Sain suun kautta tabletteja. kaksi ensimmäisenä päivänä. Seuraavana päivänä sain yhden yhdeksän jälkeen aamulla ja silloin alkoi tuntua jo että saattais jotain tapahtua. Säännölliset poltot alkoi klo.12 aikaan ja tyttö oli klo.15.21 ulkona. Synnytyssalissa kerkesin olla noin tunnin eli synnytys oli melko nopea. Tunnissa aukesin 3cm -> 10cm. Kivunlievityksiä en ehtinyt saada muuta ku oik puolelle kohdunkaula ja sekin vissiin sen takia ku kohdunkaula ei ollut täydellisesti kadonnut.
Tyttö syntyi rv.42+2.
Toivottavasti sinulla lähtee itsekseen synnytys käyntiin, voin sanoa että käynnistysosastolla makaaminen on maailma tylsintä hommaa.
Toivottavasti itselläni lähtee tämä tule itsekseen koska lääkesupistukset ovat aina voimakkaampia ku omat.
Voimia... Täällä kannattaa ainakin olla sinnikäs että pääsee käynnistykseen vaikka viikkoja on paljon kasassa... =)
Tai ainakin mulla käynnistyi. Kuopus meni 10 päivää yli lasketun ajan, tunsin ekat pikku nipistykset vatsassa vuorokautta ennen pojan syntymää. Pari kertaa oli vatsa kovettunut ennen sitä, mutta minkäänlaisista ennakoivista, vähääkään kivuliaista supistuksista ei ollut tietoakaan, vaikka olin uudelleensynnyttäjä. Olin jo varma että käynnistykseen mennään, mutta itsestään poitsu sitten kuitenkin syntyi.
Esikoisesta en edes tiennyt mitä supistukset on ennen kun tyttö syntyi...Ei ollut mitään merkkejä mahdollisen synnytyksen lähestymisestä, kohdunkaula ei ollut edes pehmentynyt eikä kohdunsuu milliäkään auki kun kävin lääkärissä tiistaipäivänä joulukuussa 2003. Torstaina jo olin synnyttämässä.
Toivoa on siis vielä sinullakin :)
Pitää nyt kirjoittaa, kuinka mulle kävi. Se voi antaa toivoa jollekin saman tilanteen kanssa kärvistelevälle. Synnytykseni käynnistyi lopulta rv 41 + 5 pienellä verentuhrulla sunnuntaiaamulla ja supistuksilla päivällä. Supistukset jatkuivat harvakseltaan koko yön ja sairaalaan mentiin maanantaaamuna (rv 41+6), koska minulla oli aika yliaikaiskontrolliin. Sinne tullessani totesin kuitenkin, että taidan olla tulossa synnyttämään. Asiaa tutkittiin ja todettiin synnytyksen käynnistyneen: olin kaksi senttimetriä auki. Supistukset olivat harvoja ja tehottomia, mutta kipeitä. Epiduraalipuudutuksen myötä minulle pistettiin tippa, joka tehosti supistuksia ja illalla meille syntyi esikoistyttö.
...eli ei kannata menettää toivoaan vaikka yli meneekin :)
Varsinkin kun koko raskausaika oli helppo ja täysin oireeton...
Mulla kuitenkin synnytys käynnistyi itsellään, kun viikoja oli kasassa 41+0. Tai itsellään ja itsellään saattoi siinä kyl olla hieman apuja kun harrastettiin 5 pv:n selipaatin jälkeen seksiä. =) Supistukset vaan alkoi seksin jälkeen noin 2 tunnin päästä!!!
Ja esikoinen syntyi sit aamulla jolloin viikkoja oli kasassa 41+1. =)
Kyllä sullakin tuo synnytys voi vielä käynnistyä ihan itsellään... =) Jaksamisia odotukseen!