Miten käsitellä ja elää kateuden kanssa?

Penskat kerran vuodessa matkalle. Kyllä ne sillä pärjää

Minäkin tunnen kateutta. Mulla on talo ja piha, mutta kadehdin nyt kesällä etenkin, kun miehen siskot perheineen viettävät aikaansa sukumökin vieressä omalla mökillään, paikan ovat tietysti suvulta saaneet. Kun taas mieheni (siis saman sisarusryhmän jäsen ) ei vastaavaa mökkipaikkaa saanut.

Koskaan ei voi täysin tietää toisten elämästä. Kateus kuitenkin lähes aina perustuu omiin luuloihin jotta joillakin on paremmin.

Olis kysyy, oletteko onnellisia hyvän elintason ja talot omaavat ihmiset?

Hienoa, että tunnistat kateuden tunteen. Se on jo ensimmäinen askel :) Kehoittaisin kuitenkin pohtimaan, että onko nuo asiat todella sellaisia jotka tekevät sinut tai lapsesi onnelliseksi? Onnellisuushan on loppujen lopuksi tunne, joka muodostuu vain sisältäpäin, ei ulkoisista asioista.

Itse alkoholistiperheessä kasvaneena olisin antanut raittiista vanhemmasta mitä vain. Asuin omakotitalossa sukulaisten ympäröimänä, mutta seinien sisäpuolella helvetti oli irti. Älä sis vertaa elämääsi muiden elämään, vaan pyri tekemään omastasi paras mahdollinen. Se, että lapsillasi on onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen äiti, on parasta mitä voit heille antaa. Asumismuoto on vain asumismuoto, ja reissut vain reissuja. Perushyvä arki on se, mikä ratkaisee.

Tsemppiä kaikkeen <3

Vierailija kirjoitti:

Koskaan ei voi täysin tietää toisten elämästä. Kateus kuitenkin lähes aina perustuu omiin luuloihin jotta joillakin on paremmin.

Tiedän tämän, mutta kuitenkin puhutaan läheisten kanssa avoimesti asioista ja välittyy todella heidän tyytyväisyys: rakastava parisuhde ja tyytyväisyys asumiseen/pihaan/työhön jne. Sanovat suoraan, että kyllähän sitä "tyytyväinen saa olla kun on asiaa hyvin". Silloin mietin, että itsellä ei niin.

Ap.

Jos osaisit nähdä asian vaikka siten, että jos he kadehtisivatkin sinua? Sinulla vuokra-asunto, ei tietynlaisia huolia siitä. Yksinhuoltajana sinun ei ainakaan tarvitse katsella sikamaista miestä tms. Olet vapaa ihastumaan ja rakastumaan.

Itseäni auttoi sen huomaaminen, että eräs henkilö, jota on aina tietyssä porukassa suosittu ja pidetty alustalla (tämä ärsytti itseäni, ajattelin että hänellä kaikki mennyt aina elämässä täydellisen nappiin, ei mitään särmää ja toiset vain ihannoivat häntä, tämä siis aiheutti minussa kateutta ja katkeruutta)

niin huomasin vähitellen, että itse asiassa homma olikin niin päin, että hän kadehtia minua.

Se mitä yritän sanoa, ei ole, että kenenkään pitäisi olla kateellinen tai muuta, vaan se, että mikä saattaa vaikuttaa täydelliseltä ja ihannoitavalta, ei todellakaan sitä välttämättä ole.

Ja joku toinen ajattelee sinun elämästäsi, että on kadehdittavaa :)

(En osaa ehkä selittää tätä tarpeeksi hyvin, pointti myös se, että usein ihminen on kangistunut kasvoihinsa ja näkemään oman elämänsä surkeampana kuin se muille näyttäytyy)

Aidosti vaikea ajatella että elämäni olisi ihailtavaa. Sairautta, vuokra-asunto levottomina naapureineen, ei olisi edes aikaa deittailla.. onni on tunne, mutta kyllähän elintasolla on yhteys siihen. Ap

Tasan ei käy onnen lahjat. Elämä on epäoikeuden mukaista, toiset saa ja toiset ei. Koeta pärjätä pääsi kanssa, katos huonommaksi vaan menee. Kohta on kylmä ja nälkä.

Olisitko valmis vaihtamaan osia kateutesi kohteen kanssa? Siis kaikessa, ei vain tiettyjä yksittäisiä ominaisuuksia.

Sääli saa ilmaiseksi, mutta kateus on ansaittava.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskaan ei voi täysin tietää toisten elämästä. Kateus kuitenkin lähes aina perustuu omiin luuloihin jotta joillakin on paremmin.

Tiedän tämän, mutta kuitenkin puhutaan läheisten kanssa avoimesti asioista ja välittyy todella heidän tyytyväisyys: rakastava parisuhde ja tyytyväisyys asumiseen/pihaan/työhön jne. Sanovat suoraan, että kyllähän sitä "tyytyväinen saa olla kun on asiaa hyvin". Silloin mietin, että itsellä ei niin.

Sanotaan, että kaikkein eniten kadehditaan tyytyväistä elämänasennetta. Se myös selittää tilanteet, missä toisella ei edes ole mitään materiaa mitä voisi kahdehtia.

Jos onnistut nostamaan itsetuntoa niin kateus menee piiloon, mutta se tulee takaisin silloin jos itsetuntosi jälleen laskee.

Tuoko oma talo onnen?

me suomalaiset ollaan hyvin kateellista kansaa

-sivusta

Minäkin olen hurjan kateellinen eräälle vanhalle tutulleni, koska tuntuu, että hänellä on kaikkea. Ulkonäköä, rahaa, rakastava perhe, komea mies, talot, autot ja mökit. Kuvatkin ovat valoisia ja kauniita ja koko perhe on pukeutunut sävy sävyyn.

Ehkä sun pitäisi man up koska miehethän on naisia vähemmän kateellisia eli neuroottisia. Ehkä testo auttaisi. 

Kateus on mielenkiintoinen tunne. Mitä jos hetken aikaa oikein keskittyisit siihen tunteeseen ja antaisit sen vaan olla, ehkä tutkisit sitä mitä se kertoo sinusta suhteessa kateuden kohteisiin. Onko kyse oikeasti vaan talosta yms, vai onko sillä jotain syvempää kerrottavaa