Onko toivoa, että nuori vielä jossain vaiheessa ryhdistäytyy ja alkaa ottaa vastuuta elämästään?

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi liiassa määrin ei ole hyvä asia, jos se lähentelee alkoholismia. Seuraa löytää varmasti muulla kuin sillä tavoin, jos seurustelukumppania etsii. Ei kai kenenkään vapaa-aika voi olla pelkkää bilettä. Tai tekee sen ilman alkoholilla läträämistä. Vuosia kuluu äkkiä noin ellei herää tilanteeseen ja haima ei tykkää. Jokaisella omat ongelmansa toki.

Toisaalta aika suurella osalla jossain vaiheessa nuorena elämä on aikamoista läträämistä eikä heistä/meistä loppuiäksi alkoholisteja tule. Se on kivaa aikansa, mutta työelämään meno tai viimeistään perheellistyminen useimmilta lopettaa bile-elämän.  

Itsellä oli opiskeluvuodet ihan uskomattoman kosteita. 3-4 kertaa viikossa bileet, joissa join usein sammumiseen asti. Muinakin päivinä opiskeluhommia tehtiin usein porukassa pubeissa yliopiston lähellä ja kaljoja upposi hitaahkoa mutta tasaista tahtia. Kyllä sitä nuorena oli uskomattoman jaksava, toisinaan menin suoraan bileistä nukkumatta välillä luennoille tai laskuharjoituksiin eikä mitään ongelmaa. Jos paha darra, aamukalja ennen sitä yliopiston lähellä olevassa pro alkkis pubissa :D Hauskat muistot pelkästään tuosta ajasta on. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kannustavista tarinoista. Nuori on siis viimeistä vuotta lukiossa, niin 20-vuotiaana. Opiskelu on ollut todella hidasta ja takkuista ja on ollut monta kertaa vähällä keskeyttää, mutta olen aina saanut jotenkin puhuttua ympäri. Kuten arvata saattaa, opintomenestys ei ole kummoista, mutta jotenkin on onnistunut kuitenkin mukana roikkumaan. Sanoo, että lukion jälkeen ei aio opiskella ikinä enää mitään :o Ei kuitenkaan ole halunnut vaihtaa amikseenkaan, niin siksi olen sanonut että ei kannattaisi keskeyttää lukiota ennen kuin on jotain muuta tiedossa.

Toivottavasti ne elämän realiteetit jossain vaiheessa k ohjaa tätäkin kaveria eteenpäin.

Ap.

Ettei sitten kuitenkin olisi jotain oppimis-tai keskittymisongelmaa, jos opiskelu takkuaa?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kannustavista tarinoista. Nuori on siis viimeistä vuotta lukiossa, niin 20-vuotiaana. Opiskelu on ollut todella hidasta ja takkuista ja on ollut monta kertaa vähällä keskeyttää, mutta olen aina saanut jotenkin puhuttua ympäri. Kuten arvata saattaa, opintomenestys ei ole kummoista, mutta jotenkin on onnistunut kuitenkin mukana roikkumaan. Sanoo, että lukion jälkeen ei aio opiskella ikinä enää mitään :o Ei kuitenkaan ole halunnut vaihtaa amikseenkaan, niin siksi olen sanonut että ei kannattaisi keskeyttää lukiota ennen kuin on jotain muuta tiedossa.

Toivottavasti ne elämän realiteetit jossain vaiheessa k ohjaa tätäkin kaveria eteenpäin.

Ap.

Lukio voi olla liian vaikea joillekin ja siksi se näyttää roikkumiselta. Amis voi olla vähemmän mutkikas, vaikka sekin on haastava monille. Voit kannustaa lukioasiassa silti, kun valitsi sen. Jotkut hakevat korkeakouluun lukion jälkeen silti, se vasta hankala onkin. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi liiassa määrin ei ole hyvä asia, jos se lähentelee alkoholismia. Seuraa löytää varmasti muulla kuin sillä tavoin, jos seurustelukumppania etsii. Ei kai kenenkään vapaa-aika voi olla pelkkää bilettä. Tai tekee sen ilman alkoholilla läträämistä. Vuosia kuluu äkkiä noin ellei herää tilanteeseen ja haima ei tykkää. Jokaisella omat ongelmansa toki.

Toisaalta aika suurella osalla jossain vaiheessa nuorena elämä on aikamoista läträämistä eikä heistä/meistä loppuiäksi alkoholisteja tule. Se on kivaa aikansa, mutta työelämään meno tai viimeistään perheellistyminen useimmilta lopettaa bile-elämän.  

Itsellä oli opiskeluvuodet ihan uskomattoman kosteita. 3-4 kertaa viikossa bileet, joissa join usein sammumiseen asti. Muinakin päivinä opiskeluhommia tehtiin usein porukassa pubeissa yliopiston lähellä ja kaljoja upposi hitaahkoa mutta tasaista tahtia. Kyllä sitä nuorena oli uskomattoman jaksava, toisinaan menin suoraan bileistä nukkumatta välillä luennoille tai laskuharjoituksiin eikä mitään ongelmaa. Jos paha darra, aamukalja ennen sitä yliopiston lähellä olevassa pro alkkis pubissa :D Hauskat muistot pelkästään tuosta ajasta on. 

Voi olla. Mutta alkoholismi ei ole silti normaalia nuorena tai mikään läträäminen. Jokainen tekee valintansa. Mutta se näkyy kadulla meille muille ihmisille joka päivä, miten pahassa kunnossa jopa lenkkitiet ovat, sotkua ja hajua. Ei raikasta. Kaupungit pilalla. Jos bilettäjät saisi vaikka itä-suomeen, saisi lännessä olla siistiä ja normaalia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kannustavista tarinoista. Nuori on siis viimeistä vuotta lukiossa, niin 20-vuotiaana. Opiskelu on ollut todella hidasta ja takkuista ja on ollut monta kertaa vähällä keskeyttää, mutta olen aina saanut jotenkin puhuttua ympäri. Kuten arvata saattaa, opintomenestys ei ole kummoista, mutta jotenkin on onnistunut kuitenkin mukana roikkumaan. Sanoo, että lukion jälkeen ei aio opiskella ikinä enää mitään :o Ei kuitenkaan ole halunnut vaihtaa amikseenkaan, niin siksi olen sanonut että ei kannattaisi keskeyttää lukiota ennen kuin on jotain muuta tiedossa.

Toivottavasti ne elämän realiteetit jossain vaiheessa k ohjaa tätäkin kaveria eteenpäin.

Ap.

Lukio voi olla liian vaikea joillekin ja siksi se näyttää roikkumiselta. Amis voi olla vähemmän mutkikas, vaikka sekin on haastava monille. Voit kannustaa lukioasiassa silti, kun valitsi sen. Jotkut hakevat korkeakouluun lukion jälkeen silti, se vasta hankala onkin. :/

* Korjaan tähän että lukion jälkeen osa saattaa valita myöhemmin amiksen tai sitten ei mitään.

Ainakaan ei kannata alkaa paapomaan tai järjestämään nuoren aikuisen elämää parempaan malliin huolehtimalla, että oletkos Jukka-Pirkka muistanut vaihtaa joka päivä alushousut tai oletko ottanut vitamiinit tai käyttänyt hammaslankaa. Jotkut äidit käyvät siivoamassa ja pyykkäämässä nuorelle aikuiselle, joka sitten oppii, että aina joku huolehtii ja itse saa elää kuin pellossa. Jos nuori oikeasti tarvitsee apua johonkin, niin se on sitten eri asia, mutta sellainen paapominen, joka mahdollistaa velttoilun ja vastuun pakoilun omasta elämästä, on vanhempien karhunpalvelus nuorelle.

Itellä meni lukioaika ihan pieleen kun ei kerta kaikkiaan kiinnostanut koulunkäynti.. 24 vuotiaana havahduin siihen että nyt kiinnostaakin sivistää itseä ja hakea johonkin koulutukseen jotta saan ammatin. Joten voisi sanoa että tulin järkiini kun olin tarpeeksi kehittynyt. Maailma ikäänkuin avartuu kun tulee vanhemmaksi ja alkaa hahmottaa itseään paremmin ja ymmärtämään mitä haluaa. Tuo on siis ihan normaalia jota kuvailet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mullakin meni koulutkin meni pieleen.

33-42v opiskelin tohtoriksi ja sain 3 lasta

Oikeasti? Mitä tapahtui, ja missä vaiheessa? Kiitos tästä, ehkä on toivoa, vaikkei tuosta tohtoria tulisikaan :) Ap.

30+ keskittymiskykyni parani (testosteroni ainakin laskee tuolloin). Vankienkin palaaminen vankilaan vähenee merkittävästi, kun täyttävät 27-vuotta. Plus tuossa iässä alkaa oleen vanhimmasta päästä yökerhoissa, alkaa oleen noloo ja krapulat pahenee merkittävästi. Täytyi sitten lopulta luopua siitä elämästä ja alkaa päteen jotenkin muuten.

Mitä alaa opiskelit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mullakin meni koulutkin meni pieleen.

33-42v opiskelin tohtoriksi ja sain 3 lasta

Oikeasti? Mitä tapahtui, ja missä vaiheessa? Kiitos tästä, ehkä on toivoa, vaikkei tuosta tohtoria tulisikaan :) Ap.

Ihmiset kyllästyy siihen narkkaamiseen

Tunnen paljonkin vanhempia ihmisiä, jotka nuorena elivät tuohon tyyliin. Viikonloppuna juhlivat ja nukkuivat puoleen päivään asti eikä mikään oikein kiinnostanut. Jossain vaiheessa alkoivat kuitenkin kiinnostua opiskelusta ja työstä tai perheen perustamisesta. Nykyisin heillä on hyvät työpaikat ja omat asunnot ja perheet. 

Nuorena kannattaa bilettää kunnolla, ettei sitten tarvitse vanhana narista katkerana vauvapalstalla. Vaikuttaa siis ihan terveeltä normaalilta nuorelta.