Kyllä näin 44-vuotiaana opiskeleminen maistuu paremmin kuin nuorena
Olin laiska opiskelemaan nuorempana. Pääsin kyllä ylioppilaaksi ja menin lukion jälkeen ammattikorkeaan. Jätin kuitenkin amk:n kesken parin vuoden jälkeen. Opinnot ei oikein edenneet ja totesin, että ala ei ole mua varten.
Ensimmäiseen ammattiin valmistuin 31-vuotiaana kun valmistuin lähihoitajaksi. Tuota työtä olen tehnyt siitä lähtien ja olen nyt 44v. Aloitin viime syksynä opiskelemaan sairaanhoitajaksi töiden ohessa. Opinnot ovat sujuneet hyvin ja ensimmäisen harjoittelun sain ahotoitua työkokemuksella ja näytöllä. Myös seuraavan harjoittelun koitan ahotoida, mutta se on kuulemma vaikeampi saada hyväksytyksi, että katsotaan kuinka käy.
Ensimmäiseltä vuodelta opintopisteitä on 60. Sen lisäksi olen nyt kesän aikana suorittanut etukäteen itsenäisesti joitakin kursseja ja saanut niistä kasaan 20 op. Nuorena ei olisi ollut puhettakaan, että olisi kokopäiväisen työn ohessa tehnyt vielä itsenäisesti noin paljon opintoja. Lukuvuoden aikana teen 80% työaikaa, että olisi edes vähän vapaatakin.
Intoa opiskeluun on huomattavasti enemmän kuin nuorena ja hyvä niin.
Kommentit (16)
Mä olen 41v ja en ikimaailmassa jaksaisi enää opiskella. Saati pitäisi vielä oppiakkin jotain. Joo ei kiitos, mieluummin työtön kun väkipakolla opiskelemaan.
Silloin nuorena olit opiskeluputkessa 7v-31v ikävuodet. Koko ajan piti oppia jotain uutta. Nyt kun aivot ovat saaneet levätä 10 vuotta niin johan sitä uudestaan innostuu oppimisesta.
Vierailija kirjoitti:
Silloin nuorena olit opiskeluputkessa 7v-31v ikävuodet. Koko ajan piti oppia jotain uutta. Nyt kun aivot ovat saaneet levätä 10 vuotta niin johan sitä uudestaan innostuu oppimisesta.
En mä ole jatkuvasti opiskellut 31-vuotiaaksi asti. Aloitin lähihoitajan opinnot 29-vuotiaana ja sitä edelliset opinnot olin keskeyttänyt 21-vuotiaana. Tein välissä töitä ja sain lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Jostain kumman syystä pää toimii paremmin vanhempana kuin nuorena. En edes tajua miten sainkin siitä omasta opiskelustani niin raskasta ja vaikeaa. Enkä tajunnut asioita millään vaikka kuinka tankkasi, enkä muistanut. Nyt menee tässä kotiöiden ohessa ihan mielenkinnosta milloin lääketieteellisiä tutkimuksia, opinnäytetöitä ja vaikkaa mitä, eikä mitään ongelmaa sisäistää ja muistaa vaikka muuten pää on ihan haperossa tilassa.
Jotenkin on myös enemmän kiinnostusta oppia, lukea ja tutkia. Nuorempana monesti jätti lukematta kokeisiin ja se näkyi sitten numeroissa kun ei välttämättä kuunnellut tunneillakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 41v ja en ikimaailmassa jaksaisi enää opiskella. Saati pitäisi vielä oppiakkin jotain. Joo ei kiitos, mieluummin työtön kun väkipakolla opiskelemaan.
No se on sun valintasi ja mun valinta on toinen.
Minä myös opiskelin sh:ksi aikuisena. Ihan eri asenne kuin nuorena. Silloin menin aina siitä missä aita on matalin ja jätin tekemättä kaiken minkä pystyin. Aikuisena oli ihan eri motivaatio, ja koin muutenkin että sh on ammatti jossa on pakko olla hyvä, koska toisten terveydellä ei lähdetä leikkimään. Vaadin siis itsetäni paljon jo opiskeluaikana, ja myös työmoraalini on todella korkea.
Sh-opiskelija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 41v ja en ikimaailmassa jaksaisi enää opiskella. Saati pitäisi vielä oppiakkin jotain. Joo ei kiitos, mieluummin työtön kun väkipakolla opiskelemaan.
No se on sun valintasi ja mun valinta on toinen.
Oma valinta kun ei jaksa eikä opi mitään?
Tutkintonsa vapaasti valittavia opintoja voi suorittaa myös helppoina nettikursseina.
Riippuu varmaan mitä opiskelee. Itse opiskelin lääketeknikoksi ja kyllä monta kertaa oli motivaation puute, kun opinnoissa oli kaikenlaisia täytetunteja ja leikkaa+liimaa-tyyppistä "opetusta". Tällä tarkoitan sitä, että joku tärkeä asia pilkottiin osiin, meidät oppilaat laitettiin ryhmittäin etsimään tietoa jostain osa-alueesta ja sitten opetimme toisiamme. Voin sanoa ettei ollut laadukasta opetusta.
Vierailija kirjoitti:
Sh-opiskelija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 41v ja en ikimaailmassa jaksaisi enää opiskella. Saati pitäisi vielä oppiakkin jotain. Joo ei kiitos, mieluummin työtön kun väkipakolla opiskelemaan.
No se on sun valintasi ja mun valinta on toinen.
Oma valinta kun ei jaksa eikä opi mitään?
Jos olet älyllisesti heikkoöahjainen, niin ei kai sille kukaan mitään voi
Valmistuin just tradenomiksi ja keväällä haen yliopistoon, koska haluan myös maisterin paperit. Olen 45 v Vakityö ollut 9 vuotta. Opintovapaalla olin täydet 15 kuukautta.
Nuorena sitä keskittyy siihen, että miltä näytän, ja mitä nuo muut opiskelijat minusta ajattelee.
Vähän vanhempana keskittyy siihen opiskeluun, ja motivaatio on kohdallaan, kun se on oma valinta, eikä mitään pakkopullaa.
Hyvä kun sairaanhoitajiksi on vielä tulijoita. Lähihoitajataustastasi on varmasti paljon apua opinnoissa. Itse olen samanikäinen (s. -78) ja jäämässä pois alalta.
Vaikka aivot ovat nuorena "terävimmillään", niin veikkaan, että hormonit vaikuttaa paljonkin siihen, jaksaako opiskella vai ei. Itse olin täysin sekaisin teini-ikäisenä ja huono oppilas, koska en jaksanut opiskella. Itsetunto-ongelmat, perheen sisäiset traumat ja tietokonepelit veivät huomioni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sh-opiskelija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 41v ja en ikimaailmassa jaksaisi enää opiskella. Saati pitäisi vielä oppiakkin jotain. Joo ei kiitos, mieluummin työtön kun väkipakolla opiskelemaan.
No se on sun valintasi ja mun valinta on toinen.
Oma valinta kun ei jaksa eikä opi mitään?
Jos olet älyllisesti heikkoöahjainen, niin ei kai sille kukaan mitään voi
Sanoin olevani väsynyt. Se on eri asia kuin älyllisesti heikkolahjainen.
Jostain kumman syystä pää toimii paremmin vanhempana kuin nuorena. En edes tajua miten sainkin siitä omasta opiskelustani niin raskasta ja vaikeaa. Enkä tajunnut asioita millään vaikka kuinka tankkasi, enkä muistanut. Nyt menee tässä kotiöiden ohessa ihan mielenkinnosta milloin lääketieteellisiä tutkimuksia, opinnäytetöitä ja vaikkaa mitä, eikä mitään ongelmaa sisäistää ja muistaa vaikka muuten pää on ihan haperossa tilassa.