Mitä tapahtuu jos vauvan itkuun ei aina vastaa?

kuulokkeet ja musiikinkuuntelu kuulostaa aika väärältä vaihtoehdolta. Kauanko annat lapsen huutaa ?

Kuinka pieni vauva?

Entä jos vauvalla on ilmavaivoja?  Röyhäytätkö imetyksen jälkeen? 

Itse hoidan 9 kk sairasta lasta.Hän on onnellinen vaikka kivut ottavat voimille.Onnistuimme saamaan lapsen olemaan yksin  esim kun on nukkumisaika

.Hän on turvallinen, sinun lapsi kaipaa juuri turvallisuutta. 

Laita vatsalleen syliisi istuessasi ja hiero alaselkää.Se rauhoittaa. Voi johtua vatsakivuista .........

Saat tähän varmasti kaikenlaisia vastauksia.

Oma käsitykseni on, että huomiotta jättäminen tuntuu vauvasta hylkäämiseltä ja ahdistaa ja stressaa häntä. Jos hän kaipaa huomiota, sen evääminen johtaa ongelmiin myöhemmin elämässä. Tuo on se lapsen saamisen sitovin ja raskain kohta. Se alkaa vähitellen helpottaa, kun vauva kasvaa, lähtee liikkeelle ja kiinnostuu muustakin.

Oma lapseni oli vauvana hyvin paljon perääni ja vauvavuosi oli raskas. En pystynyt juuri omiani puuhaamaan. Priorisoin kuitenkin vauvan tarpeisiin vastaamisen. Kantorepusta oli paljon apua, sai ainakin kädet vapaaksi vaikka ei voinut kaikkea tekemään.

En tiedä, mutta minulla esikoinen ei rauhoittunut helposti, joten hän saattoi itkeä itsensä väsyksiin. Näytti siltä kuin olisi taju mennyt, taivutti selkäänsä taaksepäin ja jännitti itseään jäykäksi, kunnes väri kasvoissa muuttui ja hän nukahti, mutta heräsi pian taas ja jatkoi huutoaan. Koliikkikin oli. En uskaltanut jättää kotiin muiden hoidettvaksi, sillä sain hänet rauhoittumaan nopeammin kuin muut. 15 min tai yli huuto aiheutti em oireet, joten minun oli oltava aina lähettyvillä. Yritin rauhoittaa, mutta ei se auttanut aina.

En pystyisi musiikin kuunteluun jos pieni itkee ja toivoo turvallista syliä tai vaikkapa vaan yhdessäoloa. 

Vierailija kirjoitti:

Saat tähän varmasti kaikenlaisia vastauksia.

Oma käsitykseni on, että huomiotta jättäminen tuntuu vauvasta hylkäämiseltä ja ahdistaa ja stressaa häntä. Jos hän kaipaa huomiota, sen evääminen johtaa ongelmiin myöhemmin elämässä. Tuo on se lapsen saamisen sitovin ja raskain kohta. Se alkaa vähitellen helpottaa, kun vauva kasvaa, lähtee liikkeelle ja kiinnostuu muustakin.

Oma lapseni oli vauvana hyvin paljon perääni ja vauvavuosi oli raskas. En pystynyt juuri omiani puuhaamaan. Priorisoin kuitenkin vauvan tarpeisiin vastaamisen. Kantorepusta oli paljon apua, sai ainakin kädet vapaaksi vaikka ei voinut kaikkea tekemään.

En jätä vauvaa huomiotta. Saa paljon huomiota, mutta ei voi antaa huomiota ihan koko ajan. Sinäänsä se ihan koko ajan huomioiminen ei edes tunnu tarpeelliselta

On vauvan elinehto että vauvan itkuun reagoidaan. Sillä on kauaskantoisia seurauksia. Ensimmäiseen inahdukseen ei tarvitse juosta, mutta vauvaa ei missään tilanteessa saa jättää itkemään pitkäksi aikaa yksin

Opetat lapselle välinpitämättömyyttä. Teininä lähtee kavereitten kansaa mieluummin pussikaljalle kuin sun kans soffalle leffaa kattomaan!

Aina vastaa vauvan kutsuun, aina. Vauvalla on hätä ja sitä ilmaisee itkullaan!

https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/0-1-v/vauvan-sos…

https://www.mll.fi/aihe/6kk-vauva-on-edelleen-tosi-itkuinen/

Kantoreppu on hyvä ratkaisu siihen vaiheeseen kun vauva ei itse vielä pääse liikkumaan, mutta janoaa aktiviteetteja. 

Sinun pitää ymmärtää, että vauvalla ei ole vielä minkäänlaista tunnesäätelyä eikä kokemusta minuudesta, ei siis rajoistaankaan eikä mistään. Sinä olet hänen kehonsa ja mielensä ja mitä sinä teetkin hänen kanssaan niin sen hänelle opetat. Eli jos et vastaa itkuun niin opetat laiminlyömään omia tunteitaan ja kokemuksiaan. Kun vastaat asianmukaisesti avunpyyntöön niin vauva oppii pikkuhiljaa, että jokainen tuntemus kehossa ei ole vaara ja kriisi, vaan jotain minkä voi itsekin hallita tai ohittaa koska tietää, että vaikkapa pierusta ei seuraa mitään pahaa. Jotenkin näin. Ja jos on ruuan jälkeen maha kipeä niin vatsalleen ja taputtelet vaikka pyllylle hellästi siinä musiikkia kuunnellessa tai sivele vaikka selkää tai jalkapohjia. Vauva vain haluaa olla lähellä.

Laiminlyönti vaikuttaa lapsen rakentuvaan itsetuntoon ja omanarvontuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saat tähän varmasti kaikenlaisia vastauksia.

Oma käsitykseni on, että huomiotta jättäminen tuntuu vauvasta hylkäämiseltä ja ahdistaa ja stressaa häntä. Jos hän kaipaa huomiota, sen evääminen johtaa ongelmiin myöhemmin elämässä. Tuo on se lapsen saamisen sitovin ja raskain kohta. Se alkaa vähitellen helpottaa, kun vauva kasvaa, lähtee liikkeelle ja kiinnostuu muustakin.

Oma lapseni oli vauvana hyvin paljon perääni ja vauvavuosi oli raskas. En pystynyt juuri omiani puuhaamaan. Priorisoin kuitenkin vauvan tarpeisiin vastaamisen. Kantorepusta oli paljon apua, sai ainakin kädet vapaaksi vaikka ei voinut kaikkea tekemään.

En jätä vauvaa huomiotta. Saa paljon huomiota, mutta ei voi antaa huomiota ihan koko ajan. Sinäänsä se ihan koko ajan huomioiminen ei edes tunnu tarpeelliselta

Sinun vauva kaoipaa huomiota! Joku ehdotti kantoreppua! Se on hyvä idea sinun tapauksessa.Ymmärrän että oet väsynyt mutta saat kiitoksen tuonnempana.Voitko kysyä kunnalta ,jos voisit saada apua vauvan hoitoon jonkun tunnin viikossa.

Kirkolla ehkä vapaaehtoisia?

Vierailija kirjoitti:

Opetat lapselle välinpitämättömyyttä. Teininä lähtee kavereitten kansaa mieluummin pussikaljalle kuin sun kans soffalle leffaa kattomaan!

Aina vastaa vauvan kutsuun, aina. Vauvalla on hätä ja sitä ilmaisee itkullaan!

https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/0-1-v/vauvan-sos…

https://www.mll.fi/aihe/6kk-vauva-on-edelleen-tosi-itkuinen/

Aika monet teininä menevät pussikaljalle mielummin kuin ovat vanhempiensa kanssa. Suomi varmaan täynnä huonoja äitejä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saat tähän varmasti kaikenlaisia vastauksia.

Oma käsitykseni on, että huomiotta jättäminen tuntuu vauvasta hylkäämiseltä ja ahdistaa ja stressaa häntä. Jos hän kaipaa huomiota, sen evääminen johtaa ongelmiin myöhemmin elämässä. Tuo on se lapsen saamisen sitovin ja raskain kohta. Se alkaa vähitellen helpottaa, kun vauva kasvaa, lähtee liikkeelle ja kiinnostuu muustakin.

Oma lapseni oli vauvana hyvin paljon perääni ja vauvavuosi oli raskas. En pystynyt juuri omiani puuhaamaan. Priorisoin kuitenkin vauvan tarpeisiin vastaamisen. Kantorepusta oli paljon apua, sai ainakin kädet vapaaksi vaikka ei voinut kaikkea tekemään.

En jätä vauvaa huomiotta. Saa paljon huomiota, mutta ei voi antaa huomiota ihan koko ajan. Sinäänsä se ihan koko ajan huomioiminen ei edes tunnu tarpeelliselta

Sinun vauva kaoipaa huomiota! Joku ehdotti kantoreppua! Se on hyvä idea sinun tapauksessa.Ymmärrän että oet väsynyt mutta saat kiitoksen tuonnempana.Voitko kysyä kunnalta ,jos voisit saada apua vauvan hoitoon jonkun tunnin viikossa.

Kirkolla ehkä vapaaehtoisia?

Saa huomiota. Ei vaan ihan joka hetkellä, jos viimein ymmärsitte

Itkemään jättäminen siihen reagoimatta johtaa siihen, että vauva alkaa "rauhoitella itseään". Tietyssä pisteessä jatkuessaan tämä voi alkaa vaikuttaa mielenterveyteen myöhemmällä iällä. Lapsi voi olla herkempi esim. masentuneisuuteen ja voi tulla erilaisia persoonallisuushäiriöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saat tähän varmasti kaikenlaisia vastauksia.

Oma käsitykseni on, että huomiotta jättäminen tuntuu vauvasta hylkäämiseltä ja ahdistaa ja stressaa häntä. Jos hän kaipaa huomiota, sen evääminen johtaa ongelmiin myöhemmin elämässä. Tuo on se lapsen saamisen sitovin ja raskain kohta. Se alkaa vähitellen helpottaa, kun vauva kasvaa, lähtee liikkeelle ja kiinnostuu muustakin.

Oma lapseni oli vauvana hyvin paljon perääni ja vauvavuosi oli raskas. En pystynyt juuri omiani puuhaamaan. Priorisoin kuitenkin vauvan tarpeisiin vastaamisen. Kantorepusta oli paljon apua, sai ainakin kädet vapaaksi vaikka ei voinut kaikkea tekemään.

En jätä vauvaa huomiotta. Saa paljon huomiota, mutta ei voi antaa huomiota ihan koko ajan. Sinäänsä se ihan koko ajan huomioiminen ei edes tunnu tarpeelliselta

Sinun vauva kaoipaa huomiota! Joku ehdotti kantoreppua! Se on hyvä idea sinun tapauksessa.Ymmärrän että oet väsynyt mutta saat kiitoksen tuonnempana.Voitko kysyä kunnalta ,jos voisit saada apua vauvan hoitoon jonkun tunnin viikossa.

Kirkolla ehkä vapaaehtoisia?

Saa huomiota. Ei vaan ihan joka hetkellä, jos viimein ymmärsitte

Ei sun kirjoituksista selvinnyt kuinka pitkän aikaa vauvasi itkee tai millainen tilanne ylipäätään on varsinaisesti kyseessä. Sitäkään ei tiedetä saako vauva tarpeeksi ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saat tähän varmasti kaikenlaisia vastauksia.

Oma käsitykseni on, että huomiotta jättäminen tuntuu vauvasta hylkäämiseltä ja ahdistaa ja stressaa häntä. Jos hän kaipaa huomiota, sen evääminen johtaa ongelmiin myöhemmin elämässä. Tuo on se lapsen saamisen sitovin ja raskain kohta. Se alkaa vähitellen helpottaa, kun vauva kasvaa, lähtee liikkeelle ja kiinnostuu muustakin.

Oma lapseni oli vauvana hyvin paljon perääni ja vauvavuosi oli raskas. En pystynyt juuri omiani puuhaamaan. Priorisoin kuitenkin vauvan tarpeisiin vastaamisen. Kantorepusta oli paljon apua, sai ainakin kädet vapaaksi vaikka ei voinut kaikkea tekemään.

En jätä vauvaa huomiotta. Saa paljon huomiota, mutta ei voi antaa huomiota ihan koko ajan. Sinäänsä se ihan koko ajan huomioiminen ei edes tunnu tarpeelliselta

Sinun vauva kaoipaa huomiota! Joku ehdotti kantoreppua! Se on hyvä idea sinun tapauksessa.Ymmärrän että oet väsynyt mutta saat kiitoksen tuonnempana.Voitko kysyä kunnalta ,jos voisit saada apua vauvan hoitoon jonkun tunnin viikossa.

Kirkolla ehkä vapaaehtoisia?

Saa huomiota. Ei vaan ihan joka hetkellä, jos viimein ymmärsitte

Ei sun kirjoituksista selvinnyt kuinka pitkän aikaa vauvasi itkee tai millainen tilanne ylipäätään on varsinaisesti kyseessä. Sitäkään ei tiedetä saako vauva tarpeeksi ruokaa.

Kun vauva saanut ruokaa ja huomiota, niin lopetan syöttämisen ja lasken hetkeksi sylistä, vähäksi aikaa teen jotain ihan itsekseni. Saa tarpeeksi ruokaa, enkä halua vauvan ylensyövän