Miten Vesa-Matti Loirin kuolema vaikuttaa elämääsi?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Olen huomannut hieman ärsyttävän ilmiön. Kukaan ystäväni ei ole koskaan kuunnellut Loiria tai edes fanittanut... Sitten eilen koko some täynnä , kuinka nyt sydäntä raastaa ja kuinka he ihailivat Koiria. . . Tuntui oudolta. Mutta ymmärrän, että joitain koskettaa syvästikin.
Itse ajattelen niin, että hän teki hienon ja merkittävän uran, mutta nyt hänen aikansa päättyi. Olen jo kyllä muinoin miettinyt, että kauanko elää, koska elintavat olivat mitä olivat.
Siis ihailivat Loiria...
Tuo mieleeni surullisen tunteen häivähdyksen häntäkin nyt ajatellessani siitä kaiken ja kaikkien katoavuudesta .
Ei mitenkään. Tarkoitus ei ole mitenkään väheksyä Loiria tai hänen uskomatonta uraansa. Mutta tavallaan Loiria ei minun elämässä ei koskaan ollut olemassakaan ja toisaalta hän tulee aina olemaan - sitä yritän sanoittaa, että "tunsin" Loirin hänen tekemän taiteensa kautta ja taide jää elämään. Hieno mies oli:)
Miksi pitäisi vaikuttaa kun en henkilökohtaisesti tuntenut?
Somessa näkyy hetken aikaa, onneksi unohtuu melko nopeasti. Muuten ei mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Negatiivisesti.
On nimittäin varmaankin seuraavan kuukauden joka radiokanava täynnä hänen "tulkinta"mölinäkappaleitaan.
Inhoan niitä sydämeni pohjasta.
Joo, tämä sama.
Ei se nyt muutoin vaikuta, kun että hetken surullisia fiiliksiä saattaa tulla. Isäni kuoli maksasyöpään viime vuonna ja tunteet niiltä ajoilta palaa välillä mieleen kun näkee kuvia Loirista. Samalla tavalla hiipui pois elämä heistä.
Siten että minun eläkemaksutaakka pieneni hiukan, eli olen onnellinen siinä mielessä että eläkeläisiä poistuu. Käyn töissä ja maksan joka kuukausi eläkemaksuja noin 250e joten toivottavasti tuo summa pienenee nyt kun eläkeläisiä poistuu keskuudestamme.
M30
Vaikuttaa siten, etten pysty seuraamaan uutisia enkä kohta keskustelupalstojakaan. Vesku ja sähkö, sähkö ja Vesku, Vesku, Vesku, sähkö.
Ei mitenkään, nasse-setä oli paras hahmo ja siitäkin on vuosikymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Mahtoikohan tehdä päivääkään kunnon töitä, pelkkää hömppää vaan?
Vastaava tapaus kuin nykyiset influenserit ym. tubettajat.
Kun vanha ja sairas ihminen kuolee, niin en pidä sitä erityisen surullisena asiana. Mitta Tuo ihmisten somekäyttäytyminen ihmetyttää. Ihmiset, jotka muuten tuskin ikinä kuuntelivat Loiria pistivät linkkejä ja kyynelhymiöitä.
Mä en arvostanut Loiria laulajana. Ihan kauheaa mölinää, myös kuolemansa jälkeen. Näyttelijänä arvostan, monia hahmoja ei olisi ilman häntä. Mutta esim uuno-leffoista on aika ajanut ohi. Lapsena tykkäsin, nykyään niiden katsominen aiheuttaa myötähäpeää, viimeistään kahden minuutin jälkeen vaihtuu kanava.
Kevyet mullat hänelle, missä nyt lieneekään.
Ei mitenkään. En tuntenut häntä henkilökohtaisesti, joten hänen kuolemansa ei herätä minussa mitään sen ihmeellisempiä tuntemuksia. Koskettaa yhtä paljon kuin kenen tahansa vieraan vanhuksen kuolema. En kuuntele radiota enkä katso telkkaria ja lehtiä selailen vaan otsikkotasolla ja luen ainoastaan kiinnostavimmat jutut, joten uutisähkyäkään ei tästä aiheesta tule.
Vierailija kirjoitti:
Mahtoikohan tehdä päivääkään kunnon töitä, pelkkää hömppää vaan?
Mitenkähän sinä pystyisit samaan suorituksiin. Miten töissäsi joudat tänne viestailemaan. Mitä oikeaa työtä teet... kiinnostaisi tietää..
Ei mitenkään, ei ollut oikeastaan yllätys, vaan jopa odotettavissa, vaikka en noista viimeisistä syöpädiagnooseista tiennyt mitään, kuten ei suuri yleisö kai muutenkaan. En ollut Loiri-fani, mutta levätköön rauhassa.
En nyt muutamaan päivään lue lehtiä. Etenkin tämä On mä juonut monta pitkää Lyypekissä artisti ärsyttää. Varmaan oli hyvä ja läheinen suhde, bromanssien bromanssi ja niin pois päin. Ei vaan jaksa. Tästä yhden ilmeen näyttelijästä ja kuiskaamalla laulajasta ei tule seuraavaa Loiroa, vaikka nyt kuinka nassuaan lehtien täytteeksi tarjoaakin.
Ei mitenkään. Olen huomannut hieman ärsyttävän ilmiön. Kukaan ystäväni ei ole koskaan kuunnellut Loiria tai edes fanittanut... Sitten eilen koko some täynnä , kuinka nyt sydäntä raastaa ja kuinka he ihailivat Koiria. . . Tuntui oudolta. Mutta ymmärrän, että joitain koskettaa syvästikin.
Itse ajattelen niin, että hän teki hienon ja merkittävän uran, mutta nyt hänen aikansa päättyi. Olen jo kyllä muinoin miettinyt, että kauanko elää, koska elintavat olivat mitä olivat.