Skitsofrenia ja parisuhde

Puoliso lähti kotoa kesäkuun alussa "miettimään asioita" selvästi psykoottisena. Tämä oli nyt kolmas psykoosi viidessä vuodessa. Puhui äänille, sai omituisia kohtauksia, syytti minua pettämisestä ja valehtelemisesta (syyttä) ja oli kovin aggressiivisen oloinen. Useamman yön olen näiden psykoosien aikana nukkunut ystävän nurkissa koska olen pelännyt väkivaltaa. Päihteitä on käyttänyt aina edeltävästi, siksi olenkin pelännyt.

Ensimmäinen psykoosi meni nopeasti ohi koska suostui vastaanottamaan hoitoa ja lääkkeitä. Ongelmana onkin se että parin kuukauden päästä koki olonsa niin hyväksi ettei suostunut niitä enää syömään. Toisella kerralla psykoosi kesti lähes 2kk ja nyt tuntuu kaiken kuulemani perusteella siltä ettei hellitä ollenkaan, oikeastaan vainoharhat ja erilaiset salaliittoteoriat vain pahenevat koko ajan. Oli myös kiukuspäissään haistattanut lääkärilleen puhelimessa ja kehoittanut tätä laittamaan minut suljetulle kun olin hänen asioihinsa sekaantunut sillä tavalla.

Itse olen parhaani mukaan yrittänyt tukea ja kannustaa kuntoutukseen. Tälläkin kertaa yritin aikani kertoa että olisi viisasta hakea apua mutta kuuroille korville meni. Hänessä ei kuulemma ole mitään vikaa. Hän on menestyvä ja pärjäävä kaikin puolin eikä kukaan yllä hänen tasolleen. Omalle perheelleen on kertonut että minä olen jotenkin pimahtanut ja he uskovat häntä. Eivät usko että tämä on sairas vaikka eteen laskisi lääkärintodistuksen. Lääkärin virhearvio ja minun juoneni jolla mustamaalaan heidän koko sukunsa kuulema. Juristi ei voi olla mielisairas. Näin sanoi hänen isänsä kun pyysin apua tilanteeseen.

Yhteistä historiaa on nyt 9 vuotta. Rakastuin terveeseen ihmiseen ja muutama vuosi sitten puhkesi siis tämä sairaus. Edelleen rakastan yhtä paljon ja lukuunottamatta näitä sairausjaksoja niin suhde on kukoistanut. Ne sairausjaksotkin tulee aina täytenä yllätyksenä, tai ainakaan en havaitse mitään "varoitusmerkkejä" etukäteen. Onkohan vaan niin ettei mitään ole tehtävissä enää? Minä jaksaisin kyllä yhä tukea ja rakastaa, vaati se sitten mitä tahansa, mutta ilman hoitoa ei taida kukaan parantua saatika selviytyä arjesta.

Onko muilla suhteita skitsofreenikon kanssa ja millaisilla kokemuksilla?