Auttaako pieni määrä alkoholia ahditukseen?

Päihteitä ei pitäisi ikinä käyttää ahdistuneena. On eriasia pitää hauskaa ja käyttää päihteitä kuin lääkitä ahdistusta päihteillä.

Vierailija kirjoitti:

Mä käytin pitkään vain satuttaisesti alkoholia ahdistukseen sekä rentoutumiseen. Nykyään oon siinä tilanteessa että ainut asia joka minut saa onnelliseksi, on kun kaapista löytyy alkoholia, mitä merkkiä vain. En ymmärrä miksi niin moni huumausaine on luokiteltu laittomaksi koska alkoholi on vaarallinen päihde, erittäin koukuttava.

Tämä ilmiö on tunnettu ja useimmille tulee vasta (lähes) päivittäisestä käytöstä, mutta geneettisesti sille herkillä voi tulla pienemmästäkin käytöstä. Eli kyseessä on ns. mielihyväkynnyksen nousu. Mielihyväkynnys tarkoittaa sitä määrää mielihyvää aiheuttavia kemikaaleja aivoissa, jonka läsnä ollessa ihminen kokee että nyt mulla on kiva olo. Alkoholi nostaa nousuhumalavaiheessa näitä kemikaaleja paljon korkeammalle kuin päihtettömät nautittavat asiat. Jos alkoholia juo liian usein, aivot virittää itsensä niin, että vasta se hyvin korkea taso dopamiinia ja muita mielihyväkemikaaleja koetaan mielihyväksi. Kaikki alempana on harmaata ja tylsää. Ongelma on, että kun mikään päihteetön kiva asia, mitä ihminen kokeilee siis ei enää tuota mielihyvää, niin on vaikea korvata alkoholia niillä. Toivoa kyllä on: mielihyväkynnys palautuu ennalleen 3-6 kk täysraittiuden aikana, jos sen onnistuu pitämään.

Kyllä auttaa. Harmi kun tulee niin kalliiksi.

Alkoholi hidastaa ja siten auttaa vähän jos käy ylikierroksilla. Sitä pitäisi kuitenkin käyttää vain poikkeustilanteissa. Muutaman kerran vuodessa. Kirkkopyhät on hyvä tekosyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi ei auta. Bentsot auttaa, mutta niitä on vaikea saada.

Psykedeelejä on käytetty menestyksekkäästi ahdistuksen hoitoon. Yleensä yksi kerta riittää, mutta kun nekin luokitellaan huumeeksi, unohda koko juttu.

Eräs mies kertoi että tuo B:n jokin versio oli vaikuttanut pitkällä ajalla niin, että normaalit mielihyvävälittäjäaineet olivat kadonneet ja joutui ottamaan vaan lisää jotain lääkettä. Oli ainekoukussa sitten. Mikä lie mekanismi.

Se on juuri näin. B koukuttaa ja siksi sitä ei suositella pitkäaikaiskäyttöön. Mutta kun vaihtoehtoa (psykedeelit) ei periaatteessa ole, ainakaan vielä, vaihtoehtoja on aika vähän. Ahdistus on v***umainen olotila ja jotain siihen on otettava, että voisi olla toimintakykyinen. Alkoholi toimii joillakin, mutta työssäkäyvälle ihmiselle se ei ole vaihtoehto.

Riippuu varmaankin siitä ahdistuksen määrästä myös. Itsellä alkoholi ei ollut aiemmin tuottanut mitään isompia ongelmia, kunnes kolmikymppisenä vaikean eron keskellä alkoholi tuli ongelmaksi. Ainoa, mikä tuolloin sai ajatukseni pois eroasioista ja toi edes pienen piristysruiskeen mielialaani, oli nousuhumala. Tissuttelin lähes joka ilta myöhään ja seuraavana päivänä heräsin sitten kohmeloisena tyhjässä talossa etätöihin. Ei sitä kohmeloa kukaan huomannut. Lopulta annokset kasvoivat ja viikonloppuiltoina oli vaikea lopettaa juomista. Viikonloppu alkoi sitten yksikseni viinipullolla hyvän ruuan kera, jatkui saunakaljoilla, ja kaljapäkin loppuessa sekoitin mitälie drinkkejä baarikaapin pullonpohjista. Jos join kavereiden kanssa, niin puhkesin sitten aina vain itkemään keskellä iltaa. Sunnuntaipäivät itkin ahdistusta sängyn pohjalla ja tuijotin seinää tuntitolkulla. Krapula kymmenkertaisti minulla niitä ahdistavia ajatuksia. Minun mielenterveydelleni alkoholi ei sopinut mitenkään päin.

Itse syönyt vuosia jo bentsoja tilannekohtaisesti.

Auttavat esim juhlista, treffeistä ja työkokouksista selviämiseen. Annokset pysyneet matalana, ei koukkua.