Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelottaako kuolema?
Eternity
08.08.2022 |
Mihin ajatukseen tai näkemykseen turvaudut torjuaksesi pelon, kun ajattelet omaa kuolemaasi?
Kommentit (74)
Turvaudun siihen ajatukseen, että se on asia joka tulee tapahtumaan, enkä voi hallita sitä. Se mitä on kuoleman jälkeen on myös asia johon en voi vaikuttaa (ellei kuulu johonkin uskonlahkoon).
Uskon myös näihin:
-kuolleena vapaudut kehosi tuomasta tuskasta
- kuolleena vapaudut persoonastasi, jonka kehosi sinulle on määrittänyt
- Et ole enää vastuussa elämän aikaisista asioista
- kuolleena et tunne kaipausta tai surua, etkä voi murehtia sitä miten elit elämäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turvaudun siihen ajatukseen, että se on asia joka tulee tapahtumaan, enkä voi hallita sitä. Se mitä on kuoleman jälkeen on myös asia johon en voi vaikuttaa (ellei kuulu johonkin uskonlahkoon).
Uskon myös näihin:
-kuolleena vapaudut kehosi tuomasta tuskasta
- kuolleena vapaudut persoonastasi, jonka kehosi sinulle on määrittänyt
- Et ole enää vastuussa elämän aikaisista asioista
- kuolleena et tunne kaipausta tai surua, etkä voi murehtia sitä miten elit elämäsi.
Ei, koska:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17315637/jalleensyntyminen--samsara--si…-
Vierailija kirjoitti:
Turvaudun siihen ajatukseen, että se on asia joka tulee tapahtumaan, enkä voi hallita sitä. Se mitä on kuoleman jälkeen on myös asia johon en voi vaikuttaa (ellei kuulu johonkin uskonlahkoon).
Uskon myös näihin:
-kuolleena vapaudut kehosi tuomasta tuskasta
- kuolleena vapaudut persoonastasi, jonka kehosi sinulle on määrittänyt
- Et ole enää vastuussa elämän aikaisista asioista
- kuolleena et tunne kaipausta tai surua, etkä voi murehtia sitä miten elit elämäsi.
Ei ihan sillä tavalla.
Luopumisen maailma
Sekä buddhalainen koulukunta että Shankaran koulukunta haluavat löytää paikan...Buddha sanoo, että elämä itsessään on merkityksetöntä, ettei työtä tai olemassaoloa sinänsä ole. Buddhalaisen koulukunnan mukaan voimme lopettaa olemassaolomme. Elämän ylläpitäminen jatkuvassa kamppailussa on sairaalloista hulluutta, ja meidän on päästävä siitä eroon. Miksi meidän ylipäätään pitäisi elää? Siksi buddhalaiset saarnaavat nirvanaa, olemassaolon lakkaamista.
BUDDHALAISUUS ON TAVALLAAN ATEISMIA.
Shankaracharya sanoo: "Tietenkin elämä on olemassa, mutta tämä elämä on epätoivottavaa. Kärsimme jatkuvasti kaikenlaisista vammoista, heikkenemme vähitellen ja lopulta kuolemme. …
On totta, että elämä tässä kuoleman maailmassa ei ole toivottavaa. Mutta mikä on ulospääsy? Shankara sanoo, että eksymme harhaan yrittäessämme säilyttää itsemme. On mahdotonta säilyttää yksilöllisyys ja samalla nauttia todellisesta, ikuisesta maailmasta. Siksi yksilöllisen olemisen on menetettävä kaikki kiehtovuutensa.
MIKSI MAALLISET NAUTINNOT JA VAPAUTUMINEN EIVÄT TYYDYTÄ SYDÄNTÄMME?
Meistä tietämättömistä saattaa näyttää päällisin puolin siltä, että tarvitsemme sitä tai tätä: dharma, artha, kama, mutta tämä on pinnallinen, epätäydellinen ymmärrys. Kun kaivamme syvemmälle, huomaamme, että tavoittelemme koko sydämestämme vain ...täydellistä onnellisuutta, emme virheellisiä, hetkellisiä "nautintoja". Siksi dharma, artha ja kama eivät sammuta sydämemme janoa. Mitäpä niistä puhumattakaan, jos edes vapautuminen (moksha) muuttuvista haluistamme ei ole päämäärämme, ja tämä on oppineiden ihmisten löytö. Pelkkä vapautuminen negatiivisesta on keinotekoista.
Elämällä on oltava oma tarkoituksensa. Kaikella on tarkoituksensa, paikkansa - maailmassa ei ole mitään, millä ei olisi tarkoitusta! Nolla ei voi olla kaiken olemisen summa. Olemassaolon summa on rajaton, ei nolla. Siksi vapautuminen itsessään on pitkä, syvä uni: se on tuhoisaa ja hedelmätöntä. Se ei voi olla päämäärä, jota varten maailma luotiin, se ei voi olla olemassaolomme tulos. Meidän on löydettävä toinen puoli – transsendenttinen dynaaminen maailma. Ja miten tämä voidaan tehdä? Elämme hyväksikäytön maailmassa, ja sitä vastustaa toinen maailma, omistautumisen maailma.
Vierailija kirjoitti:
En pelkää. Olen sairastellut pitkään ja parantumattonasti, opin jossain vaiheessa ns irtaantumaan ruumiista. Pahimpina päivinä pystyn katsomaan itseäni ruumiin ulkopuolelta, se on varsin jännä olotila. Kuin että olen vain ruumiini vanki, että sielu on jotain muutakin kuin aivot.
Kuolemassa pääsen irti tästä kropasta, loppuu kivut ja kolotukset. Ja olen vapaa.
Itse katson että tietoisuus = sielu. Ainakin jollain tapaa. Jos miettii asioita molekyylitasolla, niin missä kohtaa aivoja ja atomeja, tietoisuus sijaitsee? Kaikki on kuitenkin vain atomeja vierivieressä, jotka pyörittävät energiaa ees taas. Reagoivat keskenään sen mukaan mihin elektronit sinkoilevat ja muodostavat uusia sidoksia tai katkaisevat niitä.
Mutta onko tietoisuus niiden välissä? Sen kokonaisuuden eli aivojen väleissä? Onko tietoisuus energiaa ? Onko tietoisuus itse molekyyleissä ? Mitä se on?
Ja kun ihminen kuolee, mitä tietoisuudelle tapahtuu ?
Vierailija kirjoitti:
Turvaudun siihen ajatukseen, että se on asia joka tulee tapahtumaan, enkä voi hallita sitä. Se mitä on kuoleman jälkeen on myös asia johon en voi vaikuttaa (ellei kuulu johonkin uskonlahkoon).
Uskon myös näihin:
-kuolleena vapaudut kehosi tuomasta tuskasta
- kuolleena vapaudut persoonastasi, jonka kehosi sinulle on määrittänyt
- Et ole enää vastuussa elämän aikaisista asioista
- kuolleena et tunne kaipausta tai surua, etkä voi murehtia sitä miten elit elämäsi.
Me monet muutkin halaumme jo päästä pois, mutta kuitenkin:
Kumpi on vaarallisempaa: elämä aineellisessa maailmassa vai mayavadin vapautuminen?
Kahdesta pahasta, hyväksikäytöstä ja luopumisesta (bhukti ja mukti), LUOPUMINEN ON SUUREMPI PAHA, koska sen asema on korkeampi kuin hyväksikäytön - ja se on hyväksikäyttävämpi. Puolitotuudet ovat vaarallisempia kuin valheet. LUOPUMINEN VOI PETTÄÄ PALVOJIA ENEMMÄN. Sillä on omat, erityiset viehätyksensä, jotka ovat paremmat kuin hyväksikäytössä. Jopa oppineet miehet voidaan houkutella ansaan luopumalla.
Vapautuksen etsijä ajattelee: "Tässä se on, vapautus, eikä ole mitään tätä korkeampaa. Kieltäminen, LUOPUMINEN vangitsee ansoihinsa jopa ne, jotka ovat saattaneet kulkea luottavaisesti polkua kohti todellista hyvää. Se sanoo: "Kyllä, olette saavuttaneet tavoitteenne, olette onnistuneet. Se vangitsee ihmisiä korkeamman olennon nimissä. Luopuminen on arvokkaampaa kuin hyväksikäyttö. Ihmiset olettavat: "Tämän täytyy olla lopullinen tavoite." Puolitotuudet ovat siis vaarallisempia kuin valheet.
TÄRKEÄ! PELKKÄ VAPAUTUMINEN ON VAARALLISTA, JOS SE ON sāyujya-mukti.
VAARALLINEN sāyujya-mukti.
Jos mayavadi houkuttelee teidät sāyujya-muktin, vapautumisen sulautumisen Absoluutin kanssa, verkkoon, olette mennyttä. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan kestää, ennen kuin pääset ulos. Jos olet materialisti..., "rekrytoijat" saattavat tulla kotiisi. Aineellisessa maailmassa voitte tavata saarnaajan, mutta sāyujya-muktissa ette ole missään. Syväunista on hyvin vaikea herättää, ja harva onnistuu herättämään. Siksi luopuminen on vaarallisempaa kuin hyväksikäyttö, aivan kuten puolitotuudet ovat vaarallisempia kuin valheet.
Mayawadi saattaa jopa yrittää houkutella muita impersoonallisuuteen, koska hän itse kärsii tästä vaivasta. Hän ajattelee, että persoonaton vapautuminen on perimmäinen päämäärä, ja värvää muita, koska se on hänen etunsa mukaista. He eivät näe mitään virhettä laskelmissaan - he luulevat saavuttaneensa korkeimman vapautumisen ja yrittävät värvätä muita puolelleen. Heidän laskelmissaan on kuitenkin virhe, josta he eivät ole tietoisia. Kun he ovat eksyneet, he yrittävät johtaa muita harhaan. Miten joku, joka ei ole itse oppinut tuntemaan totuutta, voi johdattaa ketään totuuteen? Jos hän tietäisi sen, hän itse kulkisi kohti totuuden maailmaa, mutta hän ei tiedä siitä mitään. Hän on laskenut väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turvaudun siihen ajatukseen, että se on asia joka tulee tapahtumaan, enkä voi hallita sitä. Se mitä on kuoleman jälkeen on myös asia johon en voi vaikuttaa (ellei kuulu johonkin uskonlahkoon).
Uskon myös näihin:
-kuolleena vapaudut kehosi tuomasta tuskasta
- kuolleena vapaudut persoonastasi, jonka kehosi sinulle on määrittänyt
- Et ole enää vastuussa elämän aikaisista asioista
- kuolleena et tunne kaipausta tai surua, etkä voi murehtia sitä miten elit elämäsi.Ei, koska:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17315637/jalleensyntyminen--samsara--si…-
Nämä onkin uskon asioita.
Ei. Tulee sitkun tulee. Tässä kun elää jokapäivästen rytmihäiriöiden kanssa jotka sai ennen aina paniikin aikaan oppi pikku hiljaa sen asenteen et ihan sama, kuolee jos kuolee.
Se kyl pelottaa jos joutuu kärsiä jonkun taudin takia mutta itse kuolema ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pelkää. Olen sairastellut pitkään ja parantumattonasti, opin jossain vaiheessa ns irtaantumaan ruumiista. Pahimpina päivinä pystyn katsomaan itseäni ruumiin ulkopuolelta, se on varsin jännä olotila. Kuin että olen vain ruumiini vanki, että sielu on jotain muutakin kuin aivot.
Kuolemassa pääsen irti tästä kropasta, loppuu kivut ja kolotukset. Ja olen vapaa.
Itse katson että tietoisuus = sielu. Ainakin jollain tapaa. Jos miettii asioita molekyylitasolla, niin missä kohtaa aivoja ja atomeja, tietoisuus sijaitsee? Kaikki on kuitenkin vain atomeja vierivieressä, jotka pyörittävät energiaa ees taas. Reagoivat keskenään sen mukaan mihin elektronit sinkoilevat ja muodostavat uusia sidoksia tai katkaisevat niitä.
Mutta onko tietoisuus niiden välissä? Sen kokonaisuuden eli aivojen väleissä? Onko tietoisuus energiaa ? Onko tietoisuus itse molekyyleissä ? Mitä se on?Ja kun ihminen kuolee, mitä tietoisuudelle tapahtuu ?
Oikein. Tässä linkissä on kaikki hyvin selitetty. https://keskustelu.suomi24.fi/t/17315637/jalleensyntyminen--samsara--si…-
Miksi tietoisuuden luonnetta on niin vaikea ymmärtää? Vedat selittävät sen seuraavasti. Atman, yksilöllisen sielun, luonne on kaksitahoinen: se on sekä tietoisuuden kantaja että tietoisuus itse, toisin sanoen tietoisuus on sekä sielun ominaisuus että sielu itse. Toisin sanoen sielu on sekä havaitsija että havaitsija; se, joka kokee kokemuksen, ja itse kokemus. Ensimmäistä näkökohtaa kutsutaan attributiiviseksi tietoisuudeksi ja toista konstitutiiviseksi tietoisuudeksi. ... Ymmärtääksemme tämän voimme jälleen ottaa esimerkkinä liekin. Valo on liekin ominaisuus, mutta sama valo ei ole vain ominaisuus vaan liekin ydin. Valo liekin ominaisuutena antaa meille mahdollisuuden nähdä ympäröivän maailman, ja sama valo liekin olemuksena antaa meille mahdollisuuden nähdä itse liekki - en tarvitse toista kynttilää nähdäkseni kynttilän palavan. Sielu on liekin tavoin itsestään selvä.
...
Olemme kaikki tässä aineellisessa maailmassa, ja koska olemme äärettömän pieniä eläviä olentoja, maya, illuusio, vaikuttaa meihin. Käsityksemme itsestämme on vääristynyt.
Kun tulimme tähän aineelliseen maailmaan, olemme menettäneet muistin, ajatuksen todellisesta henkisestä olemassaolostamme.
Kuitenkin transsendenttinen totuus kertoo meille aina sisäisesti, että olemme epätäydellisessä tilassa. Kaikessa toiminnassamme, kaikessa mitä teemme, kaikessa mitä kulutamme, on jonkinlainen virhe, epätäydellisyys.
Tehtävämme on palata alkuperäiseen asemaan, löytää todellinen asemamme.
...
”Vesi ei voi kastella sielua, tuli ei voi polttaa sitä, ilma ei voi kuivattaa sitä, eikä mikään ase voi leikata sitä palasiksi” (tämä selitetään Bhagavad Gitassa). Sielu on sellainen, ja teidän on selvitettävä tällaisen sielun luonne. Sinun on saatava kuolematon identiteettisi takaisin. Sinun on löydettävä itsesi. Sielulla on oma ympäristönsä, oma maaperänsä, olemisen ulottuvuus. On olemassa korkeampia olemisen ulottuvuuksia, joissa perspektiivi on hyvin korkea ja jotka ovat yhtä todellisia kuin aurinko, kuin kirkas päivä. Sinua on ohjattava halu päästä tuohon ulottuvuuteen. Tämän kuolevaisen maailman asukkaalla on oltava vain yksi - tämä - velvollisuus. Kaikki muu - kaikki muut ponnistelut - ovat turhia ja itsetuhoisia.
En enää. Mietin sitä kyllä välillä. Mutta minulla on varmuus että elämäni pituus on muualla päätetty. Minun tehtäväni on elää sitä, eikä vaivata päätäni kuolemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskonnot eivät ainakan ole vastaus/lääke kuolemanpelkoon. Ja totta hitossa tervejärkinen ihminen, tai mikä tahansa elollinen, haluaa olemisensa jatkuvan mahdollisimman pitkään. joten joo, kuolema pelottaa.
Pelkään sitä mikä johtaa kuolemaan, ellei kuole ns. saappaat jalassa äkillisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskonnot eivät ainakan ole vastaus/lääke kuolemanpelkoon. Ja totta hitossa tervejärkinen ihminen, tai mikä tahansa elollinen, haluaa olemisensa jatkuvan mahdollisimman pitkään. joten joo, kuolema pelottaa.
On sekin aika pelottava ajatus, ettei olemassa olo lopu koskaan
Ei pelota. Kuolema on vapautus eikä mitään kamalaa. Sit on "taistelut taisteltu" ja saa levätä. Se ois pelottavaa jos ei koskaan kuolis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pelkää. Olen sairastellut pitkään ja parantumattonasti, opin jossain vaiheessa ns irtaantumaan ruumiista. Pahimpina päivinä pystyn katsomaan itseäni ruumiin ulkopuolelta, se on varsin jännä olotila. Kuin että olen vain ruumiini vanki, että sielu on jotain muutakin kuin aivot.
Kuolemassa pääsen irti tästä kropasta, loppuu kivut ja kolotukset. Ja olen vapaa.
Itse katson että tietoisuus = sielu. Ainakin jollain tapaa. Jos miettii asioita molekyylitasolla, niin missä kohtaa aivoja ja atomeja, tietoisuus sijaitsee? Kaikki on kuitenkin vain atomeja vierivieressä, jotka pyörittävät energiaa ees taas. Reagoivat keskenään sen mukaan mihin elektronit sinkoilevat ja muodostavat uusia sidoksia tai katkaisevat niitä.
Mutta onko tietoisuus niiden välissä? Sen kokonaisuuden eli aivojen väleissä? Onko tietoisuus energiaa ? Onko tietoisuus itse molekyyleissä ? Mitä se on?Ja kun ihminen kuolee, mitä tietoisuudelle tapahtuu ?
Sielu ei ole pelkkää energiaa tai persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut ihmiset virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus, joka kuuluu Jumalan valtakuntaan, ja sillä on henkinen keho, joka on sat-chit-ananda (sanskrit) - ikuisuus, tieto ja autuus. Kun sielu kuitenkin joutuu halun valtaan nauttia Jumalasta riippumatta, se laskeutuu välittömästi aineelliseen maailmaan, jossa se jää loukkuun aineelliseen kehoon. Miksi me kärsimme? Koska sielu, joka on sat-chit-ananda, on vangittuna aineelliseen kehoon, jonka luonto on asat-achit-nirananda, eli se on väliaikainen, tietämätön ja kärsimyksen alainen.
...
Sielu on käsittämätön.
Sielu on niin pieni, ettei sitä voi nähdä edes elektronimikroskoopilla. Vaikka keksittäisiinkin väline, jonka avulla voitaisiin nähdä niin pieni koko, sielua olisi silti mahdotonta havaita, sillä sielu on aineeton. Edes ajatusta, aineen hienovaraista muotoa, ei voida havaita. Määritelmän mukaan sielu on materian tuolla puolen. Se on näkymätön ja käsittämätön.
"Sielu on näkymätön, käsittämätön ja muuttumaton...".
Koska sielu on erillään aineesta, sitä ei voida ymmärtää kokeellisilla menetelmillä, joissa käytetään aineellisia välineitä.
...
Sielu eli jiva on siis ikuinen hengen hiukkanen, tietoisuuden atomi, jolla on rajallinen itsenäisyys ja joka on kaikkien elämän ilmenemismuotojen syy.
Se eroaa kuolleesta aineesta ensinnäkin siinä, että se kykenee olemaan tietoinen olemassaolostaan ja havaitsemaan ympäröivän maailman. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.
tää on taas joku "ei saa sanoa uskonnottomia ajatuksia- ketju"
Kyllä pelottaa. En ole kehitellyt mitään ajatusta pelkoa torjumaan, tässäpähän pelkään vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pelkää. Olen sairastellut pitkään ja parantumattonasti, opin jossain vaiheessa ns irtaantumaan ruumiista. Pahimpina päivinä pystyn katsomaan itseäni ruumiin ulkopuolelta, se on varsin jännä olotila. Kuin että olen vain ruumiini vanki, että sielu on jotain muutakin kuin aivot.
Kuolemassa pääsen irti tästä kropasta, loppuu kivut ja kolotukset. Ja olen vapaa.
Itse katson että tietoisuus = sielu. Ainakin jollain tapaa. Jos miettii asioita molekyylitasolla, niin missä kohtaa aivoja ja atomeja, tietoisuus sijaitsee? Kaikki on kuitenkin vain atomeja vierivieressä, jotka pyörittävät energiaa ees taas. Reagoivat keskenään sen mukaan mihin elektronit sinkoilevat ja muodostavat uusia sidoksia tai katkaisevat niitä.
Mutta onko tietoisuus niiden välissä? Sen kokonaisuuden eli aivojen väleissä? Onko tietoisuus energiaa ? Onko tietoisuus itse molekyyleissä ? Mitä se on?Ja kun ihminen kuolee, mitä tietoisuudelle tapahtuu ?
Elävä olento, sielu itse on tietoisuus.
Bhagavad Gita 2.
TEKSTI 23 :
Sielua ei voi paloitella millään aseella, polttaa tulella, kastella vedellä tai kuivattaa tuulella.
________________________________________
Sielua kutsutaan syntymättömäksi, mutta koska se on aineellisessa kehossa, se näyttää siltä kuin se olisi syntynyt kehon mukana.
Itse asiassa KEHOSSA OLEVA SIELU EI SYNNY EIKÄ KUOLE.
Kaikki syntynyt on tuomittu kuolemaan. KOSKA SIELU EI OLE SYNTYNYT, SILLÄ EI OLE MENNEISYYTTÄ, NYKYISYYTTÄ EIKÄ TULEVAISUUTTA.
SE ON AINA OLEMASSA OLEVA JA ALKUPERÄINEN. Toisin sanoen sen syntyajankohtaa ON MAHDOTONTA määrittää.
________________________________________
Käsitys siitä, että ruumiimme kuoleman myötä kaikki loppuu, ei pidä paikkaansa. Tieto jälleensyntymisestä eli siitä, että sielu siirtyy lopulta toiseen kehoon, oli olemassa jo varhaisessa kristinuskossa.
Yksittäinen sielu siirtyy siis aineellisesta kehosta toiseen, ja sen nykyinen keho sekä sen toiminta tässä elämässä määräävät, mikä on sen seuraava keho. Yksinkertaisesti sanottuna ihmisen elämäntapa, hänen tekonsa ja toimintansa muodostavat uudet halut ja tavoitteet, tietyt luonteenominaisuudet ja uuden tietoisuuden eli hänen hienojakoisen kehonsa. Ja se määrää, mihin kehoon hän joutuu seuraavassa elämässään.
Mistä seuraava keho riippuu? Se riippuu olennosta itsestään: aivan kuten tämä päivä muokkaa huomisen tapahtumia. Toisin sanoen tietoisuus, jonka ihminen on muodostanut tässä elämässä, siirtää hänet kuoleman hetkellä uuteen rkehoon, joka vastaa hänen tietoisuuttaan kuoleman hetkellä.
"As a person puts on new garments, giving up old ones, the soul similarly accepts new material bodies, giving up the old and useless ones."(Bg 2.22)
"And whoever, at the time of death, quits his body, remembering Me alone, at once attains My nature. Of this there is no doubt. "(Bhagavad Gita 8.5)
_____________________________________
Sielu, joka on luonteeltaan täysin henkinen, on vangittuna tähän aineelliseen maailmaan. Jokainen elämänmuoto tässä maailmassa on jonkinlainen vankila. Ei vain maailma ole vankila, vaan jokainen keho on vankila. Kun elävä olento kehittää tietoisuuttaan, se saa paremman kehon. ... Niinpä ihmiselämän muoto on pyhien kirjoitusten mukaan vain vaihtoehto, jonka avulla voi päästä ulos vankilasta. Vain ihminen voi päästä ulos aineellisen maailman vankilasta. Kukaan ei pääse ulos. Kuinka kauan olemme olleet tässä vankilassa? ...kirjoitukset kertovat miljardeja vuosia. Monia miljardeja vuosia. Olemme niin tottuneet ja syntyneet elämään tässä vankilassa, ettemme tajua olevamme vankeja. ... Veda selittää myös, että kun ihmisessä herää tietty henkinen tietoisuus, hän alkaa nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat, hän ei tarvitse tämän maailman työkaluja, tiedon havaitsemisen alkeellisia periaatteita. Tieto herää sisältä, se tulee luoksesi äänen kautta - [shabda brahman]. Millä tavalla? Kuuntelemalla Veda-kirjoitusten johtopäätöksiä vähitellen, tiettyjen esimerkkien analogian perusteella, tietynlaisesta energiasta, joka säteilee... Aurinko säteilee lämpöä, ei vain valoa. Hänen tietoisuutensa herää vähitellen.
_________________________________
Sielu eroaa olennaisesti hienojakoisesta kehosta siinä, että sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden lähde tai toimija, kun taas hienojakoinen ruumis on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana.
Vierailija kirjoitti:
Luulin, ettei pelota pätkääkään. Mutta kun mulle sanottiin, ettei syöpääni pysty enää hoitamaan, ajatukset muuttuivat. Valta ahdistus, suru ja pelkokin kohtasi.
Noinhan se usein menee. Ei pelota kuolema, ennen kuin tulee todelliseksi omalla kohdalla.
Alue: Aihe vapaa
Siinä tapauksessa on runo juuri tästä aiheesta:
Shrila Bhaktivinod Thakur
Durlabha mānava-janma
...
‘saṁsār’ ‘saṁsār’, kori miche gelo kāl
lābha nā koilo kichu, ghaṭilo jañjāl [2]
(2) Elämä toisensa jälkeen on kulunut tässä aineellisessa maailmassa, kaikki aikani on mennyt hukkaan (materialistisen perhe-elämän orjuudessa). En ole saanut yhtään mitään ja olen kokenut vain ongelmia ja huolia.
kisera saṁsār ei chāyābāji prāy
ihāte mamatā kori bṛthā dina jāy [3]
(3) Millainen maailma tämä on? Se on kuin taikurin illuusio (kuin taikalyhdyn esitys, jossa silmieni edessä leikkii lukuisia varjoja ja optisia illuusioita). Koska olen itsekkäästi kiintynyt tällaiseen kangastukseen, pidän tämän maailman ohimeneviä illuusioita ”minulle” ja ”minun” kuuluvina. Näin päivä toisensa jälkeen kuluu turhaan.
e deho patana ho’le ki robe āmār?
keho sukha nāhi dibe putra paribār [4]
(4) Mitä minulle jää jäljelle, kun tämä ruumis kaatuu kuolleena maahan? Silloin eivät poikani eivätkä rakkaimmat läheiseni pysty antamaan minulle minkäänlaista onnea.
garddabher mata āmi kori pariśram
kāra lāgi’ eto kori, nā ghuchilo bhram [5]
(5) Teen joka päivä kovasti töitä kuin aasi, ja silti ihmettelen, kenen vuoksi yritän niin kovasti? Olen edelleen niin monien illuusioiden vallassa!
dina jāy michā kāje, niśā nidrā-baśe
nāhi bhāvi maraṇa nikaṭe āche bose [6]
(6) Tuhlaan jokaisen päiväni turhiin ja merkityksettömiin asioihin, ja yöni kuluvat unen vallassa. Enkä ajattele hetkeäkään koko vuorokauden aikana, että kuolema on aina läsnä.
bhālo manda khāi, heri, pari, chintā-hīna
nāhi bhāvi, e deho chāḍibo kon dina [7]
(7) Elän huoletonta elämää: syön, ulkoilen, pukeudun haluamallani tavalla, mutta en ajattele sitä, että jonain päivänä minun on luovuttava tästä kehosta.
deho-geho-kalatrādi-chintā abirata
jāgiche hṛdoye mor buddhi kori hoto [8]
(8) Sydänparkaani piinaavat jatkuvat huolet toimeentulostani ja huolet, jotka johtuvat kehostani, kodistani, vaimostani, sukulaisistani ja julkisista velvollisuuksistani. Nämä huolet aiheuttavat minulle kärsimystä ja tuhoavat järkeni.
hāy, hāy! nāhi bhāvi — anitya e saba
jīvana bigote kothā rohibe vaibhava? [9]
(9) Voi, voi! Miten valitettavassa tilanteessa olenkaan! Olen uppoutunut näihin ongelmiin ajattelematta, että ne ovat lyhytaikaisia ja katoavat pian unholaan. Mitä aineelliselle omaisuudelleni tapahtuu kuolemani jälkeen?
śmaśāne śorīra mama poḍiyā rohibe
bihaṅga-pataṅga tāy bihāra koribe [10]
(10) Kun ruumiini heitetään polttohautausmaalla olevaan kuoppaan, se vain makaa siellä liikkumattomana. Varikset, korppikotkat, muurahaiset ja madot kerääntyvät paikalle ja herkuttelevat sillä!
kukkur sṛgāl sob ānandita ho’ye
mahotsava koribe āmār deho lo’ye [11]
(11) Kulkukoirat ja shakaalit iloitsevat, juhlivat ja herkuttelevat ruumiillani.
je deher ei gati, tāra anugata
saṁsār-vaibhava āro bondhu-jon jata [12]
(12) Katsokaa, tämä on tämän aineellisen ruumiin lopullinen kohtalo! Ja hämmästyttävää on, että kaikki maalliset saavutukseni, kotini, perheeni ja ystäväni tulevat kokemaan saman kohtalon!
...