Lue keskustelun säännöt.
Millaista elämää viettävät keski-ikäiset? Mitä teette vapaa-ajalla, mitä asioita arvostatte?
07.08.2022 |
Mietin tätä, kun itsellä varmaan joku viidenkympin kriisi. Lapset muuttaneet pois kotoa ja miehen kanssa kahden nyt. Molemmilla vaativat ja aikaavievät työt. Itse haluaisin vapaa-ajalla lähinnä palautua kotona, käydä ajoissa nukkumaan myös vkloppuisin, ulkoilla, syödä terveellisesti jne. Miehellä enemmän hinkua juhliin, kyläilyihin, matkustamiseen ja menemiseen. Myös alkoholin juontiin.
Minä en jaksa enkä halua sellaista kaiken aikaa, toisinaan toki sopii.
Onko tässä kaksi liian erilaista yhdessä? Miten te muut vietätte aikaa?
Kommentit (56)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käymme yhdessä syömässä, kahvilla, terassilla. Kotona molemmilla on omat harrastuksensa ja yhdessä syödään, katsotaan esim. sarjoja ja puhutaan päivän tapahtumista.
En tee oikeastaan mitään. En ole töissä, minulla ei ole kumppania tai lapsia enkä oikein harrastakaan mitään. Keskiarvoviikkoni koostuu lähinnä kotona istuskelusta, netin selailusta, kirjojen lukemisesta ja television katselusta. Muutaman kerran viikossa käyn jotain urheilua harrastamassa ja joskus näen kavereita. Kaupassa käyn melko usein niin en ihan kotiini pelkästään jää.
Näin olen elänyt jo yli10 vuotta.
Lapsi muuttanut pois kotoa
Illat makaan sohvalla ja katson netflixiä.
Vkl otan viiniä.
Ihan tylsää eloa.
No voihan, ikävää jos on tylsää
T ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn paljon taidenäyttelyissä, teatterissa, elokuvissa ja keikoilla. Koen ne piristävinä. Ystävien kanssa on joskus illanistujaisia tai muita menoja. Baarissa tai terassilla käyn ehkä kerran-pari vuodessa ystävien kanssa.
Pelkkä kotona oleminen masentaa.
Aika masentavaa, jos on tehnyt kodistaan paikan joka masentaa.:(
Tiedät itsekin, ettei kodin tarvitse olla masentava vaikka pelkkä kotona oleminen masentaisi. Se nyt vaan on mahdotonta samaan aikaan olla kotona JA kuitenkin hankkia sellaisia elämyksiä, joista nauttii kodin ulkopuolella. Vähän kuin jos haaveilisi Sagrada Familian näkemisestä ja kehotettaisiin menemään Kerimäen puukirkkoon,
Ehkä alkuperäinen kommentoija tarkoitti että on ikävää, jos ei kotona ole mitään asioita, joista saisi elämyksiä, vaan aina joutuu lähtemään kotoa ulos.
Kuinka moni oikeasti saa elämyksiä kotoaan?
Minä vietän kotona noin 330-340 päivää vuodessa (nyt, kun en tee matkatöitä ja korona rajoittaa edelleen muuta matkustamista). On iso, kaunis, viihtyisä koti; iso puutarha; oma ranta josta pääsee näin kesällä uimaan koska tahansa (ja pääsisi muulloinkin mutta en todellakaan halua uida kylmässä vedessä). Ympärillä metsää ja peltomaisemaa. Silti en saa elämyksiä kotoa. Voin katsella elokuvia Areenasta tai Kirjastokinosta, voin katsella tallenteita joistain taidemuseoiden korona-aikaisista esityksistä, voin "matkustella Google Mapsilla" (parhaillaan tulin koneelle etsiäkseni tulevalle viikonlopulle kotimaan reissukohteen lähiseudulta), mutta ei ne nyt mitään elämyksiä ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin on lapsi maailmalla. Kesät asutaan tien päällä, mies on tk-eläkkeellä, minä teen töitä syksystä kevääseen. Loppuaika vuodesta elellään kotielämää, harrastetaan ruokajuttuja ja autetaan sukulaisia, kunnes pääsee taas reissuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olla vielä ihan viisikymppisiä, mutta vastaan kuitenkin. Meillä on miehen kanssa paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, joten tekemisistä ei tule ongelmaa. Meillä on ulkoiluun liittyvä harrastus, jonka tiimoilta tulee pyörittyä lähikunnissa ja loma-aikaan kauempanakin. Musiikki, lukeminen ja hyvät elokuvat/tv-sarjat ovat osa elämäämme. Käymme konserteissa, teatterissa ja urheilutapahtumissa (nyt vähän ollut taukoa koska korona-aika). Hoidamme puutarhaa, kokkaamme ja sisustamme. Mies golfaa ja pelaa roolipelejä, minä syvennyn käsitöihin. Kavereiden ja kummilasten kanssa vietetään välillä aikaa. Kumpaakaan ei kiinnosta bilettämiset eikä alkoholi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn paljon taidenäyttelyissä, teatterissa, elokuvissa ja keikoilla. Koen ne piristävinä. Ystävien kanssa on joskus illanistujaisia tai muita menoja. Baarissa tai terassilla käyn ehkä kerran-pari vuodessa ystävien kanssa.
Pelkkä kotona oleminen masentaa.
Aika masentavaa, jos on tehnyt kodistaan paikan joka masentaa.:(
Tiedät itsekin, ettei kodin tarvitse olla masentava vaikka pelkkä kotona oleminen masentaisi. Se nyt vaan on mahdotonta samaan aikaan olla kotona JA kuitenkin hankkia sellaisia elämyksiä, joista nauttii kodin ulkopuolella. Vähän kuin jos haaveilisi Sagrada Familian näkemisestä ja kehotettaisiin menemään Kerimäen puukirkkoon,
Olen eri mieltä. Korona-aikaan olen osallistunut kotisohvalta teatteriin, konsertteihin ja matkailulivestreameihin (Eremitaasi). Suosittelen kokeilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena sitä tutkii elämää ja hakee elämyksiä. Keski-ikäisenä moni asia on koettu ja nähty ja siksi elämä hiljenee ja kääntyy sisäänpäin.
Ihan täysin en elämyksiä halua jättää pois, kyllä se merituuli ja auringonlasku ovat livenä " ainoat oikeat" tietenkin. Olen vaan valikoivempi mihin menen, kiinnostaako joku tapahtuma ihan oikeasti, onko joku paikka oikeasti uusintavisiitin arvoinen. Onneksi mies ajattelee paljolti samoin ja kaipaa hänkin vaihtelua mutta vähemmän kuin nuorena.
Arki-iltaisin töiden jälkeen tunnin kävelylenkura yhdessä ja sitten töllön katsomista sohvalla, ajoissa nukkumaan. Viikonloppuisin nähdään ystäviä viinien ja dinnereiden tiimoilla, siis ravintoloissa. Lisäksi matkustellaan aina kun mahdollista, käydään elokuvissa ja konserteissa aina kun jotain kiinnostavaa löytyy. ollaan liikkeellä kun mahdollista, kotona ehtii makoilla myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset lentäneet pesästä, mutta pidämme paljon yhteyttä. Koen antavani tukea vielä paljon opiskeluihin ja arkipäivään. Tulevat usein kotona käymään. Olen aina ollut paljon yksin lasten kanssa. Miehen kanssa ja perheenä kokoonnumme ainakin synttäreinä ja jouluna. Paperilla vielä aviomies, katsotaan sitten tulevaisuudessa, erotaanko todella. Molemmat 50+ ja menneet pitkään omia polkujamme, mutta lapset yhteinen projektimme. Miesystävääni, joka itse ilmoittautui elämääni, näen harvoin. Tapailemme jo pidempään, mutta on minulle hyvin tärkeä.
Talokysymys täytyy vielä ratkaista, lähivuosina. Itse haluaisin pienempään. Työt vievät paljon aikaani, siirtymässä asiantuntijayrittäjäksi. Nautin koulutuksista, niitä aina meneillään. Kotieläimiä ja ystäviä. Usein kysytään menoihin mukaan, mutta en aina jaksa. Tykkäisin matkustella enemmän ja harrastaa liikuntaa, mutta aikaa ei oikein löydy. Tunnen eläväni, ei ole tylsää eikä mikään masenna, vaikka tietysti olisi voinut tehdä erilaisiakin valintoja.
Vierailija kirjoitti:
No miten säilyttää yhteinen elämä, jos intressit alkaa olla kovinkin erilaiset? Itse kipuilen tämän kanssa. Onko se sitä klassista erilleen kasvamista sitten?
Samaa mietin. Meillä sama tilanne kuin ap:lla, mutta roolit toisinpäin. Oikeastaan, kun miettii , olemme aina olleet tällaisia, mutta ennen lapsia molemmat kiinnittivät paljon huomiota töihin. Alkuaikana tehtiin paljon juttuja yhdessä.
Me ei välttämättä edes puhuta toisille päivän aikana juuri ollenkaan. Kaipaan parisuhteelta enemmän. Olen tästä puhunut jo 8 vuotta, mutta mitään ei tapahdu.
Ei ole elämää jos käyn töissä, kaikki aika ja energia menee siihen. Se tunnin oma-aika menee kuolatessa sohvalla ja odottamalla, että pääsee nukkumaan.
Olen erittäin kiitollinen siitä, etten ole ottanut lisäharmiksi miestä nurkkiin pyörimään. Ainakin saan olla rauhassa.