Yllätin itseni perjantaina tunkemalla sormuksen taskuuni kun komea mies tuli kysymään tietä

Ja nyt näen itseni jotenkin eri valossa. Omatunto kolkuttaa, vaikka mitään sen kummempaa ei tapahtunut.

Olin etsimässä taksia kun tuntematon mies hihkaisi perääni että voitko neuvoa hänet tähän ja tähän kuppilaan. Heitettiin siinä hetki jotain smalltalkia ja mies pyysi minut mukaansa jotta voisin esitellä hänelle hyviä paikkoja, sillä hän oli ensimmäistä kertaa Suomessa. Hän kehui huumorintajuani ja ulkonäköäni ja ai että miten hyvää se teki. Tuntui etten voi katsoa häntä silmiin sekuntia kauempaa.

Sain itseni kiinni ujuttamasta kihlasormustani taskuuni. Sanoin että menen nyt kotiin ja mies sanoi että vähintäänkin annat sitten puhelinnumerosi. Siihen sanoin etten anna, ja mies vastasi että ääh, et ole sinkku. Sanoin etten olekaan ja livahdin pois. Taksijonossa kaivoin korvat luimussa sormuksen taskusta takaisin sormeen.

Mikä ihme sai minut tekemään noin? Miksi mulle heräsi tarve esittää ei-vakiintunutta jonkun täysin tuntemattoman yöllisen kulkijan edessä?

Rakastan miestäni vuosi vuodelta enemmän, enkä vaihtaisi häntä kehenkään. Ymmärtäisin tuon sormustempun jos suhteemme vetelisi viimeisiään, mutta asia on päinvastoin.

En tiedä miksi avaudun täällä. Ehkä siksi etten kehtaa kertoa tästä kellekään livenä, en edes miehelleni vaikka yleensä lörpötän hänelle kyllä kaikki aratkin asiat.

Auttakee, siskomammat.