Mitä te yli viisikymppiset teette

mieheni kanssa meillä lapsia ei ole ikinä ollutkaan joten elämme meille ihan tuttua tavallista elämää, mitä nyt ihmiset tekee on 5 kymppinen tai ei,

Töitä, kotitöitä, harrastuksia jne.

En tiedä mitä tähän muuta vastaisi,

Ei koskaan ollutkaan niitä lapsia.

Ihan samoja asioita kuin lasten asuessa kotona. Minulla on aina ollut myös oma elämä, en ole koskaan ollut "vain" äiti. Rahaa on nykyisin tosin enemmän käytössä, mikä mahdollistaa kaikenlaista. 

Tapaan kyllä usein aikuisia lapsiani ja teemme myös yhdessä asioita, käymme esimeriksi lounailla. Pojan ja puolison kanssa käyn konserteissa, tyttären kanssa kahdestaan teatterissa. Vietän myös aikaa lastenlasteni kanssa. 

Töiden jälkeen erilaisia tanssikursseja, maalausta, pihatöitä, elokuvia, lukemista, kutomista, laulamista, haluaisin ommella ja maalata enemmän.

Puuhaan lähinnä yksikseni ja koskaan ei ole tylsää. Miehellä on omat menot, missä lie luuhaa. Ei kiinnosta, jos joku huolii kokoaikaiseksi, ole hyvä vaan.

52 v, kuopus 9, joten ihan heti ei pesä tyhjene.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Itse kovin rakastuneena olen ollut iloinen lisääntyneestä ajasta miehen kanssa, jonka kanssa olen ollut 30 vuotta. Veneilyä, mökkeilyä, sienestystä, romanttisia hotellireissuja jne.

Miehelle iski sitten keski-iän kriisi ja halusi erota.

No, koko kesä mennyt surressa ja kaikki yllä mainitut tekemiset liittyivät mieheeni niin en ole sitten tehnyt mitään.

Tosi rankkaa. Löysikö mies uuden naisen vai mitä tapahtui? 

Sinuna menisin psykoterapiaan. Se oikeasti on avartavaa, tosin itse kävin vähän nuorempana. Se auttaisi myös erotyön tekemiseen. Ja eroryhmiäkin on, niitäkin on kovasti kehuttu. Mutta eron työstämiseen menee aikaa ainakin vuosi, sitten helpottaa. Ainakin pitkästä liitosta eronnut (mies tahtoi erota) ystäväni oli jo vuoden kuluttua tyytyväinen erosta eli ymmärsi itsekin miten paljon liitossa oli mennyt pieleen. Elelee tyytyväisenä itsekseen eikä halua enää koskaan asua toisen ihmisen kanssa. Miehensä pärjäilee huonommin, kun uusi rakkaus karahti melkein heti kiville.

Ollaan välillä sillä lailla.

Käyn töissä. Käyn jumpassa monta kertaa viikossa. Käymme teatterissa tms, kävelyillä. Luen kirjoja, teen erilaisia ruokia etc

Vierailija kirjoitti:

Jutellaan, katsotaan leffoja, remontoidaan, pannaan, käydään lenkillä, hoidetaan pihaa. Semmoista hauskaa yhdessä oloa.

JA NAUTITAAN ELÄMÄSTÄ ILMAN KAKAROITA .

Koirani kuoli ja yli kolmenkymmenen koiravuoden jälkeen (yleensä kaksi koiraa) tuntuu vähän oudolta, mutta ajattelin silti elellä koirattomana. Suhtaudun koiriin aika pedantisti, joten yllättävän erilaista on elämä nyt, huoletonta. Voi mennä ja tulla miettimättä miten kauan koira pärjää, onko sillä kuuma jne. Matkoilla ei tarvitse varata hotellia, joka huolii myös koirat jne. Ei kisoja, ei eläinlääkärilaskuja... Mutta millä aikansa täyttää?

Toistaiseksi olen tehnyt vähän remonttia kotona, katsellut leffoja ja pyöräillyt, kolmeen jumppaankin tuli ilmoittauduttua. Ja hoitelen tyttären ja parin muun ihmisen koiria tarvittaessa. Kaksi matkaa on tilattu, eka tulee jo ensi viikolla.

Kyllä tuo aika on kulunut niin, että päivät luistavat käsistä turhankin helposti. En ole työelämässä, kerään voimia isoa haavetta varten, varallisuus riittää siihen. Jos se onnistuu, tuntuu, että voin vaikka kuolla pois, kaikki mitä olen toivonut olen saanut elämässä.

Toinen on töissä,5 vuorotyö.Mökkeillään lumille saakka,työleiri,toinen koti.Talvella lumityöt toisessa kodissa milloin mitäkin.Minä teen kaikkea ,minulla kiire,kädentaidot,lumityöt,pyöräily,liikkuminen.Päivät menee niin siivillä.Käsitöitä teen, luen,koira,kissa niitä hoitelen.Kauppapäivät.Ei ole tylsää hetkeä ei kerkeä.Niin ja lapsenlapset.Hoitelen tarvittaessa heitä.Isoja jo 3,yksi pieni tulee mummolaan varmaan hoitoon hänkin.Ulkoillaan yms yhdessä.Ei roikuta netissä,tvtäkin katsotaan,tietyt ohjelmat,minä öisin,kun kivut päällä.Omaa aika alkaa 22jälkeen.En työelämässä,sairastuin työssä.Ei eläkkeelläkään vielä.Sairautta on mutta elämäkin oltava.Ei jää tuleen makaamaan siltikään.

Matkustele ympäri maailmaa, toscanan viinitarhoille viiniä maistelemaan, Antarktikselle pingviinejä pongaamaan, Islantiin katselemaan revontulia, patikoimaan kaikki Suomen kansallispuistot, road trip halki Amerikan...

No, useinhan me nussitaan ja välillä vähän rakastellaan. Silloin tällöin äityy ihan panemiseksi.

Enpä oikein mitään. En jaksa. Katselen areenaa tai netflixiä. Tiskikonekin odottanut 3pv tyhjentämistä ja uudet tiskit kerääntyvät altaaseen. Ei kumppania.

Meillä yli viisikymppisillä ei taloudessa ole koskaan lapsia asunut ja on ennemminkin puute ajasta kuin tekemisestä.

Kahdestaan puuhataan kaikkea kivaa, enkä nyt tarkoita ainoastaan petipuuhia.

Olen 51, 3 lasta 5:stä asuu vielä kotona. Harrastuksia on.

Ihan samaa teen, kuin aina ennenkin. Käyn töissä, ja yritän vapaa-aikana ehtiä tekemään jotain muutakin kuin töitä. Kaksi lapsista asuu vielä kotona. 

Tehdään normaalisti töitä, sen lisäksi omakotitalon huushollaamista, mökkiremppaa, matkustelua asuntovaunulla, autellaan lapsiamme (3kpl) milloin missäkin, hoidetaan heidän koiria ja omia koiriamme, käydään tapahtumissa, näyttelyissä, museoissa, konserteissa, tehdään hyvää ruokaa lähes päivittäin, käydään kävelyllä luonnossa päivittäin, nyt syksyllä sienessä, käydään eri paikoissa kahvilla, suunnitellaan mökkiremppaa ja asuntovaunureissuja, tavataaan kavereitamme, käydään appivanhemmilla auttelemassa, käydään kaupassa, hoidetaan puutarhaa, tehdään lumitöitä, maalataan seiniä talossamme, sisustetaan.... Mies katsoo telkkua omana harrastuksena, minä en, joskus luetaan vaan kirjoja ja maataan sohvilla hiljaa koko ilta. Ei ole ollut ikinä tylsää, aina on joku projekti tulossa tai ainakin suunnitelmissa. Jutellaan paljon ihan kaikesta.