Vähävarainen ei ole kaatopaikka!

Just näin. Eikä vähävaraisellekaan tarvitse lykkiä kaikkia omia romuja nurkista.

Omia suosikkeja on olleet lasten kumpparit joista oli korko kulunut jo kokonaan pois, lasten polkupyörän istun josta puuttui turvavyöt (ei mulla kyllä ollut pyörääkään jolla olisin lasta kuskannut) ja 15 vuotta vanha mikroaaltouuni.

Nämä kaikki hienot tavarat on meille lahjoitettu varakkaiden sukulaisten toimesta.

Mä voisin ottaa sohvan. Mun sohva on ostettu 1997 ja on rikki.

Sama koskee omilleen muuttavia nuoria, eivät ole kaatopaikkoja hekään.

Kaikenlaisissa keräyksissä sen huomaa kun tuodaan kaikki nukkaiset, "venyneet ja paukkuneet" ryysyt toisten haitoille. Likaisia, linttaan käveltyjä kenkiä jotka suoraan joutais kaatopaikalle. Sitten kauhistellaan ja ihmetellään kun "hyvä" tavara ei kelpaa.

Hyväntekeväisyyskirppikset täynnä vanhaa kamaa jota kukaan ei haluaa edes ilmaiseksi, saati ostaisi.

Oma äitini antoi minulle ja miehelleni aikanaan rikkinäisiä joulukoristeita ja ruoka-avusta saatuja jauhoja yms. joululahjaksi.

voi voi eikö sulle ruoka kassikaan kelpaa eipä tietenkään jos joudut 1km kävelemään. on loisella kovat vaateet et varmaan tukiakaan tarvii 

Sänkyjä ja sohvia en suosittele ottamaan ötököiden pelossa. Sama koskee mattoja. Kaikki pienemmät tekstiilit suoraan pesuun.

Meillä on jatkuva riita miehen kanssa, kun hän haluaisi viedä kierrätyskeskukseen rikkinäisiä tavaroita. Kyllä ne siellä katsoo ja korjaa tai heittää pois, jos ei voi korjata, on miehen asenne. Itse sanon, että jos joku tavara on rikki, se viedään itse roskiin tai sorttiin.

En kehtaisi lahjoittaa mihinkään huonoja vaatteita tai jotain rojua.

Enkä vie kenellekään mitään, edes lapsilleni, kysymättä haluaako/tarvitseeko.

tapa ittes kärsimästä kirjoitti:

voi voi eikö sulle ruoka kassikaan kelpaa eipä tietenkään jos joudut 1km kävelemään. on loisella kovat vaateet et varmaan tukiakaan tarvii 

Jos minuun viittaat, joka äitini lahjoista mainitsin, kyse ei ollut ruokakassista, vaan EU-ruoka-avustuksen jauhopusseista pakattuna joulupaperiin. Olin töissä silloin ja olen töissä nyt.

Vierailija kirjoitti:

Mä voisin ottaa sohvan. Mun sohva on ostettu 1997 ja on rikki.

Varo sanomasta tätä kovin suuresti hyvää tarkoittavien kuullen. Sulla on kohta pihassa kolme vuodesohvaa vuodelta 1977 ja sohvakalusto vuodelta 1982. 

tapa ittes kärsimästä kirjoitti:

voi voi eikö sulle ruoka kassikaan kelpaa eipä tietenkään jos joudut 1km kävelemään. on loisella kovat vaateet et varmaan tukiakaan tarvii 

Mulleko vastaat? Mä olen vihainen veljeni puolesta ja hän kyllä ottaa ruokakasseja, hakee niitä 45 kilometrin päästä ja heitä lähtee koko autolastillinen eläkeläisiä. Minä en tarvitse ruokakasseja, voin ostaa ruokani kaupasta, palkka riittää siihen. Ap.  

Ap jatkaa. Hoidin jonkun aikaa myös hyväntekeväisyysjärjestön kirpputoripaikkoja. Loppui jaksaminen, kun piti roudata niin paljon tavaraa kaatopaikalle. Laseja ja kippoja tulee jatkuvasti, eikä niitä kukaan osta, kun Ikeasta saa halvalla, pitäisi laittaa 10 senttiä 6 kpl. 

Elikkä siis jos minä tiedän jonku vävarasen ja olen heittämässä pois (kierätykseen) vakka vaatteita, jotka ovat omille lapsille pieniä ja arvioisin ne vähävaraiselle perheelle sopiviksi, niin ei kannata kysyä tarviiko ne?

Mä kysyn aina ennen pois heittoa (kierrätykseen vientiä) ensin kaikilta tuttavilta olisiko niillä tarvetta jollekkin meiltä käytöstä poisttettaville tavaraoille tai vaatteille. Siis tätäkö ei saisi tehdä?

Mä annoin itsenäistyvälle nuorelle astioita ja pyyhkeitä. Sai itse käydä valitsemassa mitä ottaa.

Ymmärrän toki jos vaan viedään kysymättä ja suututaan jos ei kelpaa.

Eräillä tutuilla on tapana "auttaa" köyhiä toimittamalla näille rikkinäisiä rytkyjä ja hajonneita tavaroita.

Siis ihan täyttä kaatis tavaraa.

Heidän näkemyksensä mukaan ne "kelpaavat kyllä jollekin köyhälle".

En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Elikkä siis jos minä tiedän jonku vävarasen ja olen heittämässä pois (kierätykseen) vakka vaatteita, jotka ovat omille lapsille pieniä ja arvioisin ne vähävaraiselle perheelle sopiviksi, niin ei kannata kysyä tarviiko ne?

Mä kysyn aina ennen pois heittoa (kierrätykseen vientiä) ensin kaikilta tuttavilta olisiko niillä tarvetta jollekkin meiltä käytöstä poisttettaville tavaraoille tai vaatteille. Siis tätäkö ei saisi tehdä?

Mä annoin itsenäistyvälle nuorelle astioita ja pyyhkeitä. Sai itse käydä valitsemassa mitä ottaa.

Ymmärrän toki jos vaan viedään kysymättä ja suututaan jos ei kelpaa.

Pointti on siinä juuri, että kysyt ja et loukkaannu, jos sanotaan että ei. Silloin heillä vain on jo tarpeeksi. Itse tein näin kun miehen siskolla oli vähän omia nuoremmat lapset, kysyin että ottaako ja kun hän sanoi ottavansa, sanoin että tuon sulle kassit, saat itse valita niistä mitä otat ja vien loput sitten kierrätykseen. 

Mutta aloitus tulee siitä, että veljeni asunnossa on joka kerta jotain uutta romua, kun siellä käy ja minä saan sitten selkä vääränä kantaa niitä kaatopaikalle. Paras on ollut pyykkikone keskellä olohuonetta, vaikka toinen veli oli ostanut jo aiemmin hänelle ihan uuden helppokäyttöisen ja se oli jo asennettu. Veli on sairauseläkkeellä ja vähän homssuinen, joten hänelle lahjoitetaan roinaa ja hän hyvin kasvatettuna kiittää ja ottaa vastaan, vaikka ei tarvitse.  

Minua myös ihmetyttää ja tein aloituksen aiheesta, mutta se poistettiin, että miksi aina kommentoidaan kuinka köyhälle ei kelpaa, jos tavara ei mene kirpparilla tai torissa kaupaksi. Minkä ihmeen takia sen köyhän pitäisi kulkea kirppareilla ostelemassa tavaraa, jos ei tarvitse? Ei se, että ei osta koko ajan käytettyä käytettyä, tarkoita että ostaisi uutta. Tietty on niitä, jotka haluaa merkkivaatteita, mutta ei heitä oikeasti paljon ole.  Veljeni on isokokoinen ja paikallinen kirpparinpitäjä on hänelle tuttu. Kirpparinpitäjä usein soittaa hänelle, jos tulee isoa vaatetta, sopivan kokoista, myyntiin. Hän käy katsomassa, onko jotain mitä tarvitsee, mutta ei hänen tarvitse hyvänen aika niitä kaikkia ostaa, ei välttämättä edes mitään, vaikka olisi miten halvalla, jos ei tarvitse! Ei se, että hän ei osta, tarkoita ettei kelpaa, vaan sitä, että ei tarvitse juuri nyt mitään!

Mun faija joka ei ollut edes kuvioissa sen jälkeen kun olin 2v, toi mulle ekaan omaan kämppääni vanhan tietokoneen jonka virus oli tuhonnut niin että nettiin sillä ei ollut mitään asiaa ja jonka käynnistyminen kesti noin puoli tuntia, mutta "sillä voi kirjottaa ja pelata pasianssia", imurin jonka letkua täytyi pidellä tietyssä asennossa että se ei olisi irronnut, sekä kahvinkeittimen jonka sai pois päältä vain irrottamalla johdon seinästä. Suuttui sitten kun en puhjennut kyyneliin kiitollisuudesta ja suudellut maata jalkojensa edessä.