Kuka on selvinnyt velkahelvetistä?

Aikanaan 15 vuotiaana menin ammattikouluun. Isäni oli sitä mieltä, että opintolanaa kannattaa ottaa ilman muuta,  kun on korotonta lainaa. Siis asuin kotona, enkä mitään lainaa periaatteessa itse olisin tarvinnut, paitsi kirjoihin. 

Lainan nostopäivinä oli aina pankkiin viemässä, ja käsi ojossa otti rahat.

Käsittääkseni hänen olisi pitänyt myös velat pitänyt sitten myös maksaa poiskin. Vaan kun muutaman vuoden päästä tuli korot ja vähennykset, jäi tottakai minun maksettavaksi.

Olin jo muuttanut kotoa pois, pieni palkka ja pieni lapsi. Mies myös pienipalkkaisessa työssä.

En muista noita summia, mutta kaksi kertaa vuodessa meni minun koko palkka lanan maksuun kolmen vuoden ajan.

Joskus ukolle huomautin, että nälkärajalla näitä SINUN opintolainoja maksellaan. Vastaus oli, että sinä olet saanut asua ja syödä kotona.

Siis alaikäinen joutui ottamaan lainaa, jotta hänen perustarpeistaan huolehditaan!!!

No selvittiinhän noista, mutta olisi ollut kiva lapsiperheessä vähän elää helpommin-

Monet salaavat taloudellisen ahdinkonsa koska häpeä on niin suuri, vaikka olisi houkuteltu omaksi vahingokseen "auttamaan".

Itseäni auttoi aikoinaan tosi paljon kun satuin näkemään tämän haastattelun telkusta (alla tuo linkki ylen haastatteluun)

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/01/29/nina-honkanen-kirjailija-velka…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee vielä muutama vuosi. Pääsin velkajärjestelyyn, koska velkani olivat eksän syytä. 

Velat ei ole koskaan toisen ihmisen syytä vaan ihan omaa syytä.

-mitä on mennyt takaamaan tai ottamaan yhteisvastuullista velkaa toisen kanssa.

Minusta ei ole fiksua syyllistää ja näin lisätä vielä lisää henkistä taakkaa ihmiselle, joka yrittää maksella pois velkaa ja sinnitellä kuukaudesta toiseen.

Sellainen ihminenhän ansaitsee tukea ja kannustusta.

Moni ei ole velkaantunut oman kevytmielisyyden vuoksi vaan esimerkiksi puoliso on voinut sairastua todella vakavasti, tarvitsee jatkuvaa sairaanhoitoa eikä voi käydä enää palkkatyössä. Elämnkumppani on voinut hylätä yllättäen perheen tai kuolla.

Tarinoita velkaantumisen taustalla on yhtä erilaisia kuin on ihmiselämiä ja -kohtaloita.

Vain hölmö tai luonteeltaan ilkeä menee tarkoituksellisesti lannistamaan ihmistä, joka ainoastaan yrittää selviytyä kohti parempaa tilannetta.

Ei tosiasioiden toteaminen ole syyllistämistä. "toisen syystä velkaannuin" taas on vastuunvälttelyä ja itselle valehtelua.

Mitä sinä tiedät toisten tosiasioista ja niiden vääristelystä? Toteat asian, josta sinulla ei ole minkäänlaista käsitystä, jos muitten velkaantumishistoriasta puhut. Sinä yksinkertaisesti et tiedä, syyllistä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärvistelin melkein kymmenen vuotta talolainan kanssa, mutta loppuihan se lopulta. Joka vuosi tein 10 000e ylimääräisen lyhennyksen, että pääsin nopeammin kuiville.

Sijoittamalla tuon 10 000 € joka vuosi olisit päässyt VIELÄ aikaisemmin kuiville ja sinulla olisi mukava vararahasto.

Olin täydellä vivulla kiinni FOT:issa ja nyt olen velkahelvetissä sijoituslainani kanssa.

oletko oikein voimistunut kun siirsit velkasi muiden maksettaviksi (kärsimäksi) sinuna vankasti harkitsisin itsaria olet sellainen paska jota on turha elättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärvistelin melkein kymmenen vuotta talolainan kanssa, mutta loppuihan se lopulta. Joka vuosi tein 10 000e ylimääräisen lyhennyksen, että pääsin nopeammin kuiville.

Sijoittamalla tuon 10 000 € joka vuosi olisit päässyt VIELÄ aikaisemmin kuiville ja sinulla olisi mukava vararahasto.

Totta. Me valitsimme sijoittamisen tien. Asuntolainaa otimme noin 300 000 € ja laina-aika on 25 vuotta. Ylimääräisten ja ylisuurien lyhennysten sijasta olemme sijoittaneet koko ajan osakkeisiin.

Tällä hetkellä meillä on lainaa jäljellä 230 000, mutta sijoitustemme arvo on yli 270 000. Lisäksi tileillemme tulee osinkoina nettona vähän reilu 12 000 € vuodessa joka riittää noiden lyhennysten maksuun (meillä on tasalyhennyslaina), mutta korot menevät vielä palkasta.  Jos olisimme sijoittamisen sijaan lyhentäneet lainaa niin meillä ei tällä hetkellä olisi ollenkaan sijoituksia pahan päivän varalle, emme saisi tuotta 12 000 vuodessa ja lainaakin olisi maksettavana vielä yli 6 vuotta normaalitahdilla.

Kohtuuttomista veloista selviytyäkseen on oikea askel monella ollut kunnan velkaneuvonta.

On tärkeää etsiä tietoa ja tukea selviytyäkseen veloista eteenpäin parempaan, eikä jää hautomaan ongelmiaan yksikseen mielessään, salaten taloudellisen ahdinkonsa.

Vakituiset palkkatulot /työpaikka on perusasia veloista pikkuhiljaa selviytymiseen.

Millä esim työtön lyhentää velkoja?

Vierailija kirjoitti:

Vakituiset palkkatulot /työpaikka on perusasia veloista pikkuhiljaa selviytymiseen.

Millä esim työtön lyhentää velkoja?

Tai jos työ ei ole vaihtoehto työkyvyttömyyden takia? Numeroitahan ne rahat lopulta ovat.

Lukiossa luokkakaverin viinaanmenevä äiskä sössötti jatkuvasti pokkana hänelle että "otat tietty heti ku pystyt sitä opintolainaa, kato ei sitä tarvi maksaa takaisin."

No onneksi hän ei ottanut, mamma olisi kitannu nekin kurkusta alas ja juomingit olisi kustantanu lapsi.

On muuten paljon köyhiä opiskelijoita joita ei kukaan tue vaan päinvastoin joku moniongelmainen vanhempi roikkuu rasitteena vippailemassa milloin mitäkin.  Pärjäilevät ja sinnittelevät eteenpäin. Toisille taas vanhemmat roudaa sapuskaa ja läppäriä ja puhelinta ja ostaa  jopa opiskeluasunnon opiskelupaikkakunnalta. Toisilla vanhempi oikeasti kärkkyy opintolainanmaksupäivää itselleen kieli pitkällä.

Eli tasan ei käy lähtökohdat opiskelumaailmassa talousasioidenkaan suhteen, moni keskeyttää ja menee töihin. Ja opintolainahan lankeaa maksettavaksi heti kun keskeyttää opinnot. Jos taas valmistuu niin saa maksuaikaa hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Olin noi 19v  kun minut painostettiin takaamaan isoveljen yrityksen velkaa.

Kuulemma muodollisuus ja "kyllähän sinun tulee veljeä auttaa, kun hän on niin kova yrittämään!". Olin lapsellinen ja taivuin painostuksen alla olihan kyseessä perheeni ja sukulaiseni. Täysin vastuuntunnoton mutta perheen vankkumaton ymmärryksen ja tuen jatkuville hölmöilyilleen saava veljeni jätti melkein samana päivänä velkataakan harteilleni ja tottakai hummasi rahat en tiedä mihin. Mitään yritystä ei edes ollut. Yhtä ainoaa pennosta ei maksanut takaisin .

Keskeytin opiskeluni ja menin hanttihommiin , onneksi asiasta järkyttynyt nyt jo edesmennyt pankinjohtaja myönsi velan ilman takaajia säälistä, ettei luottotiedot menneet.

Muut kaverini jatkoivat opiskeluaan, juhlivat, ostivat kesätyörahoillaan kivoja vaatteita ja meikkejä, seurustelivat, muuttivat pois. Minä maksoin velkaa pois vuosia mm. olemalla työssä grilleillä tai tarjoilemalla känniläisille 24h-auki olevalla huoltiskalla katsellen jotenkin lannistuneena kaihoten kun nuoret tulivat ravintolan pilkun jälkeen, tarjoilemalla ikätovereilleni jotka tulivat hauskanpidon jälkeen tankkaamaan iloisena poristen ja luoden sääliviä katsita minuun, koska kaikki tiesivät miksi könnäsin yhä siellä. Kaiken huipuksi isoveljeni kävi kahvilla samassa paikassa ja vaati ilmaiskahveja. Perhe vaati ymmärrystä veljelle, koska hänellähän oli perhettäkin.

Olisikohan noin 6-7 vuotta kun velka oli pois ja minä vapaa.

Muutin pois kotikaupungistani enkä enää pitänyt yhteyttä sukulaisiini.

Minulla menee nyt hyvin ja ehdin aikuisopiskella ammatin johon aina halusinkin. 

Luokkakaverit tietysti opiskeluaikana tosin olivat eri ikäluokkaa ja eri elämänvaiheissa, joten se aiheutti yksinäisyyttä, itse en koskaan saanut kokea nuoruuden huolettomuutta tai opiskelijaelämää, mutta opinnot sujuivat mahtavasti ja loppuhyvin kaikki hyvin.

Se jäi etten luota kovin helpolla kehenkään. Luottamus tulee ansaita ajan myötä.

 

Respect.