Lue keskustelun säännöt.
Perheelliset: Miten miehesi suhtautui lapsiin ennen omianne
05.08.2022 |
Oma mieheni ei osoita minkäänlaista kiinnostusta, esimerkiksi sukulaislapsia kohtaan. On muutenkin hiljainen, mutta ei erityisemmin puhu heille, ei ota kontaktia, ei halua ottaa taaperoa syliin eikä kysele lapsista mitään. Tiedän, että hän ei erityisemmin haluaisi lapsia, mutta voisi takiani kuitenkin hankkia yhden.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehelläni on 3 kummitytärtä ja on äärimmäisen lapsirakas. Jo ennenkuin ainokaisemme, poika syntyi, hän tykkäsi leikkiä lasten kanssa yms.
Hyvin välttelevästi, eikä edelleenkään pidä sukulaisten tai kavereiden lapsista. Omia lapsia kohtaan on hyvin omistautunut ja ihana isä.
Sinä vaihessa un oma lapsi.suhtautuminen muihinkin lapsin muuttuu. Mutta ei teidän suhde pelaa,jos joskus yhden lapsen voisi kanssasi tehdä. Kun mies ja nainen rakastuu normaalissa parisuhtessa haluavat lapsen yhteisen rakkauden hedelmän,ei joskus. Hän ei rakasta sinua. Olet vain henkilö sinä, joka täytä hänen kaikki tarpeensa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin välttelevästi, eikä edelleenkään pidä sukulaisten tai kavereiden lapsista. Omia lapsia kohtaan on hyvin omistautunut ja ihana isä.
Sanoisitko siis, että lapseton lapsiin etäisesti suhtautuva mies voisi olla tulevaisuudessa hyvä isä? Mieheni oikeasti käyttäytyy niin kuin lapsia ei olisi huoneessa olemassakaan, ovat hänelle ilmaa. Ei jätä kysymyksiin vastaamatta, mutta kohtelee kuin ilmaa. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä vaihessa un oma lapsi.suhtautuminen muihinkin lapsin muuttuu. Mutta ei teidän suhde pelaa,jos joskus yhden lapsen voisi kanssasi tehdä. Kun mies ja nainen rakastuu normaalissa parisuhtessa haluavat lapsen yhteisen rakkauden hedelmän,ei joskus. Hän ei rakasta sinua. Olet vain henkilö sinä, joka täytä hänen kaikki tarpeensa.
Koen, että hän nimenomaa rakastaa minua valtavasti, kun olisi valmis tekemään puolestani näin suuren uhrauksen. AP
Mieheni on pitänyt lapsista jo ennen omiemme syntymistä. En suosittele kenellekään lasten hankkimista, jos ei yleensä pidä muiden lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin välttelevästi, eikä edelleenkään pidä sukulaisten tai kavereiden lapsista. Omia lapsia kohtaan on hyvin omistautunut ja ihana isä.
Sanoisitko siis, että lapseton lapsiin etäisesti suhtautuva mies voisi olla tulevaisuudessa hyvä isä? Mieheni oikeasti käyttäytyy niin kuin lapsia ei olisi huoneessa olemassakaan, ovat hänelle ilmaa. Ei jätä kysymyksiin vastaamatta, mutta kohtelee kuin ilmaa. AP
Näin on. Lasten saamisen jälkeen mies on ehkä ruvennut sentään tervehtimään sukulaisten/ kavereiden pieniä lapsia, mutta siihen se jää. Ei puhettakaan mistään leikittämisistä tai hoitoon ottamisista.
Omia lapsia kohtaan miehen käytös on kuin toiselta planeetalta. Jaksaa aamusta iltaan touhuta lasten kanssa, vie leikkarille ja harrastuksiin, pyöräilemään ja uimaan, leikkii ja hassuttelee. Tekee lapsille ruuat ja valitsee vaatteet päiväkotiin ja on siis aivan toinen ihminen, miksi monet häntä luulee yleisen käyttäytymisen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on pitänyt lapsista jo ennen omiemme syntymistä. En suosittele kenellekään lasten hankkimista, jos ei yleensä pidä muiden lapsista.
Aika paljon jäisi lapsia syntymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti miehen käytöksestä lapsia kohtaan ennen lapsia ei oikein voi päätellä, miten perhe-elämä tulee sujumaan.
Sen sijaan jotain voi päätellä siitä, jos miehelle on hyvin tärkeää että on rauhallista, siistiä, asiat menevät hänen näkemyksensä mukaan, hänen tekemisiään ei keskeytetä, on taipuvainen alakuloon tai ihan kunnon masennukseen. Tällainen mies menee helposti ihan sekaisin, kun pitäisi mennä vauvan ehdoilla eikä omilla. Näin siis siitä huolimatta, vaikka mies itse luulisi haluavansa lapsen. Jos mies lisäksi ei halua keskustella etukäteen esimerkiksi lapsen kasvattamisesta tai siitä miten mahdollisia käytännön ongelmia ratkotaan vaan sanoo että kaikki järjestyy omalla painollaan, niin tämä tarkoittaa, että mies odottaa 50-luvun jenkkimainosten perhe -elämää jossa nainen hoitaa kaiken ja lapset ovat aina hiljaisia ja kauniisti puettuja.
Ei pitänyt erityisemmin lapsista ennen kuin meillä oli omia, eikä erityisemmin ole kiinnostunut näistäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteisen lapsen hankkiminen ei saa olla miehen palvelus naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin välttelevästi, eikä edelleenkään pidä sukulaisten tai kavereiden lapsista. Omia lapsia kohtaan on hyvin omistautunut ja ihana isä.
Sanoisitko siis, että lapseton lapsiin etäisesti suhtautuva mies voisi olla tulevaisuudessa hyvä isä? Mieheni oikeasti käyttäytyy niin kuin lapsia ei olisi huoneessa olemassakaan, ovat hänelle ilmaa. Ei jätä kysymyksiin vastaamatta, mutta kohtelee kuin ilmaa. AP
Näin on. Lasten saamisen jälkeen mies on ehkä ruvennut sentään tervehtimään sukulaisten/ kavereiden pieniä lapsia, mutta siihen se jää. Ei puhettakaan mistään leikittämisistä tai hoitoon ottamisista.
Omia lapsia kohtaan miehen käytös on kuin toiselta planeetalta. Jaksaa aamusta iltaan touhuta lasten kanssa, vie leikkarille ja harrastuksiin, pyöräilemään ja uimaan, leikkii ja hassuttelee. Tekee lapsille ruuat ja valitsee vaatteet päiväkotiin ja on siis aivan toinen ihminen, miksi monet häntä luulee yleisen käyttäytymisen perusteella.
Miehen oma isä on kuulemma ollut juuri tuollainen touhukas isä, ja mies tulee muutenkin vahvasti isäänsä, eli ehkä toivoa on. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on pitänyt lapsista jo ennen omiemme syntymistä. En suosittele kenellekään lasten hankkimista, jos ei yleensä pidä muiden lapsista.
Aika paljon jäisi lapsia syntymättä.
Se olisi ihan hyväksyttävää. Lapsille pitää olla rakkautta ja hoivaa tarjolla.
Meillä oli samanlainen. Nyt isänä hoitaa velvollisuutensa ja oman osansa, mutta tunnetason sitoutumista ei ole. Oma etunsa menee lapsen edelle, esim. omat harrastukset ovat tärkeämpiä eikä jaksa kuunnella lapsia ja antaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti miehen käytöksestä lapsia kohtaan ennen lapsia ei oikein voi päätellä, miten perhe-elämä tulee sujumaan.
Sen sijaan jotain voi päätellä siitä, jos miehelle on hyvin tärkeää että on rauhallista, siistiä, asiat menevät hänen näkemyksensä mukaan, hänen tekemisiään ei keskeytetä, on taipuvainen alakuloon tai ihan kunnon masennukseen.
Rehellisesti tämä kuulostaa enemmän minulta. Mieheni on ystäväpiirissään todella tykätty ja todella avulias, kiltti ja huomaavainen kaikkia kohtaan. Lapsista vaan ei tunnu välittävän. AP
Meillä ei ole yhteisiä lapsia, on vain mun nyt jo aikuinen lapseni ( joka oli 2 -vuotias, kun aloimme seurustella)
Mutte mieheni on hyvin lapsirakas ja jaksaa touhuta todella paljon ystäviemme , sukulaistemme ja kummilastemme kanssa. Paljon enemmänn kuin minä, joka kuitekin tein aiemmin töitä varhaiskasvatuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli samanlainen. Nyt isänä hoitaa velvollisuutensa ja oman osansa, mutta tunnetason sitoutumista ei ole. Oma etunsa menee lapsen edelle, esim. omat harrastukset ovat tärkeämpiä eikä jaksa kuunnella lapsia ja antaa aikaa.
Menivätkö harrastukset parisuhteenne edelle jo ennen lapsia vai tuliko tälläinen ominaisuus esille vasta saatuanne lapsen? AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on pitänyt lapsista jo ennen omiemme syntymistä. En suosittele kenellekään lasten hankkimista, jos ei yleensä pidä muiden lapsista.
Aika paljon jäisi lapsia syntymättä.
Se olisi ihan hyväksyttävää. Lapsille pitää olla rakkautta ja hoivaa tarjolla.
Se, että ei jaksa hymyillä kaikille huonokäytöksisille kakaroille kaupungilla ei tarkoita sitä etteikö voisi omaansa rakastaa.
Lopullista suhtautumista omiin lapsiin ei voi koskaan tietää ennalta. On paljon perheestä unelmoivia miehiä ketkä eivät jaksa ensimmäistäkään itkua ja häipyvät tiehensä, ja sitten on isiä ketkä ennakko-oletuksista huolimatta hurahtavatkin omiin lapsiinsa.