Lue keskustelun säännöt.
Te 80-90-luvun taitteessa syntyneet, mitä kamalia kasvatusoppeja teillä harjoitettiin?
05.08.2022 |
- Meillä komennettiin, käskettiin ja rangaistiin. Ei kehuttu, kannustettu tai opastettu.
- Jos on tarvittavat tavarat ja lelut, niin se kattaa myös emotionaaliset tarpeet.
- Lasten tunteet ja vastaavat olivat vain häiritsevää höpönhöpöä.
- Itkeä sai vain hyvästä syystä. Kuten katkenneet luut.
- Lääkäriin ei viedä jos ei ole oikea hätä. Meillä ei aina silloinkaan.
- Jos lapsi sanoi että läksyt on tehty ja kokeisiin luettu niin asia oli sillä selvä. Huonoista koearvosanoista ja opettajan huomautuksista tuli kotiarestia ja huutoa.
Kommentit (24)
Häpeä ja väkivallan pelko. Kasvatettiin käyttäytymään oikein näillä menetelmillä. Hyvinvointi tai oma ajattelu eivät olleet arvoja kasvatuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä ollut mitään kamalaa kasvatusta. Ei ollut fyysistä eikä henkistä väkivaltaa. Rajat oli, mutta oltiin kuulemma helppoja lapsia eikä meitä juuri tarvinnut komentaa kun toteltiin helposti. Olen ollut lapsena kovasti rakastettu.
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ollut mitään kamalaa kasvatusta. Ei ollut fyysistä eikä henkistä väkivaltaa. Rajat oli, mutta oltiin kuulemma helppoja lapsia eikä meitä juuri tarvinnut komentaa kun toteltiin helposti. Olen ollut lapsena kovasti rakastettu.
No kiva mutta tätähän ei kysytty :D
Eipä meillä tainnut olla mitään kovin kamalia kasvatusmetodeja. Ei kuritettu eikä rääkätty fyysisesti eikä henkisesti. Tunteet sai näyttää ja riidat sovittiin niin, että aikuinenkin pyysi anteeksi.
Sillloin vielä osattiin ja uskallettin kasvattaa ja kurittaa. Remmiä tuli pienestäkin virheestä ja vanhempia kunnioitettiin ja pelättiin. Mutta kyllä silloin osasivat lapset käyttäytyäkin. Ei notkuttu kaupungilla potkulautojen ja korvalappustereoitten kanssa. Kotiin tultiin ajoissa ja töitä tehtiin pienestä asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ollut mitään kamalaa kasvatusta. Ei ollut fyysistä eikä henkistä väkivaltaa. Rajat oli, mutta oltiin kuulemma helppoja lapsia eikä meitä juuri tarvinnut komentaa kun toteltiin helposti. Olen ollut lapsena kovasti rakastettu.
No kiva mutta tätähän ei kysytty :D
Ei niin. Aloitus lähti jotenkin olettamuksesta, että 80-90-luvulla oli vielä kamalaa kasvatusta, mutta meillä ei ainakaan ollut. Kunhan vain annoin toista näkökulmaa, vaikka kukaan ei kysynytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vasta on opittu oikeat kasvatusmenetelmät.
Nuorisosta kolmasosa on mielenterveysongelmaisia ja kolmasosa narkkareita.
No, onpahan kolmasosa lähes sellaisia, kun ennen olivat kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Sillloin vielä osattiin ja uskallettin kasvattaa ja kurittaa. Remmiä tuli pienestäkin virheestä ja vanhempia kunnioitettiin ja pelättiin. Mutta kyllä silloin osasivat lapset käyttäytyäkin. Ei notkuttu kaupungilla potkulautojen ja korvalappustereoitten kanssa. Kotiin tultiin ajoissa ja töitä tehtiin pienestä asti.
Oletko siis sitä mieltä, että remmin antaminen pienestäkin virheestä sekä omien vanhempien pelkääminen ovat hyvä asia? Meillä ei annettu ikinä remmiä eikä muutakasn fyysistä kuritusta ja osasimme silti käyttäytyä.
Muistan elävästi erään tilanteen kaverini luona kyläillessä joskus 11-vuotiaana, kun kaverin alle kouluikäinen pikkuveli temppuili ja kaverin isä uhkasi, että "Pitääkö käyttää remmiä?!". Pikkuveli kiljui kurkku suorana kauhuissaan "EI". Ihan järkyttävää ja sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imettää sai vaan max. kolme kuukautta. Mun mielestä aika surullista. Äitini noudattanut tätä orjallisesti. Kolmen kuukauden iässä kiinteät kehiin ja pulloa lisäksi. Kaikilla sama, vaikka suositukset ehtivät varmasti muuttua vanhimman ja nuorimman lapsen välillä.
Meillä mikään tunne ei saanut näkyä. Jos itkee niin käsketään olla hiljaa, jos nauraa niin käsketään olla hiljaa. Äiti saa kyllä huutaa, raivota ja paiskoa tavaroita, mutta lapset ei saa näkyä eikä kuulua.
No, opin sn niin hyvin että nyt minua ei ole näkynyt eikä kuulunut vanhemmillani vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa opettajat eivät puuttuneet jos joku tönäisi toisen alas talvella koulun pihalla olleelta isolta lumikasalta. Sinne kun mentiin "omalla vastuulla". Osa loukkasi itsensä siinä "leikissä".
No ainakin hakattiin, tönittiin ja hiuksista repiminen oli varmasti mieluisinta, niin usein sitä tehtiin kun olin alle 10. Äiti oli/on kouluttamaton sovinisti, joka alensi omia tyttöjään ja kehui poikien tekemisiä ja oli heistä korostetun ylpeä. Itseäni vähäteltiin, mitätöitiin ja huoriteltiin koko lapsuus ja nuoruus. Minut pakotettiin siivoamaan, en muista että veljiäni olisi koskaan edes pyydetty siivoamaan jälkensä. Jos joskus oli tekemätön hetki niin ilkuttiin laiskaksi. Ei tuo sinänsä mitään kasvatusta ollut vaan suoranaista fyysistä ja henkistä väkivaltaa, joka tapahtui 80-90 -luvuilla ja vielä senkin jälkeen psyykkisessä muodossa johon osallistui koko suku vähintäänkin hiljaisella hyväksynnällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä te ootte oikein kasvaneet :D Meillä puututtiin koulussa kaikkeen tönimiseen, jos opettaja vain näki. Kotona rakastettiin eikä lyöty ja kaikkien tunteet sai näkyä. Meidän ekan luokan ope lohdutti meitä pieniä, jos oli paha mieli ja keskusteltiin opettajien kanssa meidän omista asioista ja mielipiteistä koko koulutaival. Toki opettajaa piti totella ja käyttäytyä hyvin.
Ehkä kaikkein pahinta oli se tunteiden olemassaolon täydellinen kieltäminen. Ilosta ei saanut kiljua, surusta itkeä. Itku pitkästä ilosta sanottiin, jos oli iloinen. Suru vaiettiin kuoliaaksi. Viha ja pettymys olivat täysiä tabuja.
Aika on kullannut muistoja. Minulla on ollut suurimman osan aikuisuudesta oikein asialliset välit omiin vanhempiini ja he ovat mukavat isovanhemmat. Huomasin kuitenkin taas tämän eron maailmoissa tosi selvästi, kun oltiin käymässä mummolassa oman pikkulapsen kanssa ja yksi lapsen suosikkileluista meni rikki. Se oli surullinen juttu ja lapsi oli ihan murheen murtama. Pidin häntä sylissä, suukotin häntä ja juteltiin asiasta.
Omat vanhempani vetäytyivät tilanteesta täysin eivätkä sanoneet asiasta sanaakaan vaan juttelivat muusta.
-Otatteko lettuja?
-Voi voi, Spiruliina taitaa olla väsynyt, pitäisiköhän teidän lähteä lepäämään?
-No niin, eiköhän pitäisi siirtyä olohuoneeseen ja pelataan vaikka jotain.
Tuli jännä ahdistava olo ja tajusin, että joo, näinhän se on aina mennyt. Noinhan minäkin opin häpeämään turhaa vetistelyä.
Tätä nykyään ohjeistettua tunteiden sanoittamista ei näkynyt. Jos lapsi kiukutteli niin hänen käskettiin olla hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Missä te ootte oikein kasvaneet :D Meillä puututtiin koulussa kaikkeen tönimiseen, jos opettaja vain näki. Kotona rakastettiin eikä lyöty ja kaikkien tunteet sai näkyä. Meidän ekan luokan ope lohdutti meitä pieniä, jos oli paha mieli ja keskusteltiin opettajien kanssa meidän omista asioista ja mielipiteistä koko koulutaival. Toki opettajaa piti totella ja käyttäytyä hyvin.
Voi pupu ihan samassa maailmassa kuin sutkin :D Sellainen paikka se on, siellä on vaikka ja mitä.
Vierailija kirjoitti:
Sillloin vielä osattiin ja uskallettin kasvattaa ja kurittaa. Remmiä tuli pienestäkin virheestä ja vanhempia kunnioitettiin ja pelättiin. Mutta kyllä silloin osasivat lapset käyttäytyäkin. Ei notkuttu kaupungilla potkulautojen ja korvalappustereoitten kanssa. Kotiin tultiin ajoissa ja töitä tehtiin pienestä asti.
Minä ja oikeastaan koko minun samaa ikäluokkaa oleva tuttavapiiri sai lapsia noina vuosina enkä yhdenkään tiedä kasvattaneen lapsia noilla opeilla. Enemmän oli niin, että me ei haluttu kasvattaa omia lapsia samoin mitä meidät oli kasvatettu. Varsinkin vanhemman pelkääminen oli asia, johon kiinnitin huomiota, sillä itse pelkäsin isääni.
Olen syntynyt 1992. Meillä oli käytössä
Häpeäkasvatus. Kaikki muut olivat kaikessa parempia.
Epäterve suhtautuminen ruokaan: lautanen oli pakko syödä tyhjäksi ja päälle huudettiin että musta tulee läski
Mitään tunteita ei saanut näyttää
Mistään ei kehuttu
Fyysinen kuritus. 50% kerroista vielä sellaisia etten tiennyt mistä rangaistus tuli
Mielivaltaisuus
Loputon vaatiminen. Ei riitä 10 kokeesta. Pitää olla 10+ (vaikka mitään pirun plussia ei voinut saada)
Kulissit
Ja kirsikkana kakun päällä: meitä nolattiin huvikseen ja muita ihmisiä arvostettiin ulkoisten seikkojen takia. Onneksi tajusin nuorena, että ei ihminen ulkomuodolleen mitään voi, eikä se vaikuta hänen ammattitaitoonsa tai luonteeseensa.
Mutta lopputuloksena itselläni on vaikeuksia lohtusyömisen kanssa ja olen huonoitsetuntoinen ylisuorittaja. Olen myös aivan vainoharhainen. Itken jos teen pienenkin virheen töissä esim, koska se tuntuu niin loputtoman nololta ja tuntuu vievän pois kaiken sen minkä tein hyvin. Olen myös melko vakuuttunut että mieheni lähtee heti kun löytää paremman.
Se minkä arvoinen ihminen olen perustuu täysin siihen miten suoritan ja miltä näytän. Ei mihinkään muuhun. Niin minut opetettiin.
Olen ollut hyvin tarkka etten toimi omien lasteni kanssa samalla tavalla.
Koivuniemen herra oli käytössä.