Kokemuksia kolmilapsisesta perheestä?

Heippa!



Meidän perheessä on 4.5-vee ja 2.5-vee villiviikaripojat ja 3-kuinen prinsessa. Minusta tämä 3 lapsen äitiys on helpompaa kuin kahden!



Esikoinen oli todella mustasukkainen, kun hänen pikkuveljensä syntyi. Aina, kun silmä vältti, heitteli pikkuveljiä leluilla, nyppi vaatteita ja vaikka mitä. Äiti oli tyhmä jne. Pikkuveli oli ja on edelleenkin vaikea ja vaativa lapsi. Ei nukkunut vauvana oikeastaan lainkaan. Olin varautunut pahimpaan, mutta...



Kolmas lapsemme on ihanan helppo, syö, nukkuu, kakkii ja hymyilee. Vanhempien sisarten mustasukkaisuutta ei ole ilmennyt ollenkaan!?! Olen miettinyt, että johtuuko siitä, että tuli tyttö, eli ei tullut kilpakumppanusta? Toisaalta keskimmäinen poikani on luonteeltaan sellainen, että rakastaa vain kaikkia, osoittaa hellyyttä, halii ja suukottelee. Ihanteellinen isoveli.



Alusta asti pojat ovat hokeneet, että onpa ihanaa, kun meille tuli vauva, ihana prinsessa ja vaikka mitä...siis oikeasti olen miettinyt, että miten minua on suotu näin ihanilla asioilla.



Tiedän tarkalleen, mitä vanhemman sisaren mustasukkaisuus on. Tosi rumaa ja henkisesti raastavaa. Nyt, kun sitä ei meidän arjessa ole ollenkaan, jaksan erinomaisesti. Poikien vauhti on toisaalta lisääntynyt muutamassa kuukaudessa nollasta sataan, ja vaikka mitä läheltä piti-tilannetta on koettu ja pieniä haavereitakin, mutta tätä arkea jaksan omasta mielestäni paljon paremmin kuin sitä, että kun selkäni käännän, niin mitä isoveli mahtaakaan pikkusisarelle tehdä...



Ja arjen pyörittäminen on minusta helpompaa. 3 lasta menee siinä, missä kaksikin. Ruoanlaitto ja muut kotityöt olivat minulle jo rutiinia kahden kanssa. Nyt on lisänä vielä vauvanhoito, mutt nyt vauvaakin saa kivasti hoidettua, kun pojilla on toisistaan paljon seuraa. Ei tarvi sanoa, että odotas hetki, kun äiti vaihtaa vaipan tms. Ja pojat auttavat jo kovasti vauvan hoidossa, esim. seurustelevat vauvan kanssa tämän ollessa sitterissä. Kaikki ei ole enää niin omalla kontolla.



Lisään vielä, että olen lasten kanssa hyvin paljon yksin. Mies tekee pitkää päivää, mutta hyvin jaksan. Ja tätä rakastan! Niin paljon, että mietin jo, että ehkä haluaisin vielä lisää lapsia, vaikka aina tähän asti olen pitänyt lapsilukunani kolmea!?! Saapi nähdä :)



Minä ainakin uskon, että luontoäiti hoitaa lapsiaan. Kyllä sinä jaksat. On se 3 lapsen arki sitten mitä tahansa. Tsemppiä!