Pitkä parisuhde - kumppanin kokeminen kaverina - tarvitsisi ihastua uudelleen, onko kokemusta?
Onko ero ainoa vaihtoehto vai onko kokemusta siitä että ihastuksen/ fyysisen vetovoiman tunteet olisivatkin elpyneet? Taustalla on kyllä haasteita parisuhteessa ja toisen kokemusta siitä että ei ole kunnolla tullut kuulluksi/ nähdyksi. Rakkauden tunteita on edelleen.
Kommentit (21)
Minä en onnistunut ja erohan siinä tuli.
Me onnistuttiin. Vaati paljon työtä kyllä. Piti alkaa tehdä taas niitä asioita mitä tehtiin suhteen alussa. Meillä ratkaisevaa oli fyysisen kosketuksen lisääminen. Telkkarin katselu toisen kainalossa, lusikassa nukkuminen yms. arkinen, mikä unohtuu kun suhde arkipäiväistyy.
Vierailija kirjoitti:
Me onnistuttiin. Vaati paljon työtä kyllä. Piti alkaa tehdä taas niitä asioita mitä tehtiin suhteen alussa. Meillä ratkaisevaa oli fyysisen kosketuksen lisääminen. Telkkarin katselu toisen kainalossa, lusikassa nukkuminen yms. arkinen, mikä unohtuu kun suhde arkipäiväistyy.
Oliko teillä siis mennyt tilanne niin pahaksi jo että tunteet oli toisella ollaan kavereita tasolla
Kyllä ne voivat elpyä. Kokemusta on.
Vastaavassa tilanteessa minulla (ehkä voisin sanoa meillä, vaikka tuolloin en puolisoni ajatuksista keskusteluyhteyden hankaluuksien vuoksi tiennytkään) auttoi sen pohtiminen, että jos eroaisin, eroaisinko siksi, että tahdon uuden kumppanin. Totesin, että en, tahdon juurikin sen olemassa olevan rakkauden vuoksi nykyisen. (Toki olisin voinut jäädä yksinkin, parisuhteettomuus ei olisi ollut ongelma, mutta seuraavanana kysymyksenä pohdin sitä: mieluummin yksin vai nykyisen kanssa. Vastaus oli sama.)
Pitkän parisuhteen suola on juuri se, että puolisoon rakastuu aina uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden parin, joilla tunteet tulivat takaisin.
Tämä luultavasti vaatii elokuvista tutun asetelman, että kumpikin paljastuu tyyliin palkkamurhaajiksi ja se synnyttää uusia jännittäviä tunteita.
On se kai mahdollista, mutta ei helppoa, ja vaatii uskoa ja työtä.
Sellainen suhteen alusta tuttu rakastumisen ja hullaantumisen tunne ei ole ihmiselle normaalitila. Miksi siis edes tavoitella sitä? Tunnemyrskyn kuuluukin laantua ja tasaantua ajan kanssa.
Rakastaminen on paljon oleellisempaa. Ja jos puoliso on paras ystäväsi, olet onnekas.
Meillä onnistui, vaati sitoutumista yhteisen elämän jatkamiseen,ei enää eron pohtimiseen. Halusimme vaikeuksista huolimatta elää yhdessä eikä mitään ns.oikeita ongelmia ollut. Löydettiin yhteys ja on ollut ihan "uusi" suhde. Onneksi ei luovutettu!
Minä olen ollut mieheni kanssa kohta 20 vuotta yhdessä. Intohimo hävisi jo 15 vuotta sitten, minun puoleltani, ja kaipasin sitä jossain vaiheessa. Olen myös koittanut ihan kaikki keinot sen takaisin saamiseksi. Ei ole onnistunut...
Mies on mukava, meillä on kivaa yhdessä, hän on huomaavainen ja arki on turvallista, sujuvaa ja rauhallista.
On myös toimintaa säännöllisesti makkarissa, vaikka siis 15 vuoteen en ole kertaakaan, edes hetkellisesti, tuntenut enää intohimoa häneen.
Olishan se varmaan mahtavaa, joskaan en enää taida muistaa miltä se edes tuntuu...
Kaikkea ei voi saada, mutta elämä on riittävän hyvää näinkin.
Meillä uhkasi 10v jälkeen eroottiset tunteet hiipua, oli pitkä masennus/sairaus/yms jakso takana eikä seksiä ollut montaa kertaa vuodessa. Erokin kävi mielessä.
Onneksi kuitenkin löydettiin uudelleen toisemme. Aloimme panostaa siihen, että on toisen silmissä vetävä, käytiin paljon erilaisilla treffeillä, löydettiin uutta leikkisyyttä ja flirttiä. Nykyään seksielämä on parempaa kuin koskaan ennen. Intohimoa on vähintään yhtä paljon kuin alussa. Seksiä on noin joka 2. tai 3. pvä ja se on tosi hyvää. Olen niin onnellinen että päästiin siitä yli.
Uskoisin, että tekee hyvää välillä nähdä toinen vähän kauempaa, kuin vieraan silmin. Yrittää löytää se fiilis miltä tuntuu katsella kumppania, kun mikään ei ole vielä varmaa.
Tiedän, että moni pari alkaa tuntea olevansa kavereita 20-30 v jälkeen. Syynä voi olla erinäiset ongelmat suhteen aikana, kuten riitely, pettäminen ym. joista on sitten päästy yli.
Voidaan elää yhdessä kun ei enää ole voimakkaita tunteita toista kohtaan. Elämä on helpompaa kun toinen ei enää aiheuta tunnekuohuja suuntaan tai toiseen.
Voi olla että mielessä käy ero, mutta pelkona on että kaikki mennyt toistuu taas sen uuden kanssa.
Ei se ero ole väistämätön jos molemmat haluavat panostaa parempaan parisuhteeseen ja löytää sen kipinän. Oma avioliitto päätyi eroon, kumpikaan ei ollut kiinnostunut enää panostamaan eikä edes halunnut löytää yhdessä mitään uutta eikä vanhaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä uhkasi 10v jälkeen eroottiset tunteet hiipua, oli pitkä masennus/sairaus/yms jakso takana eikä seksiä ollut montaa kertaa vuodessa. Erokin kävi mielessä.
Onneksi kuitenkin löydettiin uudelleen toisemme. Aloimme panostaa siihen, että on toisen silmissä vetävä, käytiin paljon erilaisilla treffeillä, löydettiin uutta leikkisyyttä ja flirttiä. Nykyään seksielämä on parempaa kuin koskaan ennen. Intohimoa on vähintään yhtä paljon kuin alussa. Seksiä on noin joka 2. tai 3. pvä ja se on tosi hyvää. Olen niin onnellinen että päästiin siitä yli.
Uskoisin, että tekee hyvää välillä nähdä toinen vähän kauempaa, kuin vieraan silmin. Yrittää löytää se fiilis miltä tuntuu katsella kumppania, kun mikään ei ole vielä varmaa.
Ihanaa kun saitte noinkin hienosti selätettyä tuon vaiheen. :) mietin ett voisko ihan fyysinen etäisyys tehdä hyvää, siis sellainen ett ollaan erossa jonkun aikaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä uhkasi 10v jälkeen eroottiset tunteet hiipua, oli pitkä masennus/sairaus/yms jakso takana eikä seksiä ollut montaa kertaa vuodessa. Erokin kävi mielessä.
Onneksi kuitenkin löydettiin uudelleen toisemme. Aloimme panostaa siihen, että on toisen silmissä vetävä, käytiin paljon erilaisilla treffeillä, löydettiin uutta leikkisyyttä ja flirttiä. Nykyään seksielämä on parempaa kuin koskaan ennen. Intohimoa on vähintään yhtä paljon kuin alussa. Seksiä on noin joka 2. tai 3. pvä ja se on tosi hyvää. Olen niin onnellinen että päästiin siitä yli.
Uskoisin, että tekee hyvää välillä nähdä toinen vähän kauempaa, kuin vieraan silmin. Yrittää löytää se fiilis miltä tuntuu katsella kumppania, kun mikään ei ole vielä varmaa.
Ihanaa kun saitte noinkin hienosti selätettyä tuon vaiheen. :) mietin ett voisko ihan fyysinen etäisyys tehdä hyvää, siis sellainen ett ollaan erossa jonkun aikaa..
Luultavasti voisi olla hyvä idea, jos kuitenkin sitoudutaan ikävöimään toista eikä katselemaan uutta (elämää) 😄 Meillä pyöriteltiin erillisten sänkyjen vaihtoehtoa, mutta mies ei oikein halunnut niin ei sitten tehty niin.
Tiedän yhden parin, joilla tunteet tulivat takaisin.