Miksi enemmän kuin 1 lapsi?
Meillä on ennestään yksi lapsi ja nyt odotamme toista. Olen aina halunnut enemmän kuin yhden lapsen, on sitten kenen kanssa kasvaa... ja kenelle voi jutella kaikki asiat mitä ehkä äidille ei halua kertoa. Lapsillemme on tulossa 3.vuotta ikäeroa.
Nyt kuitenkin (raskaana kun muutenkin kaikkea miettii....) olen miettinyt että miltä tämä kaikki tuntuu esikoisestamme.hän kun on aina ollut se ainoa...
Miksi teille tuli enemmän kuin yksi lapsi ja miten esikoinen otti asian?
Kommentit (3)
lapsia tulee kaksi. Ja näköjään nyt suo, ikäeroa tulee 1v8kk. :)
Ajattelin juuri, että on todella luksusta kun voi itse päättää (niin kuin tässä tapauksessa pystyimme) lasten lukumäärän ja aika lailla tarkkaan ajankohdankin. Tämä on sellaista herkkua, että suurin osa maailman naisista ja perheistä ei sellaisesta pääse osalliseksi.
Olen ollut tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat ainoita lapsia. Joissain asioissa sen huomaa todella selvästi (toki riippuen ihmisestä) että on ollut ainoa lapsi ja melko usein ei-positiivisessa mielessä.
Omasta lapsesta ajattelin että siitä tulisi jollain lailla " orpo piru" jos ei olisi sisarusta.
Miksi? Sitä en osaa sanoa, on vain tuntunut siltä, ei siihen sen syvällisempää syytä ole. Nyt meillä on kaksi lasta, tyttö ja poika tasan kahden vuoden ikäerolla (ok, ei ihan tasan, vaan 2v2vko) ja haluaisin vielä kolmannenkin lapsen joskus. Tuntuu vaan siltä, että meidän perheen lapsiluku ei vielä ole täynnä.
Esikoinen oli 1v3kk kun tulin raskaaksi, puhui silloin jo aika hyvin ja ymmärsi, kun juteltiin äidin masussa olevasta vauvasta. Raskauden edetessä juteltiin vauvasta yhä enemmän: miten pikkuinen vauva ensin on, mihin laitetaan nukkumaan, mitä vauva tarvitsee, mikä isosiskon tehtävä sitten on (sisko auttaa äitiä vauvan hoidossa: hakee tutin kun vauva itkee, vie märän vaipan roskikseen ja tuo uuden vaipan tilalle, jne). Tyttö odotti vauvaa loppuraskaudesta jo malttamattomana (ei kuitenkaan malttamattomampana kuin äiti, raskaus kun meni kymmenen päivää yli...), joka aamu herättyään kysyi joko vauva on syntynyt. Oltiin ostettu valmiiksi paita " isosisko" -tekstillä, ja tyttö odotti kovasti että saisi ottaa sen käyttöön :)
Kun pikkuveikka sitten syntyi, otin isosiskon alusta asti mukaan vauvan hoitoon. Valittiin joka aamu yhdessä vauvan kaapista veikalle body ja potkuhousut, vaihdettiin yhdessä lakanoita vauvan sänkyyn, sisko antoi tuttia, vei vaippoja roskikseen, haki uuden vaipan tilalle, heilutti vauvan vaunuja parvekkeella tämän nukahtaessa....Tykkäsi kovasti olla mukana, ja oli ihan oikeasti äidille avuksi leikin varjolla. Kun imetin vauvaa, tyttö imetti omaa nukkeaan. Vauvan nukkuessa pidin huolen siitä, että annan esikoiselle huomiota: teimme " isojen juttuja" kuten muovailimme, maalasimme, luimme kirjaa yhdessä, tai sitten vaan istuimme sohvalla sylikkäin. Illalla laitoin ensin vauvan nukkumaan, sitten oli äidin ja esikoisen hellä yhteinen hetki, ennen kun esikoinenkin meni nukkumaan.
Mustasukkaisuutta on ollut yllättävän vähän. Joskus sisko hermostuu kun velipoika (nyt 9,5 kk) konttaa sotkemaan hänen leikkinsä, mutta jos veli leikkii toisessa huoneessa omilla leluillaan, tulee sisko usein kysymään saako vauva tulla hänen huoneeseensa leikkikaveriksi. Sisarukset viihtyvät yhdessä hienosti, isompi ymmärtää että veli on vielä vauva eikä tätä saa kohdella rajusti. He ovat tiivis kaksikko. Jossain vaiheessa oli ärsyttävää, kun isompi teki typeryyksiä kun imetin vauvaa, mutta sitä kesti onneksi vain muutaman viikon.
Eli ihan kivasti meillä on mennyt :)
ja olemme onnellisia että meille on suotu 3 lasta. Meidän perheeseen sopi, että lapsia on useampi, itsellämme on sisaruksia ja jotenkin oli aina selviö, että jos vain onnistuu, niin haluamme ainakin 2 lasta.
Esikoisella ja keskimmäisellä on ikäeroa 4v ja keskimmäisellä ja kuopuksella 1v8kk. Nyt kuopus on puolitoistavuotias.
Toki riitoja tulee lapsilla ja vanhemmilla on enemmän työtä, mutta hetkeäkään emme ole katuneet. Sisarukset ovat toisilleen tosi tärkeitä ja kun joku puuttuu niin vähän aikaa on ehkä kivaa mutta pian tulee jo ikävä sitä " voi joskus niin ärsyttävää pikkuveikkaa" . Minusta on ihanaa kun talossa on vähän hälinää =)
Kun keskimmäinen (poika) syntyi, esikoinen (tyttö) rakasti häntä ensisilmäyksestä mutta parin kuukauden ajan oli vähän mustasukkaisuutta ilmassa (ilmeni meillä niin, että tyttö oli minulle vihainen). Kun kuopus (tyttö) syntyi, esikoinen nautii hänestä täysin palkein alusta asti ja jostain merkillisestä syystä keskimmäinen ei ole tähän päivään mennessä ollut mustasukkainen pikkusiskostaan. Nuo kaksi ovat parhaimmat ystävät, nauravat ja keksivät kepposia päivät pitkät...