Miksi etävanhemmuus on hyväksyttyä vain miehille?
Vähän kärjistetty otsikko, tiedän.
Hyvä ystäväni on ollut lastensa etä-äitinä keväästä asti. Kun päätös oli tehty, hän kutsui minut kahville ja totesi että istu alas, nyt tulee aikamoisia uutisia. Tätä seurasi pitkä selitys moninaisine perusteluineen koskien tulevaa järjestelyä, jossa hän tulee tapaamaan lapsiaan joka toinen viikonloppu, lomilla ja satunnaisina arkipäivinä. Lateli melkein hengästyneenä syitä siihen, miksi kys. järjestely on paras mahdollinen kaikille ja etenkin lapsille.
Istuin siinä hiljaa ja mietin että miksi minä istun tässä kuuntelemassa selitystä kuin joku tuomari, jonka edessä syyllinen ihminen selostaa motiivejaan rikokseen. Totta puhuen minua ei ihan hirveästi kiinnosta miten hän lastensa elämisen ja elatuksen hoitaa, kunhan omalta osaltaan hoitaa. Ei niitä ratkaisuja minulle tarvitse perustella.
Nyt olen kuitenkin usealta yhteiseltä tuttavaltamme kuullut ihmettelyä tämän ystäväni lastenkasvatuskuviosta. "Miten noin voi tehdä? En voi käsittää miten joku voi olla lapsistaan noin paljon erossa. Ja voi lapsiraukat! Onkohan Nooralla (pseudonyymi, toim. huom.) jotain ongelmia kun tuollaiseen ratkaisuun päätyi? Eikö hän ollut ennen ihan kelpo äiti kuitenkin?"
En ole koskaan törmännyt vastaavaan kummasteluun niissä keisseissä, joissa etävanhempi on isä. Eikö isälle tule ikävä lapsiaan tai lapsille isäänsä? Miksi näin kuvitellaan asian olevan?
Oletteko huomanneet saman? Miksi juuri äidin on oltava lähivanhempi, jos vanhemmat ovat eroon asti osallistuneet lasten kasvatukseen 50/50?
Kommentit (6)
Viikonloppuisät saavat osakseen suitsutusta, kun antavat lastensa äidille oikein mahdollisuuden olla vapaa lastenhoidosta pari kertaa kuussa 😅 sitten spekuloidaan, että se äiti on ihan hunningolla siellä ilman lapsiaan...
On nitä miehiäkin lähivanhempina ja äiti etä vanhempana.Kuin yksin huoltajana isät,äidit ei kakan välitä lapsista.Ei kasvatajan sen parempia aina kumpi sukupuoli on kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
On nitä miehiäkin lähivanhempina ja äiti etä vanhempana.Kuin yksin huoltajana isät,äidit ei kakan välitä lapsista.Ei kasvatajan sen parempia aina kumpi sukupuoli on kyseessä.
Et sitten aloitusta viitsinyt lukea....
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvavat äidin sisällä, joten siitä kumpuaa ajatus, että äiti on lapselle ainut oikea hoitaja sekä kotihoidossa että erokuvioissa. Kyllähän koti-isyyttäkin yhä edelleen hieman vieroksuen katsotaan. Samoin kuin sitä, jos äiti lykkää lapsen hoitoon jo hyvin pienenä tehdäkseen uraa.
Totta turiset! Koti-isä on kummajainen. Monesti tuntuu että ihmiset ajattelevat isän suostuvan siihen aina jotenkin vastentahtoisesti ja olosuhteiden pakosta. Äidin kohdalla se taas on oletusarvoinen asianlaita, riippumatta siitä kumpi esimerkiksi halusi lapsen/lapsia enemmän.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppuisät saavat osakseen suitsutusta, kun antavat lastensa äidille oikein mahdollisuuden olla vapaa lastenhoidosta pari kertaa kuussa 😅 sitten spekuloidaan, että se äiti on ihan hunningolla siellä ilman lapsiaan...
Totta tämäkin! Äitiä paheksutaan jo siitäkin että on erossa lapsistaan 4 päivää kuussa. Tai ainakin sitä mitä hänen kuvitellaan tekevän lapsivapaana aikana. Siellä mamma vaan bailaa ja dokailee ja lapsiressukat ikävöivät.
Hengähdystauosta ei saa nauttia, on istuttava kotona tuijottamassa kelloa odottaen lapsia takaisin.
Ap
Lapset kasvavat äidin sisällä, joten siitä kumpuaa ajatus, että äiti on lapselle ainut oikea hoitaja sekä kotihoidossa että erokuvioissa. Kyllähän koti-isyyttäkin yhä edelleen hieman vieroksuen katsotaan. Samoin kuin sitä, jos äiti lykkää lapsen hoitoon jo hyvin pienenä tehdäkseen uraa.