Mitä mä teen tuon 2v. kanssa??
Poika on ollut aina vilkas, mutta nyt alkaa tuntumaan että APUA!
Keittiössä on vähän väliä repimäs laatikkoja ja kaappeja auki, sekä sitten purkamassa niitä. Tämä vaihe hänellä jo kerran oli, mut nyt taas. Roskakaappi meillä edelleen lukossa, koska menis samantien syömään pesuaineita sieltä.
Ei usko enää oikein mitään. Nauraa vaan ja juoksee karkuun. Musta tuntuu etten saa siihen minkäänlaista otetta, sanon nätisti tai en, niin ei heivauta häntä.
Pahimmat on illat. Nukkuu isompien sängyssä ja nyt yhtä äkkiä alkanu se ihana ralli. Viedään sänkyyn, kohta juoksee olohuoneeseen. Kun lähtee laittamaan sitä takas, nauraen juoksee sinne sänkyyn! Ei auta olla lähellä, ei asetu. Alkaa vaan höpöttämään vaikkei itse puhuisi mitään.
Sitten kun malttaa maata vähän aikaa paikallaan, niin heiluttaa koko ajan jotain osaa itsestään ettei nukahtaisi.
Ainut leikki, jossa rauhottuu paikalleen on legot. Myös kirjaa luettaessa ja lastenohjelmaa katsoessa malttaa vähän aikaa olla. Mutta monesti joku paikka heiluu...
Onko tämä ihan normaalia tämän ikäsen käytöstä? Itseä huolestuttaa se, kun lapsi ei meinaa mitään uskoa. Olenko mä kohta pulassa sen kanssa??
Isä on, mutta eipä häntäkään paljon usko.
Kommentit (3)
mä haen jatkuvasti tyttöä 1v11kk keittiöstä raahausäänen jälkeen. siirtää siis keittiönjakkaraa ylettyääkseen kappeihin, tää on ihan hitti. piirtää seiniin, pöytään ja lattiaan kerta toisensa jälkeen (tää on muuten ehkä viikon ollu poissa) Aina hyvin itse nukahtanut pinnikseen ja tavalliseen sänkyyn, mutta runsas kuukausi sitte ei enää toiminutkaan niin hyvin =( Nyt on taas joinakin iltoina ihan helppo nukahtaa. Kaataa leluja lattialle ja vetää hyllyiltä tavaraa, tää on tullu takasin n. 1veenä harrasti tätä kylässäkin.. Ihan kiva vaihe..... =)
Esikoinen ei ollu ikinä tuollainen, tää kakkonen on ollu jo massusta asti vilkkaampi..
Hermoja!
Energiaa riittää. Vaikka heräis puoli kuusi, niin jo juoksee ympäri taloa iloisena ja energisenä :/ Itse kun on vielä puoli tokkurassa tuossa vaiheessa. Mä annan aukoa laatikoita niin kauan kuin ei ota niistä mitään pois tai niissä ei ole mitään vaarallista. Lisäksi aika hyvin on tehonnut se, että yritän aina keksiä jonkun uuden jutun tilalle, vien ajatukset pois senhetkisestä asiasta.
Meillä poika on nukahtanut puolivuotiaasta itsekseen helposti. Mutta on ollut jo useita kausia, jolloin nukahtaminen on vaikeaa. Me pidetään huoneen ovea kiinni ja kahvaa niin, ettei poika pääse ovea avaamaan. Eihän se rauhoittuisi ikänä nukkumaan jos juoksis sydän pamppailen jatkuvasti. Mennään sitten sanomaan sille, että on mentävä nukkumaan. Pikku kitinöihin ei kommentoida mitään. Ja hyvin on sit lopulta vähäks aikaa uskonut.
koettelee rajoja, ei kannata lipsua mistään edes yhtään kertaa. Nukkumaan menon kanssa kanntaa olla tiukkoja, tietyt rutiinit helpottavat, ja aina joka ilta sama asia. Hermoja vaan peliin