Viikko-viikko - systeemiin tarvitaan hyväosaisuutta

Vanhemmat voivat edelleenkin tehdä sopimuksen, jossa etävanhempi tapaa lapsiaan joka toinen viikonloppu ja tietyn ajan lomilla. 

Etävanhempi joka tapaa lapsiaan saa yleensä kaksion ja sen menot korvataan toimeentulotuessa, ei tarvitse elää yksiössä. Ainakin minä olen saanut sillä perusteella.

Yksiö on suhteessa niin kallis asunto, että isän kannattaa hankkia isompi. Parilla lisäsatasella saa sellaisen, missä voi asua lastenkin kanssa.

Eikä se viikko-viikko ole mikään tavoiteltava ihannetila. Se jatkuva vaihtaminen on lapsille tosi rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Yksiö on suhteessa niin kallis asunto, että isän kannattaa hankkia isompi. Parilla lisäsatasella saa sellaisen, missä voi asua lastenkin kanssa.

Eikä se viikko-viikko ole mikään tavoiteltava ihannetila. Se jatkuva vaihtaminen on lapsille tosi rankkaa.

Ihan yhtä paljon vaihtojahan tulee siinä, jos tapaa toista vanhempaa vain joka toinen viikonloppu. Usein tähän on lisätty vielä kaksi arki-iltaa kuukaudessa, jolloin vaihtoja tulee jopa enemmän. Ja vuoroasumisenhan voi jaksottaa vaikka kahden viikon pätkiin, jolloin vaihtoja tulee vain kaksi kuukaudessa.

Tuo on ihan oikea ongelma, ja on harmi, ettei sitä oikein yhteiskunnassa huomioida. Jos lapsia on enemmän kuin yksi, voi tehdä esim. niin, että joku lapsista on kirjoilla toisen vanhemman luona, jolloin yhteiskunnan jakamat tuet menevät vähän tasaisemmin vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan oikea ongelma, ja on harmi, ettei sitä oikein yhteiskunnassa huomioida. Jos lapsia on enemmän kuin yksi, voi tehdä esim. niin, että joku lapsista on kirjoilla toisen vanhemman luona, jolloin yhteiskunnan jakamat tuet menevät vähän tasaisemmin vanhemmille.

Ja jos lapsia on vain yksi, ei tarvita niin isoa asuntoa, yksiökin riittää jos lapsi on pieni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan oikea ongelma, ja on harmi, ettei sitä oikein yhteiskunnassa huomioida. Jos lapsia on enemmän kuin yksi, voi tehdä esim. niin, että joku lapsista on kirjoilla toisen vanhemman luona, jolloin yhteiskunnan jakamat tuet menevät vähän tasaisemmin vanhemmille.

Ja jos lapsia on vain yksi, ei tarvita niin isoa asuntoa, yksiökin riittää jos lapsi on pieni.

Tätä ei voi pitää ohjenuorana, koska mikään lapsi ei ole aina pieni. Kyllähän asumisen pitää toimia myls kouluikäisen ja teinin kanssa.

Joo, varmaan toimeentulotuesta saa, mutta ajattelen tässä sellaisia ihmisiä, jotka käyvät töissä eivätkä saa tukia, mutta palkka on pieni.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan oikea ongelma, ja on harmi, ettei sitä oikein yhteiskunnassa huomioida. Jos lapsia on enemmän kuin yksi, voi tehdä esim. niin, että joku lapsista on kirjoilla toisen vanhemman luona, jolloin yhteiskunnan jakamat tuet menevät vähän tasaisemmin vanhemmille.

Ei ole YHTEISKUNNAN tehtävä maksaa kahden kodin asumiskuluja.

Jokaisen pitää punnita tarkkaan moneenko lapseen on varaa. Kannattaa myös pyrkiä siihen että on edes vähän säästöjä varalla ennen lapsia.

Ihmisten pitää myös valita sen välillä asuuko syrjemmässä/vanhemmassa mutta tilavammassa asunnossa, tai keskeisemmällä paikalla/uusemmassa asunnossa ahtaammin.

Tai onnistusiko saman katon alla eläminen sittenkin, harva alkaa "hullun" kansaa jakamaan 50-50 lapsia.

Kyllä tästä on ihan tutkimustietoakin, että viikko-viikko - asumisen valitsevat useammin koulutetut ja hyvätuloiset kaupunkilaiset.

Jos oikeasti halutaan lapsen parasta, niin he eivät siirry mihinkään, ainoastaan vanhemmat vaihtavat huushollia viikon välein. Luultavasti kaikkien mielestä mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti halutaan lapsen parasta, niin he eivät siirry mihinkään, ainoastaan vanhemmat vaihtavat huushollia viikon välein. Luultavasti kaikkien mielestä mahdotonta.

On yleensä mahdotonta, jos vanhempi haluaa uuden parisuhteen. Harvalla on varaa maksaa kahdesta asumisesta, harva äitipuoli suostuu siihen, ja jos vielä yhteisiä lapsia, niin sitten outoa, että toinen vanhempi on joka toisen viikon pois.

Miten ihmeessä huono-osaisella on kolme lasta?

Uusperheiden ongelmat ovat ihan muualla ja ne ovat paljon suurempia kuin tämä.

Meillä toinen vanhemmista on koulutettu ja hyvätuloinen, toinen tätä nykyä pitkäaikaistyötön. Viikko-viikko onnistuu, kun hyvätuloinen kantaa suuremman taloudellisen vastuun.

Miten sillä toisella erovanhemmalla on varaa vuokrata/hankkia perheasunto mutta toisella ei ole. Eronneet ei rahoita toistensa asumista, viikko-viikko ei edellytä elareita.

Vierailija kirjoitti:

Miten sillä toisella erovanhemmalla on varaa vuokrata/hankkia perheasunto mutta toisella ei ole. Eronneet ei rahoita toistensa asumista, viikko-viikko ei edellytä elareita.

Jotkut aidosti ajattelevat lastensa parasta. Jos he kokevat että lasten paras on saada olla yhtä paljon molempien vanhempien kanssa, parempituloinen voi kyllä kantaa suuremman taloudellisen vastuun. Itse olen lähihuoltaja ja vuoroviikkovanhempi. Maksan exälleni 340 euroa kuussa sen lisäksi että maksan kaikki lastemme kulut. Pois lukien tietysti lasten asuminen isällään joka toinen viikko.

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti halutaan lapsen parasta, niin he eivät siirry mihinkään, ainoastaan vanhemmat vaihtavat huushollia viikon välein. Luultavasti kaikkien mielestä mahdotonta.

Ei välttämättä mikään tervein muoto lapsillekkaan.

Ero on kurja asia, mutta sen jälkeen kannattaa pyrkiä rakentamaan mahd. normaalisti uusi elämä, jossa luonnollisinta on kaksi kotia. Ei mitään hämäriä asumishimmeleitä, missä näennäisesti suojellaan lasten tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti halutaan lapsen parasta, niin he eivät siirry mihinkään, ainoastaan vanhemmat vaihtavat huushollia viikon välein. Luultavasti kaikkien mielestä mahdotonta.

Tämä. Jännä miten se on aikuisille mahdotonta, mutta lapset kyllä voivat reissata.

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti halutaan lapsen parasta, niin he eivät siirry mihinkään, ainoastaan vanhemmat vaihtavat huushollia viikon välein. Luultavasti kaikkien mielestä mahdotonta.

Teimme tuota vuoden verran eromme jälkeen. Pidemmän päälle siihen tarvittaisiin kolme asuntoa. Ihan niin hyväosaisia emme mekään olleet.