Neliapilat viikolla 43!
Aloitin kokonaan uuden pinon, laiskuuttani en viitsinyt kaivaa vanhaa, sori. En siis paljoa muista mistä täällä on viime aikoina ollut puhetta, silloin tällöin olen käynyt lukemassa.
Vauvahaaveeni on nyt ollut jollain lailla jäissä jonkun aikaa. Kuume on itselläni edelleen hyvinkin korkea, mutta mies epäröi pahemmin, kuin koskaan, muutenkin tuntuu, että elämme nyt jotain ihmeellistä kriisiä, josta kumpikaan ei oikein tiedä mitään. Molempien mielestä toisessa on alkanut esiintyä kovin ärsyttäviä piirteitä, mutta kumpikaan ei " nosta kissaa pöydälle" , että asiat selviäisivät.
Parisuhteemme heikoin lenkki on aina ollut se, ettei me oikein osata riidellä, parempi olis, jos ne kerääntyneet höyryt pääsisivät pois välillä, mutta mies ei kestä minkäänmoista kritiikkiä eli kaikki keskustelut on täysin hyödyttömiä, kun toinen heti ottaa nokkiinsa ja lähtee pois.
Toisaalta ymmärrän kyllä hyvin ukkokultaa siinä asiassa, että rahan kanssa varmaan tulis taas tiukempaa ja tosiaan uuden auton osto tulis eteen, mutta kun sitä on ennenkin selvitty.. Ja mä luotan aina niin paljo siihen, että asioilla on tapana järjestyä, enkä siis murehdi kovin paljoa etukäteen. Eikä se kyllä miestäkään ennemmin oo huolettanu!
Oisko tuo ihan lopullisesti kyllästynyt meikäläiseen.
Eikä ole sitten sen puoleen kyllä peittokaan paljoo heilahdellu, ymmärrettävistä syistä, mutta toisaalta niinä muutamina kertoina ei ehkäsyäkään ole ollut. Voishan se mies sen kumin laittaa, jos ei lasta enää haluais, eikö !?
Anteeksi tämä vuodatus ja kiitos, että tänne voi purkaa itteensä!
Toivottavasti teillä muilla on viikko alkanu positiivisemmassa mielessä, kaikin puolin!
Mulla muuten pitäis vanhojen laskujen mukaan tulla loppuviikosta menkat, vieläkin kyllä ihmettelen niitä edellisiä superniukkoja, en silti oo testanu, kun ei niin paljoo tunnu siltä.
Palaillaan ja kirjotellaan ahkerasti!
Kommentit (5)
Terveisiä lääkäristä.Olin mieheni henkisenä tukena siellä, kun oli niskansa töissä venäyttänyt.
Mies sai niskatuen, särkylääkkeet ja 2 päivää sairaslomaa...ei meinannut suostua millään lääkäriin lähtemään, vaik pää ei meinannut kääntyä. Höh.
Sainkun sainkin sen sitten sinne houkuteltua. Huh.
Meillä ei oo nelosta aloteltu kun puhe ja totuttelu mielessä. Mies se kanssa hosuu isomman auton ostoa...meillä ei ole mies pahemmin ajatusta paheksunut...kai silläkin pyörii päässä tuo rahallinen tilanne. Vakitöitä mulla ei ole...olen tehnyt lähinnä sijaisuuksia päiväkodeissa, joten sikäli ei haittaa vaik raskaaksi paukahtasinkin.
Kummaa minusta on se, että 3 ekaa lasta annettiin tulla kun oli tullakseen ja nyt neljättä hartaasti suunnitellaan ja vitkutetaan.
Täytyy myöntää, että 3:sta ekasta ei ehtiny tulla vauvakuume, mutta nyt kun kuopus on jo 4v niin vauvakuume on aaltoillut vuoden ajan. Olin kesällä varma, että pääsin siitä eroon, mutta ei...mitä pitemmälle kesä meni, sen tukalampi vauvakuume mulla oli ja on edelleen.
Pitää kans puhutella tuota ukko kultaa tuossa ja kysellä sen mietteitä...jos edes vois pillerit jo lopetella niin ehtis kierrot tasaantua ja ajatus ois kevyempi ja vauvatavoite askeleen edempänä. Tulipahan vuodatettua. Kiitos jos jaksoitte lukea loppuun.
Hei kaikki neliapilat:)
Uusien kuvioiden vuoksi en enää ehdi useinkaan kirjoittaa ,aloitan kahdenviikon päästä opiskelut ,joten päiväaikaan tuskin koneelle ehtii ,kuten ei illallakaan kun perhe vie ajan jne.
Haaveita en hautaa ,en hylkää ,ehkä kuitenkin vähän jarrutan...tai en tiedä siitä jarrustakaan:) koitan kuitenkin olla kalenteriin vilkuilematta jos ei raskaus ole kahteen vuoteen alkanut ,ei se varmaan ihan heti nytkään ala ,siinä mielessä siis tuota jarruttamista ajattelin ,että ehtisin käydä koulun loppuun ennen raskautta tai ainakin niin ettei se jäisi pahasti kesken.
Plussa toki saa tulla jos on tullakseen ,mutta nyt kuitenkin yritän keskittyä tuohon opiskeluun. Koitan lukea ketjua ja yrittää ehtiä joskus jotain kirjoittamaan.
Toivottelen kaikille oikein hyvää loppusyksyä ja myrskyisiä plussatuulia:))))
mijora
jonka vuoksi en ole muutamaan viikkoon kirjoitellut. Meillä tilanne se, että ehkäisyä ei ole, mutta ei varsinaista yritystäkään. Laiskahkoa petielämää. Ajatus se, että niin käy jos on tarkoitus. Kolmosta tehtiin tekemällä ja se ei ollut oikeen meidän juttu (vaikkakain lopputulos ihana).
Toisaalta pelottaa mahdollisesti neljännen vauvan saaminen, toisaalta ajatus lämmittää mieltä enemmän kuin etelän aurinko. Ja selvää on, että enemmän katuisin jos en antaisi vielä yhdelle mussukalle mahdollisuutta.
Yritän kirjoitella niin useasti kuin ehdin. Missä kaikki ovat? Jossain vaiheessa keskustelu oli ihan päivittäistä!
Lähden 1-vuotiasta nukuttelemaan.
Tosiaankin alkaa kuivumaan kasaan tämä pino. Ikävää. Onko kaikki neliapilat siirtyneet jo odotus puolelle vai oletteko työ-ja opiskelu kiireiden takia väsähtäneet kirjottamaan kuulumisia? Olen siirtynyt itsekin kirjoittamaan enempi tuonne suurperhekuumeilijoihin koska tämä pino nukkuu. Silti toivoisin, että saatas tähänkin pinoon vähän lisää d vitamiinia, että porukka innostuis kuulumisiaan kirjottaan.
Eikö täällä nyt ketään muita liiku?!
Tulkaapa nyt kaikki rohkeesti pinolle! Myös uudet tervetulleita!
Hemppa nyt jo vähän paremmalla tuulella
(ja vakaasti aikoo illalla päästä miehen kanssa samoihin vällyihin...kaikesta huolimatta.!)