Kuinka päästä eroon katkerista ajatuksista toista ihmistä kohtaan?

Sellainen ihminen joka pystyy pyytämättä anteeksi antamaan on vahva. 🍀

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa mietin. Olen katkeroitunut miehelleni ja haluaisin päästä eroon siitä tunteesta. Googlasin ja katkeruus myrkyttää oman mielen, olisi hyvä päästä eroon siitä. Se katkeruus syntyy pettymyksistä ja vääryyden- ja vihantunteista.

Jos joku tietää hyvän keinon päästä siitä eroon, niin kertokaa. Todella haluaisin, koska muuten tästä suhteesta ei voi tulla enää mitään, eikä voi rakentaa uutta pohjaa parisuhteelle ja haluaisin yrittää.

Mitä nämä katkeruuteen johtaneet asiat ovat olleet? Tiedostaako puolisosi ne, ja onko hän pahoillaan? Jos ette pysty puhumaan asiasta, on niiden päälle vaikea tai jopa mahdoton rakentaa uutta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa mietin. Olen katkeroitunut miehelleni ja haluaisin päästä eroon siitä tunteesta. Googlasin ja katkeruus myrkyttää oman mielen, olisi hyvä päästä eroon siitä. Se katkeruus syntyy pettymyksistä ja vääryyden- ja vihantunteista.

Jos joku tietää hyvän keinon päästä siitä eroon, niin kertokaa. Todella haluaisin, koska muuten tästä suhteesta ei voi tulla enää mitään, eikä voi rakentaa uutta pohjaa parisuhteelle ja haluaisin yrittää.

Sun pitää vaihtaa miestä.

Aikansa kun odottaa niin sille toisellekin tapahtuu jotain ikävää, helpottaa kummasti. Ja lopulta me ollaan kaikki mullan alla sulassa sovussa keskenämme niin ystävykset kuin vihamiehetkin.

Jos vastapuoli on narsisti/psykopaatti tms niin avautuminen on turhaa ja jopa vaarallista!

Terapeutti (osaava) auttaa.

Mistä katkeruus tulee? On viety, rikottu, tuhottu, tapettu jotain arvokasta?

Mulle narsistieksä aiheutti jonkinasteisen pienen vamman loppuiäksi. Ja narsisti-isä söi terveydeltä pohjaa. Yritän olla katkeroitumatta ja mielestäni olen ollutkin, mutta traumatisoitunut olen. Ja vihainen ajoittain, kun asiat ovat konkreettisesti pinnalla.

Tieto näiden ihmisten sairaudesta on auttanut. He ovat vialla päästään eivätkä voi itselleen mitään. Minä satuin kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen ihminen joka pystyy pyytämättä anteeksi antamaan on vahva. 🍀

Samaa mieltä. En ole aina kyennyt ymmärtämään että tuo voisi olla edes mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on juuri sitä toksista positiivisuutta, että kaikki hirveät teot pitäisi vain antaa anteeksi niin katkeruus väistyy. En mä anna anteeksi sitä mitä mulle on tehty ja kenenkään ei pitäisi joutua sellaista kokemaan. Traumojen seurauksena olen vain ymmärtänyt, että suurin osa ihmisistä on tosi yksinkertaisia, mustavalkoisia ja itsekeskeisiä. Tämän kun olen ymmärtänyt, olen muokannut omaa käytöstäni niin, ettei tarvitse katkeroitua enää. Elän vain itseäni ja hyvin tarkoin valikoituja läheisiä varten, muiden kotkotuksista en piittaa. Teen asioita nykyään niin, miten itse haluan enkä uhraa itseäni kenenkään toisten mieltymysten tai halujen vuoksi.

Ja tiedämmekö, mitä tuo katkeruuden kohde on tehnyt? Ehkä kyse on vain kateudesta, eli ehkä tuo toinen on vain menestynyt ja onnellinen ja ap on katkera, kun hänelle kävi toisin.

Ei ole itkeminen yleensä iloitsemista vaan suremista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen ihminen joka pystyy pyytämättä anteeksi antamaan on vahva. 🍀

Samaa mieltä. En ole aina kyennyt ymmärtämään että tuo voisi olla edes mahdollista.

Mulla uskonnollinen vakaumus tekee sen. Koen, että mun ei tarvitse olla tuomari. Ollaan saman isän lapsia ja hän hoitaa tilanteen. Mulle riittää, että yritän pysyä etäällä ja turvassa ja myös että Jumala suojelee minua.

Häneen liittyen olisin onnellinen, jos hänkin heräisi käytökseensä ja saisi elämänsä kuntoon. Ei olis multa pois, mutta maailma olisi kaikille naisille turvallisempi paikka sen jäljeen.

Olen kyllä ajoittain vihainen.

lakkaa välittämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on juuri sitä toksista positiivisuutta, että kaikki hirveät teot pitäisi vain antaa anteeksi niin katkeruus väistyy. En mä anna anteeksi sitä mitä mulle on tehty ja kenenkään ei pitäisi joutua sellaista kokemaan. Traumojen seurauksena olen vain ymmärtänyt, että suurin osa ihmisistä on tosi yksinkertaisia, mustavalkoisia ja itsekeskeisiä. Tämän kun olen ymmärtänyt, olen muokannut omaa käytöstäni niin, ettei tarvitse katkeroitua enää. Elän vain itseäni ja hyvin tarkoin valikoituja läheisiä varten, muiden kotkotuksista en piittaa. Teen asioita nykyään niin, miten itse haluan enkä uhraa itseäni kenenkään toisten mieltymysten tai halujen vuoksi.

Ja tiedämmekö, mitä tuo katkeruuden kohde on tehnyt? Ehkä kyse on vain kateudesta, eli ehkä tuo toinen on vain menestynyt ja onnellinen ja ap on katkera, kun hänelle kävi toisin.

Kateuskortin voisi joskus jättää laittamatta pöytään, aina se ei ole edes aiheellista. Ihmiset todellakin pystyvät tekemään toisilleen niin pahoja asioita, että niille haluaa hyvityksen, edes kertomalla sen miten paljon loukkasivat, minkä rikkoivat. Miksi sääliä, kun ei sitä tuntenut loukkaajakaan?