Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan s**tanan loppu lasten kanssa
01.08.2022 |
En malta odottaa että koulut alkaa ensi viikolla. Viimeiset kaksi viikkoa on ollut yhtä perhe-helvettiä varsinkin 6-vuotiaan kanssa. Hän ei kestä minkäänlaista käskemistä tai kieltämistä, näihin reagoi itkupotkuraivareilla. Tavallisissa siirtymätilanteissa, kuten hammaspesulle meno, on pakko vetää koko homma juntturaan ja vinkua ensin vartti tunti. Ja kyllä, kerron hyvissä ajoin mitä tehdään seuraavaksi ja milloin. Päätöksenteko yksinkertaisissa asioissa kestää ja kestää. Missään ihmisten ilmoilla ei voida enää käydä kun pienenkin pettymyksen tai muutoksen yllättäessä kaikki on "ihan paskaa" ja tämän tyttö ilmoittaa karjuen kaikille ympärillä oleville ihmisille. Kaikki eskarivuoden aikana opitut sosiaaliset- ja itsehillinnän taidot ovat kadonneet kuin pieru saharaan tässä muutaman viikon aikana. Joskus tekisi mieli vain jättää se mukula huutamaan sinne kaupan lattialle ja lähteä itse kotiin! Kotona raivarin tullessa alan joskus itsekin vääntämään itkua koska tuntuu että en vaan jaksa! Kun lapsi on rauhoittunut, niin käydään tietenkin tilanne läpi ja jutellaan mitä tulisi tehdä toisin, mutta silti, niistä samoista asioista väännetään kerta toisensa jälkeen.
Ihan sääliksi käy tulevaa opettajaa...
Onko muillakin koulun aloittavilla joku vaikea vaihe?
Kommentit (26)
On. Tuota kutsutaan eskariuhmaksi. Sen unohtui vasta kun lapsien murrosikään. Sitä lystiä kestikin sitten vuosia, tuo on ohi vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko sitä jännittää se koulu niin kovasti? Stressaantuneena on sitten kuin perseeseen ammuttu karhu.
Niin, kasvatuksenhan pitäisi tulla kotoa, ei päiväkodista... Nykyvanhemmat ovat kyllä uusavuttomia. Lapsia hankitaan 2-3 ja jonkun muun pitäisi hoitaa ja kasvattaa.
Oletko kokeillut rankaista tyttöä huonosta käytöksestä? Ilmeisesti et.
Tuon ikäinen lapsi on yleensä tasapainoinen ja osaa käyttäytyä.
Hei,
Oletko jutellut asiasta esimerkiksi neuvolaan? Perheneuvolasta saa tarvittaessa tukea, ota matalalla kynnyksellä yhteys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. Tuota kutsutaan eskariuhmaksi. Sen unohtui vasta kun lapsien murrosikään. Sitä lystiä kestikin sitten vuosia, tuo on ohi vuodessa.
Typot jäivät siinä missä oikolukeminenkin. Mutta siis normaalia, tuo vaihe on tuollainen, ja perseestä.
Vierailija kirjoitti:
On. Tuota kutsutaan eskariuhmaksi. Sen unohtui vasta kun lapsien murrosikään. Sitä lystiä kestikin sitten vuosia, tuo on ohi vuodessa.
Alkoiko lapsesi murrosikä tyyliin 7-8 -vuotiaana? Ristiriitainen viesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohdutuksen sana. Minun poikani oli tuollainen ja pelkäsin kouluunmenoa. Olin varma että tulee sanomista heti ekaviikolla. Menin sitten vanhempainiltaan luimistellen ja opelta tulikin pelkkää ylistystä pojan käytöksestä. Olin ihan puulla päähän lyöty. Kotona osoitti mieltään, mutta koulussa olikin siivosti. Mistä näitä tietää?
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut rankaista tyttöä huonosta käytöksestä? Ilmeisesti et.
Tuon ikäinen lapsi on yleensä tasapainoinen ja osaa käyttäytyä.
Et sinä voi määritellä millaisia kaikkien lasten tulee olla missäkin iässä. Lapset on persoonia joka iässä, jokainen reagoi asioihin eri tavalla. Puhut nyt kun jostain koirankouluttamisesta. Kyllä minullakin on kaksi täysin erilaista lasta, toinen oli viilipytty ja toinen määki joka asiasta vuodesta 2 vuoteen 16. Kunnollisia aikuisia niistä silti tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae apua jostain, kyllä sitä jostain on saatavilla. Kun saat taas voimia, niin huomaat että tilanteesta selvittiin ja kaikki on hyvin. Älä jää yksin ongelmien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Tuota kutsutaan eskariuhmaksi. Sen unohtui vasta kun lapsien murrosikään. Sitä lystiä kestikin sitten vuosia, tuo on ohi vuodessa.
Alkoiko lapsesi murrosikä tyyliin 7-8 -vuotiaana? Ristiriitainen viesti.
Koska nakkisormi ja oikoluvun puute. Pahimmat murkkuvuodet olivat 12-16, ja vasta ne saivat unohtamaan eskariuhman. Meillä tytön koko sanavarasto oli noin vuoden "Ei, ei käy, en mee, en tee, ei huvita".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy vanhemmiltasi miten he pärjäsivät, kun sinä olit tuossa iässä.
Jasä ap luulet, että kouluun meno auttaa. Sulla on kuule wilma täynnä negatiivisiä merkintöjä jos se lapsi ei osaa käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän keskimmäisellä oli hirveä 6-vuotius. Todella rankka! Just tota raivoa ja huutoa. Kesti puolitoista vuotta. Mutta loppui. Tempperamenttia löytyy edelleen, mut onneksi keskustelulla selvitään. 6v:na pahimpima kausina ei auttanut neuvotella, kun neiti raivos joka tapauksessa. Turvallisena vanhempana säilyminen oli välillä tosi rankkaa, mut tarpeellista!!
Vierailija kirjoitti:
Jasä ap luulet, että kouluun meno auttaa. Sulla on kuule wilma täynnä negatiivisiä merkintöjä jos se lapsi ei osaa käyttäytyä.
Usein nää tytöt käyttäytyvät todella hyvin kodin ulkopuolella ja purkavat sit kaiken patoutuneen pahanolon kotona, missä on turvallista. Laiha lohtu vanhemmille, mut tietty hienoa lapselle, et uskaltaa olla oma itsensä kotona. /18
Koulussa se on kuin herranterttu, usko pois. Toi on sellanen pikku murrosikä ja tosiaan ihan peestä, kotona taatusti kiukuttelee, kun on ensin ollut ihmisiksi koulussa. Joten ei huolta, jos siellä missä pitääkin, osaa olla ok, niin kaikki on hyvin, kyllä se kotonakin vielä rauhottuu.
Nyt voit sanoa sille, että et voi ottaa kauppaan mukaan, kun käyttäytyy kuin vauva. Pääsee seuraavan kerran mukaan kun osaa olla ihmisiksi ja kun se tapahtuu, niin palkitset ruhtinaallisesti jollain isojen tyttöjen jutulla.
Villi veikkaukseni on, että yksinkertaisesti jännittää kouluunmenoa. Jos vaihe on selvästi alkanut tai pahentunut juuri nyt, se kuulostaisi yksinkertaiselta selitykseltä. Myös kivat asiat jännittävät. Minä ja jokunen äitituttu on todistettu useampana vuonna jouluangstia, joka valtaa stressaantuneiden äitien lisäksi myös lapset. Siis juuri siinä vaiheessa kun luulisi lapsen iloisena ja tyytyväisenä odottavan joulua, alkaa aivan kamala mesoaminen. Ennen yhtään mitään tutkimuksia tms. odottaisin miten koulu alkaa sujumaan.
Mll: n sivuilla on kerrottu 6- vuotiaasta. Ikään liittyy samantyyppinen itsenäistymisvaihe kuin 23-vuotiailla. Joillakin 6-vuotiailla itsenäistymisvaihe menee ohi ilman suurempia kuohuja. Joissakin 6-vuotiaiden kodeissa taas elää vaihtelevan pitkän ajan tunnemyrskyissä kamppaileva pieni murrosikäinen.Itsenäistymisvaiheet ajoittuvat useilla lapsilla selkeimmin 23 vuoden ja 6 vuoden ikään sekä esimurros- ja murrosikään. Vaiheet ovat usein vanhempien näkökulmasta koettelevia ja lapsellekin haastavia. Ne ovat tärkeitä kehitysvaiheita, jotta lapsi voi kasvaa itsenäiseksi minäkseen ja löytää paikkansa maailmasta. Tämä vaatii eri ikävaiheissa erilaista irtautumista vanhemmista ja samalla vanhempien läheisyyttä, hyväksyntää ja turvaa. Kunkin itsenäistymisvaiheen läpi käytyään lapsi on kehityksessään askelta kypsempi ja varmempi.
Vierailija kirjoitti:
Niin, kasvatuksenhan pitäisi tulla kotoa, ei päiväkodista... Nykyvanhemmat ovat kyllä uusavuttomia. Lapsia hankitaan 2-3 ja jonkun muun pitäisi hoitaa ja kasvattaa.
Oi, niin samaa mieltä. Vuoden välein meilläkin mukulat noita väänsivät ja nyt ovat helisemässä. Ja meidän vanhojen isovanhempien pitäisi hypätä joka hetki apuun.
Tehkää ne penskat nuorena, silloin jaksoi uhmat ja muut ja viisikymppiset isovanhemmatkin joskus jaksoivat auttaa. Minä olen 69 v, en jaksa pentujen karjuista vaikka rakkaita ovatkin.
Tekisi mieleni muuttaa 500 kilsan päähän siksi aikaa kun vähän kasvavat ja miniä oppi käytöstavat.
Ok
Selvä peli