Apua todennäköisen adhd-lapsen hoitoon?

jos resursseja riittää voi noin pienikin saada jo jotain esim. neuvoja.



ADHD-liitosta/keskuksesta saa esim. arjen eväät -vihkosta,jossa apua arjen tavallisiin juttuihin. Ja muita vinkkejä kirjallisuudesta.





Noin pienelle on turha diagnoosia edes yrittää hankkia.



Maalaisjärjellä ja tiukalla kurilla ja rajoilla pärjää noin pienen kanssa.

Hyvä, että olet lähtenyt hakemaan apua.



Itse sinuna soittaisin adhd-liittoon. Lääkärinlausunnon tulet tarvitsemaan eli c-lausunnon neurologilta siinä vaiheessa, kun haluat lastasi päiväkodin pienryhmään/ erityisryhmään.



Jos sinulla on äitinä jaksaminen haussa ilmeisen yli-vilkkaan lapsen kanssa, tilaa lastenhoitoapua esim. mll:n eli Mannerheimin lastensuojeluliiton tai Väestöliiton kautta. Myös neuvola voi suositella " ohi jonon" kotipalvelua jaksamiseen tukea tarvitsevalle perheelle- kun vaadit tarpeeksi painokkaasti.



Neuvola voi myös kiirehtiä neurologille pääsyä, jos pidät asiaa ajankohtaisena.



ADHD- liitto on varmaan avainasemassa neuvonantajana- yhteiystiedot löytyvät-

puh. 09-45411120 ja netti.

Sinne voi soittaa vaikka ei olisi ( vielä) liiton jäsen.



VOIMIA! Hae ajoissa apua!!!

Olen itse miettinyt samaa kun poikani oli n.2,5-4 v.



Vauvana hän oli ns. vaikea vauva, itki vähästäkin. Valvotti öitä, tietysti.

Yksivuotiaana hän oli aurinkoinen mutta nopea kuin elohopea (ollut siitä asti). Kahden vuoden iässä oli jo alkanut uhma ja raivo, joka ollut aivan tolkutonta. Paheni vaan 3 ikävuotta kohden (pikkusisar syntyi, se tietysti pahensi asiaa, pojasta tuli aivan hirveä). Rauhoittui olennaisesti kun täytti 4 vuotta, mutta edelleen todella vilkas ja TODELLA TEMPERAMENTTINEN. Jo tähän mennessä olimme havainneet että poika on älyllisesti lahjakas mutta toinen puoli hänessä on raivoava pieni peto, joka joka päivä saa äidin ja isän pinnan lähes tai kokonaan katkeamaan. Olen alkanut uskoa että nyt 5v poikamme ei ehkä ole adhd mutta vaativa persoona. Olen joskus jopa epäillyt että hän olisi jotenkin mielisairas, kun raivo on niin kauheaa! Saimme puolen vuoden viiveellä perheneuvola-aikoja jossa olemme voineet keskustella ongelmasta.



En voi tietenkään sanoa että teidän lapsenne ei välttämättä olisi adhd-tapaus, mutta erityishuomiota, neuvoja ja apua hän (ja te) tarvitsette. Hakeutukaa neuvolaan, perheneuvolaan, psykologille tms mikä tuntuu hyvältä, lukekaa sitä adhd-opasta, perhekoulun käsikirjaa ja jos mitenkään löytyy, etsikää pojalle läheinen aikuinen itsenne lisäksi (mummo, kummi, setä, kaveri, pysyvä maksullinen hoitaja josta poika tykkää).



Minua helpotti aikanaan se tieto, että vanhemmat eivät todellakaan ole tasa-arvoisessa asemassa toistensa kanssa: toisille syntyy temperamentiltaan helpompia ja toisille vaikeampia lapsia. Lapsi ja hänen luonteensa muovaa myös meitä vanhempina, hyvässä ja pahassa. Jos löydät mistään äitejä joilla on yhtä hankalaa lapsen kanssa, sekin voi helpottaa hiukan. Et varmasti ole yksin.

Tiedän tuttavapiiristäni casen, että 3 vuotiaalle on tehty adhd-diagnoosi. Neuvola ei sitä tee ja neuvoloiden taso on tutkitusti 2000-luvulla kirjavaa ( emme elä enää Arvo Ylpön aikaa...).



Eli yksityislääkärille hakemaan lähete erikoislääkärin eli tässä tapauksessa neurologin juttusille. Toki tuurilla voitte saada (edullisemman) lähetteen myös terveyskeskuslääkärin kautta,riippuu lääkäristä.



Varhainen diagnoosi takaa myös varhaisen kuntoutuksen ja paremmat tulokset yhteiskuntaan sopeutumiseen, koulunkäyntiä ja- yleensäkin e-lapsen laadukkaampaan elämään nähden...



VOIMIA!



PS: Älkää lannistuko ensimmäisen tuulimyllyn vastaan tultua- taistelu alkaa vasta!

Meillä kesti 2 vuotta enne kuin saimme kuntotusta omallemme- mutta nyt jo kuntoutus sujuu ( dysfasia-epäily minieskari).:)