Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko naimissaolo enää status 50-60-vuotiaille?
31.07.2022 |
Naimissaolo tuntuu olevan statussymboli ja elämän tärkein asia 60-80-vuotiaille. Mutta entäpä +50-vuotiaat?
Kaikki tutut 50-60-vuotiaat miehet sanovat minulle, että älä poika ite tee koskaan tätä samaa virhettä että otat pallon jalkaan. Itse olen 35-vuotias. Nämä tutut katuvat koko asiaa ja toteavat, että seuraavassa elämässä elävät yksin.
M35
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lähes 60 eikä koskaan ole ollut tärkeää. Mentiin naimisiin maistraatissa vain siksi, että molemmilla erikoislaatuisia sukulaisia ja haluamme katastrofin tullen pitää langat tiukasti omissa käsissämme. Meidän omaisuutemme ja tahtomme on dokumentoitu. Lapsia ei ole.
Ylipäätään X-sukupolvelle joku "status" ei merkkaa läheskään niin paljon kuin boomereille. Monille meistä sillä ei ole mitään väliä.
Menin naimisiin, koska se oli miehen toive. Itselleni on melko samantekevä asia. Koska meillä on yhteisiä lapsia, niin onhan se tavallaan selkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloinhan se vasta onkin. Turvaa yksinäisyydeltä ja taloudellisesti. Mikään ei ole niin karua kuin elää vanhuus yksin. Taloussyistä liitto kannattaa solmia.
Olen 65v ja minulla on enemmän avoliitossa olevia tuttuja ikätovereita kuin niitä, jotka on menneet naimisiin. Mistä ihmeestä te nuoremmat olette keksineet, että 50-luvulla syntyneille avioliitto olisi ollut tärkeä asia, mehän olemme nimenomaan niitä, joilla ei ole ollut kiirettä vihille. E-pillerin lanseeraus poisti pakkoavioliittojen häpeän.
Enemmän noin 30v ikäiset tuntuvat avioliittoa tai ainakin häitä elämäänsä toivovan kuin me juuri eläkkeelle päässeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään X-sukupolvelle joku "status" ei merkkaa läheskään niin paljon kuin boomereille. Monille meistä sillä ei ole mitään väliä.
Olen vahvasti eri mieltä. X-sukupolvelle status on vielä tärkeämpi asia kuin boomereille, mutta aivan erilainen status. Boomerit ei julistaneet suuntautumistaan, X-sukupolvi tuntuu määrittävän itsensä pelkästään seksuaalisen, vaihtuvan identiteetin kautta ja jos ei näin tee, on jotenkin arvoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään X-sukupolvelle joku "status" ei merkkaa läheskään niin paljon kuin boomereille. Monille meistä sillä ei ole mitään väliä.
Olen vahvasti eri mieltä. X-sukupolvelle status on vielä tärkeämpi asia kuin boomereille, mutta aivan erilainen status. Boomerit ei julistaneet suuntautumistaan, X-sukupolvi tuntuu määrittävän itsensä pelkästään seksuaalisen, vaihtuvan identiteetin kautta ja jos ei näin tee, on jotenkin arvoton.
Taidat sotkea nyt sukupolvet keskenään. Kuvailusi täsmää zoomereihin, Z-sukupolveen. X-sukupolvelle nykyinen wokeilu on aika cringeä ja vierasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 65v ja minulla on enemmän avoliitossa olevia tuttuja ikätovereita kuin niitä, jotka on menneet naimisiin. Mistä ihmeestä te nuoremmat olette keksineet, että 50-luvulla syntyneille avioliitto olisi ollut tärkeä asia, mehän olemme nimenomaan niitä, joilla ei ole ollut kiirettä vihille. E-pillerin lanseeraus poisti pakkoavioliittojen häpeän.
Enemmän noin 30v ikäiset tuntuvat avioliittoa tai ainakin häitä elämäänsä toivovan kuin me juuri eläkkeelle päässeet.
Kaupunkilainen? Minusta tässä on suuri ero kaupunkilaisten ja maaseudun asujien välillä. Maaseudulla tuo naimisissaolo olo oli pakollinen osa elämää tyyliin 70- ja 80-luvuilla. Halveksunta oli suurta, jos oli avoliitosta ja vastaavassa. Kaupungissa on varmasti eletty tuolloinkin vapaamielisesti. Maaseudulla oli todennäköisesti tämä "mitä ne muut meistä ajattelee". Itse olen maaseutupitäjästä kotoisin ja siellä oli meno tätä. Nyt ajat ovat muuttuneet ja nuoret ovat tajunneet ettei tämmöiseen persläpikylään voi jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään X-sukupolvelle joku "status" ei merkkaa läheskään niin paljon kuin boomereille. Monille meistä sillä ei ole mitään väliä.
Olen vahvasti eri mieltä. X-sukupolvelle status on vielä tärkeämpi asia kuin boomereille, mutta aivan erilainen status. Boomerit ei julistaneet suuntautumistaan, X-sukupolvi tuntuu määrittävän itsensä pelkästään seksuaalisen, vaihtuvan identiteetin kautta ja jos ei näin tee, on jotenkin arvoton.
Taidat sotkea nyt sukupolvet keskenään. Kuvailusi täsmää zoomereihin, Z-sukupolveen. X-sukupolvelle nykyinen wokeilu on aika cringeä ja vierasta.
Kyllä ne äksät on ihan samanlaisia, iso osa ajatuksista pyörii sen ympärillä, olisko vai eikö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 65v ja minulla on enemmän avoliitossa olevia tuttuja ikätovereita kuin niitä, jotka on menneet naimisiin. Mistä ihmeestä te nuoremmat olette keksineet, että 50-luvulla syntyneille avioliitto olisi ollut tärkeä asia, mehän olemme nimenomaan niitä, joilla ei ole ollut kiirettä vihille. E-pillerin lanseeraus poisti pakkoavioliittojen häpeän.
Enemmän noin 30v ikäiset tuntuvat avioliittoa tai ainakin häitä elämäänsä toivovan kuin me juuri eläkkeelle päässeet.
Kaupunkilainen? Minusta tässä on suuri ero kaupunkilaisten ja maaseudun asujien välillä. Maaseudulla tuo naimisissaolo olo oli pakollinen osa elämää tyyliin 70- ja 80-luvuilla. Halveksunta oli suurta, jos oli avoliitosta ja vastaavassa. Kaupungissa on varmasti eletty tuolloinkin vapaamielisesti. Maaseudulla oli todennäköisesti tämä "mitä ne muut meistä ajattelee". Itse olen maaseutupitäjästä kotoisin ja siellä oli meno tätä. Nyt ajat ovat muuttuneet ja nuoret ovat tajunneet ettei tämmöiseen persläpikylään voi jäädä.
Maalainen, kaupungissa olen asunut opiskeluaikana ja vuoden sen jälkeen, muuten aina maalla ja maalta ovat kaverinikin. En ole ikinä kokenut tuollaista halveksuntaa eikä avoliittoa ole pidetty vapaamielisenä, joskin sen on toki oletettu johtavan avioliittoon. Mutta ei kukaan ole koskaan ihmetellyt sitä, että olen puolisono kanssa ollut avoliitossa jo yli 35 vuotta - ei ihmetellyt 80-luvulla eikä ihmettele nytkään. Sama kokemus ensimmäisestä avoliitosta 70- ja 80-lukujen taitteessa, ei sitä paheksuttu tai siitä kyselty.
Olen palannut sinne lapsuuden persläpikylään nauttimaan elämästä, jossa asiat sujuvat, lapsille löytyi aikoinaan päivähoitopaikka ja puolisolle töitä. Nähtävästi meidän maaseutumme olivat etäällä toisistaan, minä olen Satakunnasta ja sinä jostain muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minulle erityisen tärkeää, vaikka olen naimisissa.
N51
Ei ole sinulle erityisen tärkeää, *koska* olet naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään X-sukupolvelle joku "status" ei merkkaa läheskään niin paljon kuin boomereille. Monille meistä sillä ei ole mitään väliä.
Olen vahvasti eri mieltä. X-sukupolvelle status on vielä tärkeämpi asia kuin boomereille, mutta aivan erilainen status. Boomerit ei julistaneet suuntautumistaan, X-sukupolvi tuntuu määrittävän itsensä pelkästään seksuaalisen, vaihtuvan identiteetin kautta ja jos ei näin tee, on jotenkin arvoton.
Taidat sotkea nyt sukupolvet keskenään. Kuvailusi täsmää zoomereihin, Z-sukupolveen. X-sukupolvelle nykyinen wokeilu on aika cringeä ja vierasta.
Kyllä ne äksät on ihan samanlaisia, iso osa ajatuksista pyörii sen ympärillä, olisko vai eikö.
Mitä ihmettä oikein selität? Kyllä woke on aivan yök!
Alue: Aihe vapaa
Itse olen viisikymppinen ja ei se sillä tavalla ole status kuin vanhempieni sukupolvelle, jossa oli suorastaan noloa ja häpeällistä olla "vanhapiika" tai "vanhapoika". Ja vaikka eronneita ei yleensä mitenkään halveksi hekään, niin kuitenkin taustalla on ajatus että ihanne on kuolemaan asti kestävä parisuhde ja siksi elämä on osin mennyt pieleen jos on eronnut.
Mutta kyllä me 50-60v ollaan modernimpia ja ajatellaan että on ihan ok elää yksinkin, että itse kukin saa valita vapaasti haluaako naimisiin vai ei, eikä kummassakaan valinnassa ole mitään vikaa.