Tiesittekö heti kun tapasitte miehenne ensi kertaa että " tässä se elämäni mies on" ?

Mutta seura oli niin viihdyttävää ja katse niin hurmaava, että ei ollut kiire eroonkaan.

Hirvittävää sinkkukohellusaikaa vietin, ja oli vaihe " olen nyt hieman kyllästynyt miesten liikatarjontaan" , joten valitsin baarista juttuseuraksi jonkun kaverin tutun jäbän, tosi mukavan ja kivannäköisen, mutta ei mun tyyppisen... (lue tylsän ja vaarattoman). No, tänä päivänä ollaan kymmenen vuotta tunnettu ja kolmea lasta hoivailemme. Kaverissa oli nimitäin piileviä ominaisuuksia...;)

En nähnyt tähtitaivasta tai salama iskenyt minuun merkitsevästi:D Lähinnä ajattelin, että tässäkö tämä nyt sitten oli...mutta sehän olikin vasta tarinan alkua se;)

Vielä suhteen lähennyttyäkin mietin pitkään, kannattaisiko meidän sittenkin jatkaa pelkkinä kavereina. Mutta tässä sitä nyt ollaan, lapsia on kaksi, enkä osaisi kuvitella ketään toista miestä vierelleni.

En todellakaan tiennyt millaisen aarteen kohtasin. Rakastuin häneen todella vasta kun olimme viettäneet yhteisen yön ihan vain keskustellen kainalokkain, ilman seksiä.

Hän oli yhden tuttavan tuttavan kanssa, ja kysyin, oliko siellä noita useampia. (siis siellä mistä tämä nainen oli tämän miehen löytänyt)



Jotenkin oli pää oikealla tavalla hartioissa kiinni tällä miehellä.



Mutta en ajatellut häntä sillä tavalla, ennenkuin pari vuotta myöhemmin sain kuulla, että he olivat jo eronneet, ja silloin se jysähti kuin salama kirkkaalta taivaalta. En tietenkään tiennyt mitä mies on mieltä, mutta omat tunteet tulivat saman tien selviksi ja lupa rakastaa olikin oikeastaan juuri sitä, mitä olin koko elämäni ajan kaivannut ja ikävöinyt... Ja viikon varovaisen neuvottelun jälkeen, sovittuamme ensin lapsiluvun, aikataulun, asuinpaikan, suhteet anoppiloihin jne. ryhdyimme opettelemaan yhdessäoloa ihan tositarkoituksella alusta asti. Nyt oltu 4 vuotta ja 2 lasta on jo.

rakkaus heräsi...

Vieläkin pohdin, että olisiko sittenkin joku toinen parempi. Yhdessä kymmenen vuotta ja kaksi lasta.

Tosin olemme yhdessä miehen kanssa sopineet, että jos toinen kuolee tai halvantuu pahasti, niin uutta vaan ns. putkeen. Eli, voi olla, että se elämäni mies vielä jossain odottaa.