Hankala elämän tilanne todellakin paljastaa ne todelliset ystävät.
Ne aidosti välittävät kyselee kuulumisia ja ovat arjessa läsnä auttamassa konkreettisesti, vaikka et loista parrasvaloissa ja ole elämäsi huipulla. Kaikkoaville sanoisin että kuitenkin on hyvä muistaa, että jokaisella huonoja hetkiä tulee, sullekin ja toivotko silloin ystäväsi ja läheisesi kaikkoavan, jättävän sut yksin vai olevan läsnä?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Totta tuokin, mutta jos yhteydenpito on liian pitkään yksipuolista, niin eipä sitä kukaan jaksa, oli tilanne mikä hyvänsä.
Siksi en pidäkkään yhteyttä kun yksiouolista.
Jep, ja mulla ei ole tällaista ystävää ollenkaan.
Oli aika kylmäävää, kun yhtenä ainoana päivänä olin vähän syvemmissä vesissä, henkilö jota pidin läheisimpänä ystävänäni totesi vain kylmästi "ole sitten tuollainen" ja lähti pois. Tämän jälkeen on tuntunut, että kaikki hänen välittämisensä on pelkkää teatteria.
Niin totta. Minulla on pitkittynyt vaikea elämäntilanne. Ensin kaikki kaverit oli tukena, kannustivat ja myötäelivät. Vuoden päästä tilanteeni vaikeutuessa entisestään, tuli ensimmäinen karsinta. Sen jälkeen jäi vain kolme ystävää ja perheeni seuraamaan tilannettani. Nyt kaksi vuotta myöhemmin ovat nekin ystävät jättäytyneet pois ja jäljellä on vain perheeni.
Sellaista on kai elämä. Ihmisillä on omat elämänsä ja murheensa. Ei heitä jaksa loputtomiin kiinnostaa, kun yhteydenpito on ollut heidän harteillaan minun keskittyessä vain selviämään päivä kerrallaan. Pitkittyneet vaikeat elämänkriisit ajaa ystävät pois. Jäljelle jää vain ihan lähimmät eli vanhemmat ja sisatukset. Heistä olen kiitollinen.
Totta tuokin, mutta jos yhteydenpito on liian pitkään yksipuolista, niin eipä sitä kukaan jaksa, oli tilanne mikä hyvänsä.