Haluaisin viettää aikaa ikääntyvän äitini kanssa, mutta välttää isäni seuraa. Vinkkejä?

Minulla samantapainen ongelma kun sukulaisissa on yksi järkyttävän hankala, katkera ihminen joka haastaa aina riitaa ja alkaa kaivelemaan tikulla jotain vanhoja asioita. Narsisti luonne ja on muita parempi ja erityinen kaikkien muiden ollen huonompia. Miten irtautua siitä katkaisematta välejä muihin niin siinä onkin taitelemista ollut. Minun mielenterveys ei vaan kestänyt enää sitä ihmistä. Se on kamalinta kun vain sukusiteiden takia olisi pakko kärsiä sellaisesta ihmisestä jonka kanssa ei tule koskaan toimeen vaikka on yritetty ties kuinka kauan ja aina saa takkiinsa. 

Miten tuollainen päättäminen sinun puolestasi sujuu? Kerrot liikaa omista asioistasi?

Olen vaihtanut työtehtäviäni ilman erityistä tiedottamista vanhemmilleni. Lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta ei ole edes keskusteltu. Asuinpaikan muutos oli ilmoitusluontoinen asia.

Voisiko äitisi tulla sinun luo tai voitteko lähteä jonnekin jos isäsi pärjää muutaman päivän yksin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla samantapainen ongelma kun sukulaisissa on yksi järkyttävän hankala, katkera ihminen joka haastaa aina riitaa ja alkaa kaivelemaan tikulla jotain vanhoja asioita. Narsisti luonne ja on muita parempi ja erityinen kaikkien muiden ollen huonompia. Miten irtautua siitä katkaisematta välejä muihin niin siinä onkin taitelemista ollut. Minun mielenterveys ei vaan kestänyt enää sitä ihmistä. Se on kamalinta kun vain sukusiteiden takia olisi pakko kärsiä sellaisesta ihmisestä jonka kanssa ei tule koskaan toimeen vaikka on yritetty ties kuinka kauan ja aina saa takkiinsa. 

Samaistun tuohon tarpeeseen ottaa etäisyyttä oman hyvinvoinnin vuoksi. Olen monta päivää poikki, jos tapaan isäni. Viimeistään lasteni syntymä herätti minut siihen, hänet on pidettävä etäällä, eikä toivoa "paranemisesta" ole.

Vie äiti retkille kodin ulkopuolelle: kahvilaan, musoon, luontopolulle, kirjastoon, jumppaan... Ilman isän valvontaa voitte myös mennä jonkin tekosyyn varjolla optikolle, laboratorioon, hammaslääkäriin jne. ja sen jälkeen tyttöjen kesken kahdenkeskistä aikaa viettämään. Ilkeyksiin ei kannata reagoida millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollainen päättäminen sinun puolestasi sujuu? Kerrot liikaa omista asioistasi?

Olen vaihtanut työtehtäviäni ilman erityistä tiedottamista vanhemmilleni. Lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta ei ole edes keskusteltu. Asuinpaikan muutos oli ilmoitusluontoinen asia.

En juurikaan kerro asioistani. Kun lapsuudenkotini tyhjennettiin, isäni vain oletti, että muutan sinne mieheni kanssa. Kun sanoin, ettei näin tule tapahtumaan, hän suuttui. Myöhemmin hän tarvitsi tietynlaista terveydenhuollon palvelua. Hän oli ottanut jo selvää, miten minun pitäisi uudelleenkouluttautua, ennen kuin ilmoitti asiasta minulle. Uskontoasia oli pakko ottaa puheeksi, sillä hän alkoi puhua vauvan kuullen asioita, joita en voinut hyväksyä (tämä tapahtui, kun kutsuin äitini pariksi tunniksi apuun, jotta saisin nukkua hetken). En ole esim. soittanut isälleni enää vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko äitisi tulla sinun luo tai voitteko lähteä jonnekin jos isäsi pärjää muutaman päivän yksin.

Tätä voisi taas kokeilla. Äitini on ollutkin meillä kerran viikon vierailulla. Nyt vaan vaikuttaa siltä, että isäni olisi seuraavalla kerralla änkeämässä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vie äiti retkille kodin ulkopuolelle: kahvilaan, musoon, luontopolulle, kirjastoon, jumppaan... Ilman isän valvontaa voitte myös mennä jonkin tekosyyn varjolla optikolle, laboratorioon, hammaslääkäriin jne. ja sen jälkeen tyttöjen kesken kahdenkeskistä aikaa viettämään. Ilkeyksiin ei kannata reagoida millään tavalla.

Viimeksi, kun olin sopinut tapaavani äitini, isäni ilmestyi kuitenkin paikalle. En ole varma, onko äitini tapaaminen edes sen arvoista, jos siihen sisältyy hetkikään isän seurassa. En reagoi näkyvästi ilkeyksiin, mutta hän on kuin musta aukko, joka imee kaiken hyvän. Tunnen oikeasti itseinhoakin, kun olen hänen lähellään ja siitä toipuminen ottaa hetken.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla samantapainen ongelma kun sukulaisissa on yksi järkyttävän hankala, katkera ihminen joka haastaa aina riitaa ja alkaa kaivelemaan tikulla jotain vanhoja asioita. Narsisti luonne ja on muita parempi ja erityinen kaikkien muiden ollen huonompia. Miten irtautua siitä katkaisematta välejä muihin niin siinä onkin taitelemista ollut. Minun mielenterveys ei vaan kestänyt enää sitä ihmistä. Se on kamalinta kun vain sukusiteiden takia olisi pakko kärsiä sellaisesta ihmisestä jonka kanssa ei tule koskaan toimeen vaikka on yritetty ties kuinka kauan ja aina saa takkiinsa. 

Samaistun tuohon tarpeeseen ottaa etäisyyttä oman hyvinvoinnin vuoksi. Olen monta päivää poikki, jos tapaan isäni. Viimeistään lasteni syntymä herätti minut siihen, hänet on pidettävä etäällä, eikä toivoa "paranemisesta" ole.

Niin kauan kun niitä narsisteja suojelee ja tukee joku läheisriippuvainen niin ei niiden tarvitse muuttua mutta jos ne jätettäisiin ihan yksin selviytymään voisi olla jotain muutoksen mahdollisuuksia. Niin kauan ne eivät muutu kun on näitä alamaisia ympärillä tukemassa sitä itsekeskeisyyttä. 

Jos uupuu ja tulee huono olo, paha mieli pitkäksi aikaa siitä ihmisestä niin ei ole pakko sietää eikä kukaan olisi sellaisen ystävänkään kanssa mutta lähiomaisten kanssa oletetaan olevan ihan väkisin yhteydessä eikä niistä päästä eroon koskaan vaikka ei tulla toimeen ollenkaan. Koko lapsuuden ajan sain katsella sukulaisten riitoja jonka takia meni joulut ja kaikki juhlapyhät piloille. Tuli useammankin kerran lähdettyä jouluna hankeen ja siihen aikaan ei ollut mitään lasten suojelua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vie äiti retkille kodin ulkopuolelle: kahvilaan, musoon, luontopolulle, kirjastoon, jumppaan... Ilman isän valvontaa voitte myös mennä jonkin tekosyyn varjolla optikolle, laboratorioon, hammaslääkäriin jne. ja sen jälkeen tyttöjen kesken kahdenkeskistä aikaa viettämään. Ilkeyksiin ei kannata reagoida millään tavalla.

Viimeksi, kun olin sopinut tapaavani äitini, isäni ilmestyi kuitenkin paikalle. En ole varma, onko äitini tapaaminen edes sen arvoista, jos siihen sisältyy hetkikään isän seurassa. En reagoi näkyvästi ilkeyksiin, mutta hän on kuin musta aukko, joka imee kaiken hyvän. Tunnen oikeasti itseinhoakin, kun olen hänen lähellään ja siitä toipuminen ottaa hetken.

T. Ap

Onkohan isäsi kaltoin kohdellut sinua jo varhaislapsuudessasi ja mitä et muista niin ne voi jäädä alitajuntaan että olet pelännyt sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla samantapainen ongelma kun sukulaisissa on yksi järkyttävän hankala, katkera ihminen joka haastaa aina riitaa ja alkaa kaivelemaan tikulla jotain vanhoja asioita. Narsisti luonne ja on muita parempi ja erityinen kaikkien muiden ollen huonompia. Miten irtautua siitä katkaisematta välejä muihin niin siinä onkin taitelemista ollut. Minun mielenterveys ei vaan kestänyt enää sitä ihmistä. Se on kamalinta kun vain sukusiteiden takia olisi pakko kärsiä sellaisesta ihmisestä jonka kanssa ei tule koskaan toimeen vaikka on yritetty ties kuinka kauan ja aina saa takkiinsa. 

Samaistun tuohon tarpeeseen ottaa etäisyyttä oman hyvinvoinnin vuoksi. Olen monta päivää poikki, jos tapaan isäni. Viimeistään lasteni syntymä herätti minut siihen, hänet on pidettävä etäällä, eikä toivoa "paranemisesta" ole.

Niin kauan kun niitä narsisteja suojelee ja tukee joku läheisriippuvainen niin ei niiden tarvitse muuttua mutta jos ne jätettäisiin ihan yksin selviytymään voisi olla jotain muutoksen mahdollisuuksia. Niin kauan ne eivät muutu kun on näitä alamaisia ympärillä tukemassa sitä itsekeskeisyyttä. 

Jos uupuu ja tulee huono olo, paha mieli pitkäksi aikaa siitä ihmisestä niin ei ole pakko sietää eikä kukaan olisi sellaisen ystävänkään kanssa mutta lähiomaisten kanssa oletetaan olevan ihan väkisin yhteydessä eikä niistä päästä eroon koskaan vaikka ei tulla toimeen ollenkaan. Koko lapsuuden ajan sain katsella sukulaisten riitoja jonka takia meni joulut ja kaikki juhlapyhät piloille. Tuli useammankin kerran lähdettyä jouluna hankeen ja siihen aikaan ei ollut mitään lasten suojelua. 

Niinpä. Ajattelen, että äitini suurin epäonnistuminen vanhempana on ollut jäädä yhteen isäni kanssa. Isä osaa kyllä halutessaan käyttäytyä siivostikin ja äiti taitaa kuvitella että siinä on se isäni oikea persoona. Itse pidän niitä "hyviä" hetkiäkin manipulaationa. En usko kuitenkaan, että äitini reagoisi hyvin, jos kertoisin hänelle suoraan, mitä ajattelen hänen puolisostaan.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vie äiti retkille kodin ulkopuolelle: kahvilaan, musoon, luontopolulle, kirjastoon, jumppaan... Ilman isän valvontaa voitte myös mennä jonkin tekosyyn varjolla optikolle, laboratorioon, hammaslääkäriin jne. ja sen jälkeen tyttöjen kesken kahdenkeskistä aikaa viettämään. Ilkeyksiin ei kannata reagoida millään tavalla.

Viimeksi, kun olin sopinut tapaavani äitini, isäni ilmestyi kuitenkin paikalle. En ole varma, onko äitini tapaaminen edes sen arvoista, jos siihen sisältyy hetkikään isän seurassa. En reagoi näkyvästi ilkeyksiin, mutta hän on kuin musta aukko, joka imee kaiken hyvän. Tunnen oikeasti itseinhoakin, kun olen hänen lähellään ja siitä toipuminen ottaa hetken.

T. Ap

Onkohan isäsi kaltoin kohdellut sinua jo varhaislapsuudessasi ja mitä et muista niin ne voi jäädä alitajuntaan että olet pelännyt sitä. 

Ihan mahdollista. Ainakin hän kuritti minua tukistamalla siihen asti, että olin 11 ja äitini sai rohkeutta käskeä isääni lopettamaan.

Oletko keskustellut äitisi kanssa tästä vakavasta ongelmasta ja miksi ei eroa? Tilanne on aika inhottava äidin kannalta ja sinun. Isä ei voi ilmestyä sinne tänne.

Vierailija kirjoitti:

Oletko keskustellut äitisi kanssa tästä vakavasta ongelmasta ja miksi ei eroa? Tilanne on aika inhottava äidin kannalta ja sinun. Isä ei voi ilmestyä sinne tänne.

Mitä se auttaa keskusteleminen sillä olen nähnyt että läheisriippuvainen ihminen ei ihan hevillä lähde huonosta suhteesta tai jätä ainoita läheisisiään ja narsisti osaa manipuloida läheisriippuvaista niin ettei se jätä häntä ja sitten se läheisriippuvainenkaan ei selviydy yksinään vaan tarvitsee narsistiaan niin että kummatkin ruokkivat toinen toistaan. Kumpikaan ei ole itsenäistyneet koskaan vaan ollaan riippuvuus suhteissa. Kummallakin ovat ongelmat. 

Minä olen aina ajatellut etten rajoita ja manipuloi puolisoani millään tavalla ja hän saa harrastaa mitä haluaa ja tavata ihmisiä ilman minuakin jos jotkut eivät minusta tykkää niin en loukkaannu siitä. Kaikki eivät kaikista tykkää ja sen olen huomannut. Minun ei tarvitse puolisoani vahtia eikä rajoittaa eikä minusta tarvitse kaikkien tykätä ja jos ei minua siedetä niin en väkisin änkeä sinne. Pitäisi aikuisen ihmisen tajuta jos ei jonnekkin sitä haluta tai siedetä niin pysyy poissa mutta narsistisella tyypillä ei ole tämmöistä ominaisuutta valitettavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko keskustellut äitisi kanssa tästä vakavasta ongelmasta ja miksi ei eroa? Tilanne on aika inhottava äidin kannalta ja sinun. Isä ei voi ilmestyä sinne tänne.

Kymmenisen vuotta sitten äitini harkitsi eroa, kun isäni käyttäytyi pidempään huonosti häntä kohtaan (en tiedä yksityiskohtia). Tuli kuitenkin lopulta siihen tulokseen että isä on kaikesta huolimatta "hänen elämänsä mies". Pyysi myös joskus, etten olisi liian ankara isälleni. Äitini yrittää myös epäsuorasti tukea isäni roolia lasteni elämässä esim. ehdottamalla tapaamisia. Nyt on varmaan pakko sanoa, että haluan tavata vain äitiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko keskustellut äitisi kanssa tästä vakavasta ongelmasta ja miksi ei eroa? Tilanne on aika inhottava äidin kannalta ja sinun. Isä ei voi ilmestyä sinne tänne.

Kymmenisen vuotta sitten äitini harkitsi eroa, kun isäni käyttäytyi pidempään huonosti häntä kohtaan (en tiedä yksityiskohtia). Tuli kuitenkin lopulta siihen tulokseen että isä on kaikesta huolimatta "hänen elämänsä mies". Pyysi myös joskus, etten olisi liian ankara isälleni. Äitini yrittää myös epäsuorasti tukea isäni roolia lasteni elämässä esim. ehdottamalla tapaamisia. Nyt on varmaan pakko sanoa, että haluan tavata vain äitiä.

Tämä oli siis Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko keskustellut äitisi kanssa tästä vakavasta ongelmasta ja miksi ei eroa? Tilanne on aika inhottava äidin kannalta ja sinun. Isä ei voi ilmestyä sinne tänne.

Mitä se auttaa keskusteleminen sillä olen nähnyt että läheisriippuvainen ihminen ei ihan hevillä lähde huonosta suhteesta tai jätä ainoita läheisisiään ja narsisti osaa manipuloida läheisriippuvaista niin ettei se jätä häntä ja sitten se läheisriippuvainenkaan ei selviydy yksinään vaan tarvitsee narsistiaan niin että kummatkin ruokkivat toinen toistaan. Kumpikaan ei ole itsenäistyneet koskaan vaan ollaan riippuvuus suhteissa. Kummallakin ovat ongelmat. 

Minä olen aina ajatellut etten rajoita ja manipuloi puolisoani millään tavalla ja hän saa harrastaa mitä haluaa ja tavata ihmisiä ilman minuakin jos jotkut eivät minusta tykkää niin en loukkaannu siitä. Kaikki eivät kaikista tykkää ja sen olen huomannut. Minun ei tarvitse puolisoani vahtia eikä rajoittaa eikä minusta tarvitse kaikkien tykätä ja jos ei minua siedetä niin en väkisin änkeä sinne. Pitäisi aikuisen ihmisen tajuta jos ei jonnekkin sitä haluta tai siedetä niin pysyy poissa mutta narsistisella tyypillä ei ole tämmöistä ominaisuutta valitettavasti. 

Niin. Jos ajattelen asiaa äitini näkökulmasta: miten hänen pitäisi reagoida, kun hänen kaukana asuva aikuinen lapsensa ilmoittaa, ettei aio olla tekemisissä hänen puolisonsa ja asuinkumppaninsa kanssa? Pitääkö hän tiedon itsellään vai kertooko isälle toivoen jotain sovintoa? Vaikea tilanne.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Voisiko äitisi tulla sinun luo tai voitteko lähteä jonnekin jos isäsi pärjää muutaman päivän yksin.

Tämä ei onnistu välttämättä helpolla, jos on hankala tapaus. Jos marttyyriksi tekeytyvä pyritään jättämään yksin kotiin, niin siitä se show vasta alkaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko äitisi tulla sinun luo tai voitteko lähteä jonnekin jos isäsi pärjää muutaman päivän yksin.

Tämä ei onnistu välttämättä helpolla, jos on hankala tapaus. Jos marttyyriksi tekeytyvä pyritään jättämään yksin kotiin, niin siitä se show vasta alkaakin.

Tästäkin on kokemusta. Olin vuosia sitten äitini kanssa parin päivän kaupunkilomalla ja kävimme ulkona syömässä. Sen yhden aterian aikanakin isäni soitti yli viisi kertaa.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko keskustellut äitisi kanssa tästä vakavasta ongelmasta ja miksi ei eroa? Tilanne on aika inhottava äidin kannalta ja sinun. Isä ei voi ilmestyä sinne tänne.

Mitä se auttaa keskusteleminen sillä olen nähnyt että läheisriippuvainen ihminen ei ihan hevillä lähde huonosta suhteesta tai jätä ainoita läheisisiään ja narsisti osaa manipuloida läheisriippuvaista niin ettei se jätä häntä ja sitten se läheisriippuvainenkaan ei selviydy yksinään vaan tarvitsee narsistiaan niin että kummatkin ruokkivat toinen toistaan. Kumpikaan ei ole itsenäistyneet koskaan vaan ollaan riippuvuus suhteissa. Kummallakin ovat ongelmat. 

Minä olen aina ajatellut etten rajoita ja manipuloi puolisoani millään tavalla ja hän saa harrastaa mitä haluaa ja tavata ihmisiä ilman minuakin jos jotkut eivät minusta tykkää niin en loukkaannu siitä. Kaikki eivät kaikista tykkää ja sen olen huomannut. Minun ei tarvitse puolisoani vahtia eikä rajoittaa eikä minusta tarvitse kaikkien tykätä ja jos ei minua siedetä niin en väkisin änkeä sinne. Pitäisi aikuisen ihmisen tajuta jos ei jonnekkin sitä haluta tai siedetä niin pysyy poissa mutta narsistisella tyypillä ei ole tämmöistä ominaisuutta valitettavasti. 

Niin. Jos ajattelen asiaa äitini näkökulmasta: miten hänen pitäisi reagoida, kun hänen kaukana asuva aikuinen lapsensa ilmoittaa, ettei aio olla tekemisissä hänen puolisonsa ja asuinkumppaninsa kanssa? Pitääkö hän tiedon itsellään vai kertooko isälle toivoen jotain sovintoa? Vaikea tilanne.

T. Ap

En ole nähnyt ainuttakaan tapausta jossa läheisriippuvainen on saanut mitään rajoja asetettua narsistiselle ihmiselle ja sen takia se ihminen onkin narsisti ottaen vallan näistä heikommista läheisistään.