aloitin viime ma töissä yläkoulussa ja nyt jo väsyttää... muita?

On rankkaa, kun koko ajan joka aistiin tunkee ärsykkeitä. Monen sadan ihmisen kohtaaminen on aikamoista työtä. Mä meen nykyään vessaan keskellä päivää rentoutumaan. En syö ruokalassa, kun melu ja häsläys rasittaa. Istun veskissä ja kuuntelen napeilla musaa, pelaan hetken kännykkäpeliä ja parantelen meikkiä. Irrottaudun täysin touhusta edes toviksi. Ja joo, en ole vastavalmistunut.

ja silloin alat nauttia teineistä kun opit tuntemaan ne. Kesälomalla väsymys häviää juhannukseen mennessä. Sit alkaa loma. Tää on raskas ammatti, mut oma valinta ja kutsumus.

Minusta ainakin tuttuja oppilaita on kiva opettaa, uusia ei niin kiva. Minäkään en syö koulun ruokalassa ja meillä on opettajien huoneessa niin hölmöt jutut, että välillä saa nauraa. Se rentouttaa kummasti.

Sitten tulee rutiini ja tottuu mm. siihen melusaasteeseen. Hirveitä uupumuksen hetkiä tulee kyllä muutenkin ajoittain, esim. ennen joulua ja keväällä. Terv. 10 vuotta opettanut.

Tänä syksynä aloitan kymmenettä työvuottani - kaksi äityislomaa.



Kyllä väsyttää. Mutta pahinta on lukukausien alut ja loput. Töitä on paljon. Minua henkilökohtaisesti riepoo todella ihmisten käsitykset opettajan ammatin helppoudesta...



En kohtaa työssäni sataa ihmistä päivittäin. Mutta olen noin kahdenkymmenen oppilaan käytettävissä koko ajan, yksin. Myös vanhempien käytettävissä lähes 24/7. Viimeksi eilen kun olin jumpassa rentoutumassa niin eikö yksi melko puhelias vanhempi jälleen kerran näe tilaisuutensa tulleen ja tule taas juttelemaan kullannupustaan.



Rakastan silti työtäni. Enkä haluaisi mitään muuta tehdä. Olisi kyllä mielestäni reilua, jos se myös näkyisi palkkapäivänä.