Kaarina Suonperä tragedia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekijä armahdettiin alle kymmenen vuoden päästä. Mitä h*lvettiä???

Koivistolla oli jostakin syystä sellainen tapa. En tiedä selittikö sitä koskaan missään.

Sosialismi on maallistunutta kristinuskoa, auttoiko mitenkään avaamaan?

Ihmettelen kaarinan sinisilmäisyyttä

Vierailija kirjoitti:

Tuo Kaarina oli kyllä rasittava tapaus. Meni uusiin naimisiin mutta aina vatvoi Tepon kuolemaa kun tiesi, että sillä pääsee julkisuuteen. Oksettava itserakas ja huonokäytöksinen ihminen.

Eihän Suonperä tragediaa vatvonut julkisuudessa. Esim. itse kuulin siitä nyt ensimmäistä kertaa. Tuon IS:n jutunkin mukaan hän puhui menneisyytensä tragediasta vain harvoin ja lähinnä sen, ettei ole osannut käsitellä sitä.

Muistan Suonperän esiintyneen julkisuudessa vain tapakouluttajana eli ammattinsa puolesta.

Olisihan tuo ukko ottanut kolmannenkin vaimon jos olisi ehtinyt? Ekan liiton lapset oli syntynyäeet 60 luvulla?

Jutussa oli muistaakseni vielä inhottava sivujuonne: Suonperä ei ollut tehnyt edellisen avioliittonsa päätyttyä omaisuuden ositusta (eikä avioehtoa ollut) ja kun hän kuoli, Kaarina Suonperä joutui realisoimaan kotinsa voidakseen maksaa entisen vaimon vaatimukset.

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo Kaarina oli kyllä rasittava tapaus. Meni uusiin naimisiin mutta aina vatvoi Tepon kuolemaa kun tiesi, että sillä pääsee julkisuuteen. Oksettava itserakas ja huonokäytöksinen ihminen.

Eihän Suonperä tragediaa vatvonut julkisuudessa. Esim. itse kuulin siitä nyt ensimmäistä kertaa. Tuon IS:n jutunkin mukaan hän puhui menneisyytensä tragediasta vain harvoin ja lähinnä sen, ettei ole osannut käsitellä sitä.

Muistan Suonperän esiintyneen julkisuudessa vain tapakouluttajana eli ammattinsa puolesta.

Kyllä tuosta jutusta puhuttiin paljon silloin kun se tapahtui ja yleinen mielipide oli, että jos ei tämä Myssylä olisi sitä tehnyt joku muu olisi. Ei kai upseeritoverit olisi armoa sanoneet miehelle josta ei pidetty. Ja samoin muista Kaarina vaimon miestään kehuneen tuon ajan lehdissä.

Vierailija kirjoitti:

Jutussa oli muistaakseni vielä Loopinhottava sivujuonne: Suonperä ei ollut tehnyt edellisen avioliittonsa päätyttyä omaisuuden ositusta (eikä avioehtoa ollut) ja kun hän kuoli, Kaarina Suonperä joutui realisoimaan kotinsa voidakseen maksaa entisen vaimon vaatimukset.

Oliko Kaarina se ns.toinen nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoinen tapaus...

Tuli mieleen, että mies on simputtanut ja nöyryyttänyt tätä, joka hänet sitten ampui. Se oli aiemmin arkea armeijassa.

Simputtaako kapiaisetkin toisiaan?

Mikseivät simputtaisi? Armeija on luonnehäiriöisten suojatyöpaikka.

Antakaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoinen tapaus...

Tuli mieleen, että mies on simputtanut ja nöyryyttänyt tätä, joka hänet sitten ampui. Se oli aiemmin arkea armeijassa.

No alkoholiongelmahan tuolla ampujalla oli. Oli töissäkin humalassa.

Kannattaa tutustua asiaan muutakin kautta kuin Kaarinalle hyödyllisten lähteiden kautta. Toki Myssylä oli juoppo ja itse tyri oman uransa mutta ei tuo Teppo Suonperä todellakaan ole ollut mikään ihanne esimies kenellekään upseerille. On olemassa tarinoita siitä miten monikin alainen olisi keskenään keskustellut kuka sen lopulta tekee. On ollut kuulemma itseään alemmille upseereille varsinainen piru.

Tunsin tuon surmaajan perheen. Isänsä kertoi meillä käydessään mitä oli tapahtunut. Oli hänelle kova paikka, pojalla oli edessään ensin loistava tulevaisuus ja sitten tulikin elinkautinen. Siinä kaksi kovaa luonnetta kohtasi toisensa.

Vierailija kirjoitti:

Tunsin tuon surmaajan perheen. Isänsä kertoi meillä käydessään mitä oli tapahtunut. Oli hänelle kova paikka, pojalla oli edessään ensin loistava tulevaisuus ja sitten tulikin elinkautinen. Siinä kaksi kovaa luonnetta kohtasi toisensa.

Toivonsa menettänyt kohtasi luonnevikaisen. Luonnevikainen lähti autuaammille sotakentille.

Tuleeko Kaarinan pakkomielle siniseen ilmavoimien väristä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunsin tuon surmaajan perheen. Isänsä kertoi meillä käydessään mitä oli tapahtunut. Oli hänelle kova paikka, pojalla oli edessään ensin loistava tulevaisuus ja sitten tulikin elinkautinen. Siinä kaksi kovaa luonnetta kohtasi toisensa.

Toivonsa menettänyt kohtasi luonnevikaisen. Luonnevikainen lähti autuaammille sotakentille.

Varmaan noinkin. Paljon on tullut mietittyä sitä, minkä puolesta sitä ihmisen on parempi mennä loppuun asti ja missä asioissa on parempi joustaa. Jos esimies ei olisi ollut niin narsisti, tuskin tuo homma olisi tuohon eskaloitunut.