Aikuiset lapset, ovatko vanhempanne kiinnostuneita teidän asioistanne?

Kerrotko heille itse, mitä sinulle kuuluu? Meillä ei lapsilta edes uskalla mitään kysyä, kun vastaukset olisivat, että mitä se sinulle kuuluu, tai eivät vastaisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kerrotko heille itse, mitä sinulle kuuluu? Meillä ei lapsilta edes uskalla mitään kysyä, kun vastaukset olisivat, että mitä se sinulle kuuluu, tai eivät vastaisi mitään.

Sama. Tai ainakin miniä huomauttaa: olemme aikuisia ihmisiä, hoidamme asiamme.

Liiankin. En kauheasti kerro heille mitään, koska ovat eläkkeellä murehtimaan niin taipuvaisia. Mutta sitten he kuvittelevat itse kaiken pahimman mahdollisen mukaan. Esim. kun kerran sanoin puhelimessa kun äiti soitti perjantaina, että tässä korkkasin oluen viikonlopun kunniaksi, olivat äiti ja isä keskenään märehtineet "alkoholiongelmaani" pari viikkoa ja lopulta soittivat työpaikalleni, että tyttärellä menee nyt huonosti ja täytyisi ohjata hoitoon. Siis mulla ei ole mitään alkoholiongelmaa, joskus otan 1-3 kaljaa viikonloppuna, ei muuta. Samoin kun ohimennen töistä kysyttäessä sanoin että kiirettä pitää, he olivat päissään kehitelleet siitä jonkun valtavan stressiongelman jonka seurauksena pian olen vähintään burnoutissa. Mistään sellaisesta ei ollut kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrotko heille itse, mitä sinulle kuuluu? Meillä ei lapsilta edes uskalla mitään kysyä, kun vastaukset olisivat, että mitä se sinulle kuuluu, tai eivät vastaisi mitään.

Sama. Tai ainakin miniä huomauttaa: olemme aikuisia ihmisiä, hoidamme asiamme.

Ei jaksa enää sekaantumistanne.