Lue keskustelun säännöt.
Alakoululaisten vanhemmat, merkitseekö opettaja läksyt ja tehtävät wilmaan?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään, koska läksyjä/tehtäviä ei ole. Tehtävät tehdään koulussa.
Eihän kirjojakaan saa viedä kotiin, kuin ennen koeviikkoa, etteivät vuosia käytettävät kirja kulu repuissa.
Ilmeisesti tässä tilanteessa ei poissaolijoiden oleteta tekevän mitään koulutehtäviä poissolonsa aikana?
Niin. Miten tehdä jotain, kun kirjat on koulussa?
Miksei niitä enää pidetä kotona ja viedä tarvittavat kirjat kouluun päivittäin? Mites lapsi lukee sitten vaikka kokeeseenkaan, jos sairastuu ja kirjat siellä koulussa?
Kokeet voi tehdä nykyään kotona tietokoneella
Mihin oikein vastasit? Ehkä olisi ollut syytä ainakin sinun mukaasi pakata useampikin kirja luettavaksi päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joilla opettaja ei niitä automaattisesti merkitse, suostuuko kuitenkin kysyttäessä kertomaan ne poissaolijoille?
Riippuu opettajasta.. Viime vuonna oli yhtä tuskaa yrittää selvittää mitä tunnilla on tehty/tullut läksyksi. Opettajan vastaus oli; kysykää kavereilta. Ja niinhän se yleensä oli, että joko ei vastattu, muistettu tai tuli monenlaista eri tietoa.. Siinä vaiheessa kun tuli läksymerkintä kun lapsi oli saanut tiedon että tehtävät 3 ja 4, jotka teki, mutta oikeat tehtävät olivatkin olleet 3 ja 5, mulla meni kuppi nurin.
Annoitko opettajalle palautetta siitä että lapsi yrittänyt kysyä läksyjä kavereilta mutta huonoin tuloksin? Miten opettaja reagoi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joilla opettaja ei niitä automaattisesti merkitse, suostuuko kuitenkin kysyttäessä kertomaan ne poissaolijoille?
Riippuu opettajasta.. Viime vuonna oli yhtä tuskaa yrittää selvittää mitä tunnilla on tehty/tullut läksyksi. Opettajan vastaus oli; kysykää kavereilta. Ja niinhän se yleensä oli, että joko ei vastattu, muistettu tai tuli monenlaista eri tietoa.. Siinä vaiheessa kun tuli läksymerkintä kun lapsi oli saanut tiedon että tehtävät 3 ja 4, jotka teki, mutta oikeat tehtävät olivatkin olleet 3 ja 5, mulla meni kuppi nurin.
Tämä oli meilläkin ongelma. Jatkuvaa valitusta opettajalta tekemättömisyä käskyistä. Totesin hänelle, että hänen kuuluu huolehtia koulussa, että kaikki merkitsee läksyt ylös. Meillä mä taas huolehdi, että lapsi tekee ne läksynsä. Miten voi valvoa läksyjen tekoa, mikäli ei tiedä mitä on tullut läksyksi. Opettaja alkoi kirjottaa läksyt taululle, eikä luokasta lähdetty välitunnilla tai kotiin ennenkuin muksut oli ne merkinneet ylös
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään, koska läksyjä/tehtäviä ei ole. Tehtävät tehdään koulussa.
Eihän kirjojakaan saa viedä kotiin, kuin ennen koeviikkoa, etteivät vuosia käytettävät kirja kulu repuissa.
Ilmeisesti tässä tilanteessa ei poissaolijoiden oleteta tekevän mitään koulutehtäviä poissolonsa aikana?
Niin. Miten tehdä jotain, kun kirjat on koulussa?
Miksei niitä enää pidetä kotona ja viedä tarvittavat kirjat kouluun päivittäin? Mites lapsi lukee sitten vaikka kokeeseenkaan, jos sairastuu ja kirjat siellä koulussa?
Oman lapseni ala-asteella systeemi on se että lapset kantaa jatkuvasti kaikkia kirjoja mukanaan, koska ei voi ikinä muka tietää millon joudutaan etäkouluun. Toisekseen eivät toimi useinkaan lukujärjestyksen mukaan vaan tunnit saattaa vaihtua lennossa toiseen aineeseen. Lapsiparkoja koulutetaan jo työelämän jatkuvaan hyppyyttämiseen. Saa tosissaan panostaa laadukkaaseen reppuun että lapsi jaksaa sitä kuormaa raahata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joilla opettaja ei niitä automaattisesti merkitse, suostuuko kuitenkin kysyttäessä kertomaan ne poissaolijoille?
Tähän liittyen jatkokysymys. Kun se lapsi ja etenkin teini kuitenkin viestittelee kavereidensa kanssa pitkin päivää, voisiko omalle lapselleen opettaa sen verran vastuuta, että kysyy niiltä kavereiltaan ne läksytkin eikä odoteta kaiken tulevan tarjottimella valmiina?
Ei minunkaan aikana 90-luvulla Wilmaa ollut, joten läksyt saatiin kaverilta ihan kasvotusten kysymällä ja lähellä asuva kaveri kävi siis kertomassa läksyt tai oli kirjoittanut ne ylös paperille ja antoi paperin. Yleensä kotimatkallaan.
Vai onko niin, ettei lapset viitti kysyä kavereiltaan läksyjä, koska sitten voi koulussa sanoa, ettei wilmassa lukenut, niin ei tullut läksyä
Kuten täälläkin jo mainittu on erittäin yleistä että kaverit eivät halua/viitsi/muista läksyjä kertoa ja tällä tavoin myös usein kiusataan. Ehkä 90-luvulla sitten vielä enemmän haluttiin auttaa kavereita kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joilla opettaja ei niitä automaattisesti merkitse, suostuuko kuitenkin kysyttäessä kertomaan ne poissaolijoille?
Riippuu opettajasta.. Viime vuonna oli yhtä tuskaa yrittää selvittää mitä tunnilla on tehty/tullut läksyksi. Opettajan vastaus oli; kysykää kavereilta. Ja niinhän se yleensä oli, että joko ei vastattu, muistettu tai tuli monenlaista eri tietoa.. Siinä vaiheessa kun tuli läksymerkintä kun lapsi oli saanut tiedon että tehtävät 3 ja 4, jotka teki, mutta oikeat tehtävät olivatkin olleet 3 ja 5, mulla meni kuppi nurin.
Annoitko opettajalle palautetta siitä että lapsi yrittänyt kysyä läksyjä kavereilta mutta huonoin tuloksin? Miten opettaja reagoi?
Annoin palautetta. Läksymerkintä poistui ja pitkin hampain antoi oikeat tehtävät seuraavalla kerralla. Toki on hyvä että lapset opettelevat itse kysymään ja huolehtimaan. Jatkossa lapsi kyseli edelleen kavereilta, mutta jos tuli monenlaista vastausta sitten kysyttiin opettajalta.
Myöhemmin kuulin että tästä opettajan tyylistä oli moni muukin antanut palautetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joilla opettaja ei niitä automaattisesti merkitse, suostuuko kuitenkin kysyttäessä kertomaan ne poissaolijoille?
Tähän liittyen jatkokysymys. Kun se lapsi ja etenkin teini kuitenkin viestittelee kavereidensa kanssa pitkin päivää, voisiko omalle lapselleen opettaa sen verran vastuuta, että kysyy niiltä kavereiltaan ne läksytkin eikä odoteta kaiken tulevan tarjottimella valmiina?
Ei minunkaan aikana 90-luvulla Wilmaa ollut, joten läksyt saatiin kaverilta ihan kasvotusten kysymällä ja lähellä asuva kaveri kävi siis kertomassa läksyt tai oli kirjoittanut ne ylös paperille ja antoi paperin. Yleensä kotimatkallaan.
Vai onko niin, ettei lapset viitti kysyä kavereiltaan läksyjä, koska sitten voi koulussa sanoa, ettei wilmassa lukenut, niin ei tullut läksyä
Kuten täälläkin jo mainittu on erittäin yleistä että kaverit eivät halua/viitsi/muista läksyjä kertoa ja tällä tavoin myös usein kiusataan. Ehkä 90-luvulla sitten vielä enemmän haluttiin auttaa kavereita kuin nykyään.
Jos kaveri kiusaa jättämällä kertomatta läksyt, kannattaisiko lapsen kanssa puhua tuosta kaveruudesta?
Meillä ainakin oppilaat kn tehnyt oman whatsappin jonne jakavat läksyt esim. ottamalla kuvan taululta, jonne ope ne on kirjoottanut. Menee vähemm-n aikaa kuin selfien ottoon ja suodattimien valintaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa opettajista kirjoitti, osa ei. Jos läksyt oli tekemättä, kun oli ollut kipeänä olisi ne pitänyt selvittää joltain oppilaalta. Jos kirjat koulussa ja kukaan oppilas ei vastaa läksykyselyyn ei tämä ollut mikään syy jättää läksyjä tekemättä. Kipeän lapsen syy siis.
Lakkasimme vain välittämästä opettajan "kotitehtävien laiminlyönti" merkinnöistä ja lapsi teki läksyt aina, kun se oli mahdollista.
Oli hieman työhönsä kyllästynyt ope vissiin. Nyt menee yläasteelle ja katsotaan miten siellä sitten sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään, koska läksyjä/tehtäviä ei ole. Tehtävät tehdään koulussa.
Eihän kirjojakaan saa viedä kotiin, kuin ennen koeviikkoa, etteivät vuosia käytettävät kirja kulu repuissa.
Ilmeisesti tässä tilanteessa ei poissaolijoiden oleteta tekevän mitään koulutehtäviä poissolonsa aikana?
Niin. Miten tehdä jotain, kun kirjat on koulussa?
Miksei niitä enää pidetä kotona ja viedä tarvittavat kirjat kouluun päivittäin? Mites lapsi lukee sitten vaikka kokeeseenkaan, jos sairastuu ja kirjat siellä koulussa?
En minä näitä sääntöjä keksi. Kirjat on koulussa. Kotiin niitä saa viedä vain koeviikkoa edeltävällä viikolla, että voi lukea kokeisiin.
Kysymys kuuluikin, että miksi ne on pakko olla koulussa ja miten kotitehtävät? Mikähän koulu kyseessä? Tuohan kuulostaa täysin edesvastuuttomalta toiminnalta.
Niinkuin yllä kirjoitin, kotitehtäviä ei ole. Tehtävät tehdään tunnilla.
Kirjan on koulussa, ettei ne kulu repussa yms. vaan niitä käsitellään siististi luokassa. Kirjoja käytetään monia vuosia, joten niiden pitää pysyä siisteinä.
En kerro tarkemmin koulua, ala-asteesta kyse. Ei ole ainoa paikka, missä nykyään on tuollainen käytäntö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas kerran minä mummoikäinen ihmettelen, miten meistä tuli kelvollisia ihmisiä ja veronmaksajia, vaikkei meitä passattu. Jos oli ollut pois koulusta, niin itse piti kysellä, mitä on tehty ja mitä on läksynä. Ja niitä läksyjä todella oli heti ensimmäisestä luokasta lähtien: lukuläksy, kotilaskut, uskontoläksy ja virsiläksy (ulkoa). Harvassa kodissa oli vielä puhelin, joten sitä toivoi, että joku luokkakaveri asui lähellä. Joskus joku kaveri saattoi tulla oma-aloitteisesti käymään näyttämään läksyt. Poissaolo ei kelvannut selitykseksi, jos läksyt olivat tekemättä. Vastuu kasvoi siinä kohisten!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joilla opettaja ei niitä automaattisesti merkitse, suostuuko kuitenkin kysyttäessä kertomaan ne poissaolijoille?
Tähän liittyen jatkokysymys. Kun se lapsi ja etenkin teini kuitenkin viestittelee kavereidensa kanssa pitkin päivää, voisiko omalle lapselleen opettaa sen verran vastuuta, että kysyy niiltä kavereiltaan ne läksytkin eikä odoteta kaiken tulevan tarjottimella valmiina?
Ei minunkaan aikana 90-luvulla Wilmaa ollut, joten läksyt saatiin kaverilta ihan kasvotusten kysymällä ja lähellä asuva kaveri kävi siis kertomassa läksyt tai oli kirjoittanut ne ylös paperille ja antoi paperin. Yleensä kotimatkallaan.
Vai onko niin, ettei lapset viitti kysyä kavereiltaan läksyjä, koska sitten voi koulussa sanoa, ettei wilmassa lukenut, niin ei tullut läksyä
Kuten täälläkin jo mainittu on erittäin yleistä että kaverit eivät halua/viitsi/muista läksyjä kertoa ja tällä tavoin myös usein kiusataan. Ehkä 90-luvulla sitten vielä enemmän haluttiin auttaa kavereita kuin nykyään.
Jos kaveri kiusaa jättämällä kertomatta läksyt, kannattaisiko lapsen kanssa puhua tuosta kaveruudesta?
Meillä ainakin oppilaat kn tehnyt oman whatsappin jonne jakavat läksyt esim. ottamalla kuvan taululta, jonne ope ne on kirjoottanut. Menee vähemm-n aikaa kuin selfien ottoon ja suodattimien valintaan
Alle 13 vuotiaat ei perusta mitään whatsappryhmiä. Toki yläasteella yksi tyttö velvoitettiin läksyvastasvaksi joka luokalta kertomaan kaikille kyselijöille ,mitä on läksynä. Kirjanpito läksyistä ei kuulu yksittäisille oppilaille vaan opettajalle. Sille siitä työstä palkka maksetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa opettajista kirjoitti, osa ei. Jos läksyt oli tekemättä, kun oli ollut kipeänä olisi ne pitänyt selvittää joltain oppilaalta. Jos kirjat koulussa ja kukaan oppilas ei vastaa läksykyselyyn ei tämä ollut mikään syy jättää läksyjä tekemättä. Kipeän lapsen syy siis.
Lakkasimme vain välittämästä opettajan "kotitehtävien laiminlyönti" merkinnöistä ja lapsi teki läksyt aina, kun se oli mahdollista.
Oli hieman työhönsä kyllästynyt ope vissiin. Nyt menee yläasteelle ja katsotaan miten siellä sitten sujuu.
Lapsihan ei tietenkään voinut ekana koulupäivänä selvittää niiden aineiden läksyjä, jotka vasta edessä. Eli jätetään kaikki tekemättä, kun ei ollut wilmassa. Hyvä asenne! Se olisikin ihan tavattoman vaikea käydä välkällä kysymässä vaikka ruotsin opelta, mitä oli tulkut löksyksi, kun oli pois Jätettiin sen sijaan tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joilla opettaja ei niitä automaattisesti merkitse, suostuuko kuitenkin kysyttäessä kertomaan ne poissaolijoille?
Tähän liittyen jatkokysymys. Kun se lapsi ja etenkin teini kuitenkin viestittelee kavereidensa kanssa pitkin päivää, voisiko omalle lapselleen opettaa sen verran vastuuta, että kysyy niiltä kavereiltaan ne läksytkin eikä odoteta kaiken tulevan tarjottimella valmiina?
Ei minunkaan aikana 90-luvulla Wilmaa ollut, joten läksyt saatiin kaverilta ihan kasvotusten kysymällä ja lähellä asuva kaveri kävi siis kertomassa läksyt tai oli kirjoittanut ne ylös paperille ja antoi paperin. Yleensä kotimatkallaan.
Vai onko niin, ettei lapset viitti kysyä kavereiltaan läksyjä, koska sitten voi koulussa sanoa, ettei wilmassa lukenut, niin ei tullut läksyä
Kuten täälläkin jo mainittu on erittäin yleistä että kaverit eivät halua/viitsi/muista läksyjä kertoa ja tällä tavoin myös usein kiusataan. Ehkä 90-luvulla sitten vielä enemmän haluttiin auttaa kavereita kuin nykyään.
Jos kaveri kiusaa jättämällä kertomatta läksyt, kannattaisiko lapsen kanssa puhua tuosta kaveruudesta?
Meillä ainakin oppilaat kn tehnyt oman whatsappin jonne jakavat läksyt esim. ottamalla kuvan taululta, jonne ope ne on kirjoottanut. Menee vähemm-n aikaa kuin selfien ottoon ja suodattimien valintaan
Alle 13 vuotiaat ei perusta mitään whatsappryhmiä. Toki yläasteella yksi tyttö velvoitettiin läksyvastasvaksi joka luokalta kertomaan kaikille kyselijöille ,mitä on läksynä. Kirjanpito läksyistä ei kuulu yksittäisille oppilaille vaan opettajalle. Sille siitä työstä palkka maksetaan.
Sinne taulullehan se varmaan oltiinkin kirjattu, kun suurin osa sai ylös kuitenkin läksyt. Opettajalle palkka maksetaan pidetystä oppitunnista ei kirjurina olosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joilla opettaja ei niitä automaattisesti merkitse, suostuuko kuitenkin kysyttäessä kertomaan ne poissaolijoille?
Tähän liittyen jatkokysymys. Kun se lapsi ja etenkin teini kuitenkin viestittelee kavereidensa kanssa pitkin päivää, voisiko omalle lapselleen opettaa sen verran vastuuta, että kysyy niiltä kavereiltaan ne läksytkin eikä odoteta kaiken tulevan tarjottimella valmiina?
Ei minunkaan aikana 90-luvulla Wilmaa ollut, joten läksyt saatiin kaverilta ihan kasvotusten kysymällä ja lähellä asuva kaveri kävi siis kertomassa läksyt tai oli kirjoittanut ne ylös paperille ja antoi paperin. Yleensä kotimatkallaan.
Vai onko niin, ettei lapset viitti kysyä kavereiltaan läksyjä, koska sitten voi koulussa sanoa, ettei wilmassa lukenut, niin ei tullut läksyä
Kuten täälläkin jo mainittu on erittäin yleistä että kaverit eivät halua/viitsi/muista läksyjä kertoa ja tällä tavoin myös usein kiusataan. Ehkä 90-luvulla sitten vielä enemmän haluttiin auttaa kavereita kuin nykyään.
Jos kaveri kiusaa jättämällä kertomatta läksyt, kannattaisiko lapsen kanssa puhua tuosta kaveruudesta?
Meillä ainakin oppilaat kn tehnyt oman whatsappin jonne jakavat läksyt esim. ottamalla kuvan taululta, jonne ope ne on kirjoottanut. Menee vähemm-n aikaa kuin selfien ottoon ja suodattimien valintaan
Alle 13 vuotiaat ei perusta mitään whatsappryhmiä. Toki yläasteella yksi tyttö velvoitettiin läksyvastasvaksi joka luokalta kertomaan kaikille kyselijöille ,mitä on läksynä. Kirjanpito läksyistä ei kuulu yksittäisille oppilaille vaan opettajalle. Sille siitä työstä palkka maksetaan.
Ei tietekään perusta! Eikä vasta palstalla ollut kysymystäkään Mikä puhelin 7 vuotiaalle lapselle ekaksi, jossa seurasi kauhea tulva viestejä, että harrastukset yms on whatsapissa Sehän se vasta olisi ihan hirveää, jos siellä olisi ne läksyt.
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran minä mummoikäinen ihmettelen, miten meistä tuli kelvollisia ihmisiä ja veronmaksajia, vaikkei meitä passattu. Jos oli ollut pois koulusta, niin itse piti kysellä, mitä on tehty ja mitä on läksynä. Ja niitä läksyjä todella oli heti ensimmäisestä luokasta lähtien: lukuläksy, kotilaskut, uskontoläksy ja virsiläksy (ulkoa). Harvassa kodissa oli vielä puhelin, joten sitä toivoi, että joku luokkakaveri asui lähellä. Joskus joku kaveri saattoi tulla oma-aloitteisesti käymään näyttämään läksyt. Poissaolo ei kelvannut selitykseksi, jos läksyt olivat tekemättä. Vastuu kasvoi siinä kohisten!
Koska nykyään vanhemmat odottavat kaiken tulevan valmiina eivätkä edellytä edes omilta lapsiltaan sen verta aloitteellisuutta, että kysyisivät läksyt. Jostain kumman syystä ne ne paljon parjatut kiitettävät oppilaat onnistuvat aina saamaan läksyt tehdyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joilla opettaja ei niitä automaattisesti merkitse, suostuuko kuitenkin kysyttäessä kertomaan ne poissaolijoille?
Tähän liittyen jatkokysymys. Kun se lapsi ja etenkin teini kuitenkin viestittelee kavereidensa kanssa pitkin päivää, voisiko omalle lapselleen opettaa sen verran vastuuta, että kysyy niiltä kavereiltaan ne läksytkin eikä odoteta kaiken tulevan tarjottimella valmiina?
Ei minunkaan aikana 90-luvulla Wilmaa ollut, joten läksyt saatiin kaverilta ihan kasvotusten kysymällä ja lähellä asuva kaveri kävi siis kertomassa läksyt tai oli kirjoittanut ne ylös paperille ja antoi paperin. Yleensä kotimatkallaan.
Vai onko niin, ettei lapset viitti kysyä kavereiltaan läksyjä, koska sitten voi koulussa sanoa, ettei wilmassa lukenut, niin ei tullut läksyä
Kuten täälläkin jo mainittu on erittäin yleistä että kaverit eivät halua/viitsi/muista läksyjä kertoa ja tällä tavoin myös usein kiusataan. Ehkä 90-luvulla sitten vielä enemmän haluttiin auttaa kavereita kuin nykyään.
Jos kaveri kiusaa jättämällä kertomatta läksyt, kannattaisiko lapsen kanssa puhua tuosta kaveruudesta?
Meillä ainakin oppilaat kn tehnyt oman whatsappin jonne jakavat läksyt esim. ottamalla kuvan taululta, jonne ope ne on kirjoottanut. Menee vähemm-n aikaa kuin selfien ottoon ja suodattimien valintaan
Alle 13 vuotiaat ei perusta mitään whatsappryhmiä. Toki yläasteella yksi tyttö velvoitettiin läksyvastasvaksi joka luokalta kertomaan kaikille kyselijöille ,mitä on läksynä. Kirjanpito läksyistä ei kuulu yksittäisille oppilaille vaan opettajalle. Sille siitä työstä palkka maksetaan.
Ei tietenkään, paitsi että ala-asteella suunnilleen joka luokalla on oma oppilaiden whatsapp-ryhmä.
Kysymys kuuluikin, että miksi ne on pakko olla koulussa ja miten kotitehtävät? Mikähän koulu kyseessä? Tuohan kuulostaa täysin edesvastuuttomalta toiminnalta.