Lue keskustelun säännöt.
Pahalta tuntuu kun ei lasten isovanhemmat lainkaan kiinnostuneita meidän elämästä :(
22.10.2006 |
Lapseni ovat hienointa ja suurinta mitä elämässäni olen aikaan saanut ja ehkä siksikin se tuntuu pahalta ettei vanhempani ole kiinnostuneita minun saavutuksistani. He eivät varmaan koe vaan lapsiani sellaisena.
Haluaisin antaa lapsilleni lämpöisen isovanhempisuhteen myös omalta puoleltani, mutta se ei näköjään ole mahdollista. Myös itselläni on saman puolen suvun isovanhempiin ollut etäiset välit. Ehkä historia sitten toistaa itseään. Toivottavasti minä en enää jatka perinnettä...
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen vanhemmat eivät noteeraa meidän lapsia mitenkään, miehen siskon lasten rippilahjaksi kerättiin koko suvulta rahaa ja kun me saatiin vauva, niin meille tuotiin kassillinen todella käytettyjä vaatteita jotka meni suoraan roskiin. että on meitä paljon muitakin, jotka surevat lastensa puolesta.
Eivät ymmärrä mistä jäävät paitsi. Mikään ei ole ihanampaa kuin lasten halaukset, kun tulevat käymään, eikä mistään saa aidompaa rakkautta kuin heiltä. Ja voi sitä riemua, kun aika usein iltakävelyllä pistäydymme poikia vilkaisemassa. Tulee niin hyvä mieli. Toivoisin kaikille lapsille suhdetta isovanhempiin, ainakin toisen vanhemman puolelta.
kannattaa kysäistä, hyvinkin voisi löytyä mukava mummula!
Onko ollut riitoja tai oletteko toivoneet tai osoittaneet käytöksellänne: pysykää kauempana?
Äitini ei uskalla pitää yhteyttä veljeni perheeseen, koska on saanut kritiikkiä lähes kaikesta, ulkonäöstä, elämäntavoista ym. Tästä syystä hän ei voi olla tekemisissä lastenlapsien kanssa. Surullista mutta totta.
Uskoisin että aiemmin on tapahtunut jotain, on tullut esim. sanottua jotain loukkaavaa. Esimerkiksi veljeni ei pitänyt poikamies/seurusteluaikanaan juurikaan yhteyttä äitiini. Hänen perustettuaan perheen olisi äitini pitänyt mennä yht' äkkiä ihailemaan ja hoitamaan hänen lapsiaan. Isovanhemmat katsovat parhaakseen pysyä loitomalla, jos aikaisemmin on niin toivottu. Mistä isovanhempisuhde on lähtöisin ja kenen tarpeesta? Toimiiko vuorovaikutus ja tasavertaisuus yhteyksien otossa?
Voisiko isovanhempiin yrittää aloittaa rakentamaan uudestaan jonkilaista suhdetta? Oletteko kysyneet suoraan syytä heidän käytökseen?
joten lapsillakaan ei ole toista mummua. Onneksi omalta äidiltäni löytyy aikaa ja syliä kaikille lapsenlapsille.