Koetteko joskus tunnetiloja, joita ette pysty sanoittamaan mitenkään?

Kerro sun tunteesta, ap. 

Joskus. Onneksi ei kovin usein.

En ymmärrä, miksi näitä pitäisi sanoittaa. Muoti-ilmiö tämä. Hyvin pärjää ilman sanoitustakin. T. Nainen

Tottakai. Minulla on tunteita, mutta en tunne. Silti minulla on ymmärrys että tunne on olemassa. Näitä tunteita pitäisi pystyä kuvailemaan ymmärrettävästi.

Tunnen sen mahassa kun paha mieli se heijastuu pahana olona. Toisaalta jos oon onnistunu jossain niin sekin tuntuu mut eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. Minulla on tunteita, mutta en tunne. Silti minulla on ymmärrys että tunne on olemassa. Näitä tunteita pitäisi pystyä kuvailemaan ymmärrettävästi.

Kuvailemasi on aleksitymiaa. Aloituksessa taas tarkoitetaan sitä että joskus tuntee tunteita joita kulttuurissamme ei ole nimetty, vaikka normaalisti tuntee tunteita joilla on nimi ja jotka tunnistaa ja osaa nimetä.

Mä harvoin välitän nimetä tunteitani muutenkaan. Toki jos joku vaikka kuolee niin tiedän että se on surua jota tunnen tai jos vaikka töissä on ihan tajuton kiire tiedän että olen stressaantunut. Mutta pääosin vaan annan tuntemusten tulla ja mennä enkä nimeä niitä miksikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. Minulla on tunteita, mutta en tunne. Silti minulla on ymmärrys että tunne on olemassa. Näitä tunteita pitäisi pystyä kuvailemaan ymmärrettävästi.

Kuvailemasi on aleksitymiaa. Aloituksessa taas tarkoitetaan sitä että joskus tuntee tunteita joita kulttuurissamme ei ole nimetty, vaikka normaalisti tuntee tunteita joilla on nimi ja jotka tunnistaa ja osaa nimetä.

Niin minulla on aleksitymia, mutta me tunnemme silti. Meillä ei ole vain erityisesti suomen kielessä mitään sanastoa kuvaamaan tunteita. Kaikki suomenkielen tunnesanat on vaisuja ja eivät kuvaa mitään. Ne on tehty täysin tunteettomille ihmisille jotka ovat vielä pahemmin irti itsestään kuin aleksityymikot.

Kyllä. Minulla on pari sellaista tunnetilaa, joille ei ole kulttuurissamme nimeä, ja joita olen kokenut lapsuudesta / nuoruudesta alkaen. Tuo "ai, taas tämä" kuvaa hyvin suhtautumistani niihin. Muutoin osaan tunnistaa ja nimetä tunteeni normaalisti.

Ainoa tapa, jolla pystyisin kuvailemaan niitä tunnetiloja, joille ei ole nimeä, olisi kuvailla mielikuvia, joita mielessäni on niinä hetkinä, kun niitä tunnen. Mielikuvat ovat nimittäin aina suunnilleen samat. 

Voisin myös avata niitä nimeämättömiä tunnetiloja muille sillä, että luettelisin muita, yleisesti tunnettuja tunteita, jotka muistuttavat niitä nimeämättömiä, ovat lähellä niitä. Tästä päästään kysymykseen, ovatko ne nimeämättömät vain muiden, tunnettujen tunteiden yhdistelmiä.

Tunne lässähtää jos sitä yrittää sanoittaa.

En koe. Siksi mulla on kansio täynnä sanoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Tunne lässähtää jos sitä yrittää sanoittaa.

Voi hyvänen aika. Tässä keskustelussa kyse ei ole nyt siitä, kannattaako/eikö kannata/pitääkö tunteita sanoittaa, vaan siitä, oletko kokenut tunnetilaa joita et pysty sanoittamaan eli nimeämään riippumatta siitä, haluatko vai et.