Tuli yhtäkkiä ikävä mummua
Pulpahti jostain muisto mieleen kun oltiin muuttamassa meidän uuteen taloon, se oli mukana auttamassa. Pyyhki keittiön kaappeja rakennuspölystä ja asetteli niihin tavaroita. Mun piti välillä mennä vähän hillitsemään sitä kun se 85-vuotiaana kiipeili siellä keittiötikkailla aika vaarallisen näköisesti. Naureskeli vaan mulle🥲 Kertoi että tuntuu että vastahan hän oli itse muuttamassa vaarin kanssa niiden vastarakennettuin taloon, silloin 50-luvulla. Samalla lailla pyyhki keittiönkaappeja silloinkin.
Kommentit (7)
Minulle tuli yksi ilta aivan kauhea ikävä ja kaipuu vanhoihin ihmisiin, sukulaisiin, se oli kuristava kaipuu, muistelin myös kaikkea kivaa ja hyvää mitä silloin oli. Kesti kauan, ennenkuin sain unta, ajatukset vain pursuivat päästä ulos ja muistelin menneitä ja tajusin, että niitä aikoja ei enää koskasn saa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Kasvata pallit
Kasvata ite. Oikea mies ei häpeä itkeä eikä häpeä ikävöidä mummuaan.
Minäkin olen kaivannut suunnattomasti edesmenneitä mummua ja pappaa sekä heidän koiraansa..mummu ja pappa loivat minulle turvaa ja rakkautta jota oma koti ei tarjonnut. Ilman isovanhempia olisin mitä luultavammin ajautunut väärille poluille.. rakkaimmat terveiseni sinne taivaaseen mummu,pappa ja Tessu
Vierailija kirjoitti:
Kasvata pallit
Voi raukkaa, leikkaa ne pallit irti, mitä vittua sinäkin niillä teet tai oletko kenties otsikon aloittaja?
En koskaan unohda mummoani. Hänen vaikutus minuun on suuri. Vaikka ei niin paljon puhuttu.
Ymmärrän tunnettasi Ap. Maailmassa on valuvika. Kuolema on luonnoton osa elämää. Ei ollut tarkoitus tämä.