Lue keskustelun säännöt.
Pelottavin lapsuusmuistosi?
27.07.2022 |
Jonka pelottavuuden ja ahdistavan tunteen muistat vielä aikuisenakin.
Itse muistan vieläkin yhden pelottavan ja ahdistavan tilanteen lapsuudesta, vaikka siitä on jo yli 30 vuotta aikaa. Se tunne on vieläkin elävänä mielessäni.
Olin noin 10-vuotias ja asuimme silloin maaseudulla vanhassa omakotitalossa. Lasten huoneet oli yläkerrassa, vahhemmat nukkui alakerrassa. Talossa oli vanhat natisevat portaat.
Eräänä yönä nukuin siskojen kanssa yläkerrassa, veljellä oli vieressä oma huone. Meidän huoneissa ei ollut ovia, joten heräsin yöllä siihen, että rappusista kuului selvää natinaa, kuin joku olisi kiivennyt rappuja ylös.
Nousin sängystä ylös kurkkaamaan, kuka sieltä on tulossa, kävikö veli vessassa ja tuli takaisin ylös.
Mutta, rappusissa ei ollutkaan ketään. Täysin pilkkopimeää. Natinakin loppui sillä sekunnilla kun kurkkasin ovesta rappusiin. Rappuset siis johti suoraan meidän tyttöjen huoneeseen.
Ai kamala, miten sydän jätti lyönnin välistä, säikähdin tosi kovasti ja en saanut loppuyönä unta järkytykseltäni, kun mielikuvitus teki kaiken maailman kepposet sinä yönä. Huh!
En maininnut asiasta kenellekään, paitsi sisaruksilleni aikuisena. He eivät uskoneet minua, ei heille ollut mitään tuollaista sattunut.
Mutta itse muistan kyseisen tapauksen vieläkin elävänä mielessäni ja edelleen ahdistaa käydä lapsuudenkodissa, jos siellä päin pyöritään. Kyseinen mökki on meidän kesämökkinä nykyään.
Kommentit (4)
Joitakin kertoja kun olin yksin niin pihaan ajoi taas joku auto ja sieltä joku outo mies taas ovea koputtelemassa. Mä oon nähny painjaisiakin siitä ja onko se ovi varmasti lukossa. Yhdestäkin ovesta palautui taas nuo asiat ja näin silloinkin heti painajaisen aiheesta. Kun kävelinkin yksin niin kävelin mieluummin jossain puron vieressä kuin tiellä jossa voisi tulla vastaan olisin mennyt mieluummin sitten puroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karkasin kotoa 13v ikäisenä, liftasin jonnekin ja päädyin Valkeakoskelle, en edes tiennyt missä olin. Menin nukkumaan johonkin pusikkoon ja heräsin siihen, että rotat rapistelee mun ympärillä. Oli säkkipimeä yö, mulla ei ollut rahaa, eikä silloin ollut vielä kännyköitäkään, ja istuin siellä pöpelikössä rottien kanssa. Silloin pelkäsin, mutta myöhemmin aloin pitämään rotista, koska ne eivät tehneet mulle mitään pahaa, olivat vain uteliaita. Aikuisena otin itselleni lemmikkirottia, tunnen niitä kohtaaan suurta sympatiaa. N59