Ystävänä supersuorittaja
Mitä tehdä kun ystävästä on lasten kasvettua tullut supersuorittaja? Tekee kaikkea mitä pitää plus aivan valtavasti ylitöitä. Suorittaja-mentaliteettinsa hajottaa ystävyytemme, koska kärsin tahdistaan. Mitä tehdä?
Kommentit (10)
Mitä sinä teet sinä aikana, jolloin hän mielestäsi "supersuorittaa"?
Ehkäpä hän on vain hyvin kiinnostunut asioista, joita hän tekee nyt sekä nauttii siitä, että voi tehdä sellaista, mitä ei ehtinyt tehdä tai harrastaa lasten ollessa pieniä.
Onko suorittaminen pakonomaista saavuttamista, liikkeelläoloa, tuloksentekoa, näyttämisen tarvetta, itsen ja muiden ruoskintaa, vaatimusta vaatimuksen perään, syyllistämistä, alistamista ja kopulta fyysistä ja psyykkistä uupumusta ja pahaaoloa? Hankkiudu eroon, ennenkuin tarttuu.
Tuota se juuri on! Pakonomaista.
Laitan välit poikki. Kiitos kannustuksesta!
No, hänellä on oikeus elää noin kun kerran haluaa. Itsellänikin on ollut tuollainen vaihe, lähes 15 vuoden mittainen. Varmaan siinä ystävyyksiä mullakin jäi, mutta se on elämää vaan. Et sinä ap tuolle mitään oikein voi, jos kerran et jaksa tuota ihmistä niin varmaan voi vähentää yhteydenpitoa tai jättää sen pois.
Usein nämä suorittajat ovat tosi takakireitä Yksikin hyppäsi kesken kahvien imuroimaan. Sukulaisissani on sellaisia joilla kaiken pitää olla aina tiptop, kukkaistutuksista tarjoiluihin. Heidän kommenteistaan paistaa halveksunta vähemmän täydellistä kodinhoitajaa kohtaan. Kaikki kumpuaa sovinnaisuudesta, pitää mahtua muottiin.
Ap voisi tarkemmin kuvailla, miten tilanne on muuttunut entisestä.
Onko tunnollinen ja lasten tarpeista huolehtiva henkilö vain siirtänyt tarmonsa muualla kuin kodin piirissä toimimiseen?
Silloin kun omat lapseni olivat pieniä, minulla oli aikaa hoitaa sosiaalisia suhteita muihin ihmisiin tai muihin äiteihin lasteni hoitamisen ohessa.
Kun lapset kasvoivat ja siirryin työelämään ja työn ohella opiskeluun, äitien kanssa seurustelu (ilman muuta yhdistävää tekijää) jäi, koska perhe- ja työelämäni oli muualla kuin hiekkalaatikon äärellä.
Arvostelua sain osakseni jo hiekkalaatikkovaiheessa, kun puhuin lukuharrastuksestani ja opiskeluhaaveistani muutamille ihmisille. Heillä ei ollut "aikaa" turhanpäiväisyyksille, mutta kylläkin aikaa seurata useita tv-sarjoja.
Koetko huonommuutta suhteessa ystäväsi aikaansaavuuteen? Jos sinulla on paha olla ystäväsi seurassa ja koet tarvetta arvostella häntä seläntakana, niin ystäväsi kannaltaon varmasti parempi että poistut hänen elämäänsä myrkyttämästä.
Tee omassa tahdissasi ja jos kaveri menee menojaan, anna mennä. Etsi oman tahtisiasi ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Koetko huonommuutta suhteessa ystäväsi aikaansaavuuteen? Jos sinulla on paha olla ystäväsi seurassa ja koet tarvetta arvostella häntä seläntakana, niin ystäväsi kannaltaon varmasti parempi että poistut hänen elämäänsä myrkyttämästä.
En todellakaan koe huonommuutta, jos jotain, niin paremmuutta. Mulla on oma elämänhallinta kunnossa, hänellä ei, kun ei osaa koskaan tehdä mitään kohtuudella.
Ootteko kaikki muut välttyny tältä ihmistyypiltä?