Jos sinulla olisi kaveri johon et enää luota, lopettaisitko yhteydenpidon kokonaan?
Kaveri on menneisyydessä ollut sinua kohtaan manipuloiva ja piikittelevä ollessaan humalassa (ja sinun ollessa selvä), mutta sittemmin parantanut tapansa, mutta et enää luota häneen. Joudut miettimään esim hänen viestiään lukiessasi, että onko tämä nyt taas jotain piilov*ttuilua vai ei.
Välillä taas kaikki on normaalisti, kunnes taas luottamuspula iskee hänen menneisyyden käytöksen takia.
En halua sanoa mitään tästä hänelle suoraan. Jos lopetan yhteydenpidon teen sen hiljalleen olemalla suostumatta tapaamisiin ja pidentämällä vastausvälejä viesteihinsä. Tavallaan asteittain ghostaamalla. On äärimmäisen vaikeaa ottaa tällaista suoraan puheeksi.
Kommentit (28)
Mulle kävi noin varmaan noin yhden kaverin kanssa. Teini-ikäisenä sanoin jotain ikävää tajuamatta että loukkasin kaveria. Asiaa ei otettu koskaan puheeksi mutta ajan saatossa huomasin että kaveri taitaa suhtautua muhun aika epäluuloisesti, jopa tympeästi. Ja tulkiten mun sanomisia negatiivisen kautta. En toisaalta voi syyttää häntä. Olin liian nolona pyytääkseni anteeksi ja varmaan hänkin eikä siitä koskaan puhuttu. Mutta tosiaan teininä tapahtunut. Nyt olemme kolmekymppisiä. Alkoi hivuttamaan yhteydenpitoa juuri noin. Kyllä mua harmittaa. Jos tästä olis puhuttu luottamuksen olisi ehkä saanut palautettua. Nyt se kauna vaan kertyi.
Teininä ujostutti liikaa kysyä suoraan että anteeks mutta loukkasinko, en tarkoittanut. Ja aikuisena olisi tosi vaikeaa ottaa ikivanha juttu esille, "hei muistatko kun silloin 15v haukuin sun lempibändiä muistamatta että olit niiden fani". Kun kauna ja epäluottamus on kertynyt vuosien ajan aina välillä nostaen päätään vaikka yritin olla mukava ja hyvä kaveri.
Ja se kauan kertymisen takia minkä olin aistivinani hänessä en itsekään enää ihan luottanut toiseen. Esim iloisten tapahtumien kertominen vähän jännitti, kun mietin tuleeko sieltä jotain nasevan latistavaa mikä vähän palauttaa maan pinnalle. Tiedättekö näin se aika pienistä jutuista lopulta kertyy. Jos vaan olisi joskus uskaltanut puhua suoraan.
Jos mä en kestäis mitään muuta kun positiivista muiden suusta niin mä varmaan jättäisin kontaktit muihin ihmisiin tyystin elämästäni, mahdoton standardi asettaa muilla ja en usko että kukaan jäis kaipaan munankuorien päällä tanssimista.
Aika karmea ajatusmalli ap, mut sen verran narsistinen et se tuskin muuttuu, onnea valitsemallesi tielle. <3
Vierailija kirjoitti:
Teininä ujostutti liikaa kysyä suoraan että anteeks mutta loukkasinko, en tarkoittanut. Ja aikuisena olisi tosi vaikeaa ottaa ikivanha juttu esille, "hei muistatko kun silloin 15v haukuin sun lempibändiä muistamatta että olit niiden fani". Kun kauna ja epäluottamus on kertynyt vuosien ajan aina välillä nostaen päätään vaikka yritin olla mukava ja hyvä kaveri.
Tuota noin... Nyt täytyy ihan kysyä luitteko aloituksen. Ap ei puhunut mistään "sanoi jotain negatiivista kerran", vaan toistuvasta kieroilusta juovuksissa.
Oma neuvoni: muunna suhde ei-henkilökohtaiseksi. Kaverina/tuttuna voi pysyä.
Ehdottomasi lopettaisin yhteyden pidon.
Aloittaja tässä. Päädyin siihen että muunnan kaverisuhteen ei-henkilökohtaiseksi. Puhun hänelle vain yleisistä asioista ja arkisista kuulumisista. Jos hän itse jossain vaiheessa kyllästyy olemaan tekemisissä, lopettakoon yhteydenpidon.
Kiitos vastauksista.
Ap
Kiva, tule sitten jakamaan ajatuksesi 😄