Haittaisiko, jos elämäsi loppuisi?

Ei haittaisi, varsinkaan jos saisin esim kuulla että elinaikaa olisi tietty aika. Olisi ihanaa elää päivä kerrallaan ja keskittyä rakastamiin ihmisiin ja elämään. Ja jotenkin se rauhoittaisi, että tietää että elämä on päättymässä.

En pelkää kuolemaa ja olen ajatellut kuolemista jo lapsesta asti ihan neutraalina asiana. Olen vasta 28v, mutta voisin kyllä ihan hyvin ottaa kuolemaan vastaan, jotta esim joku lapsi saisi elää.

Minustakin joskus tuntuu, että tämä elämä on ajoittain aivan tylsää, merkityksetöntä ja joskus ihan

Ituttaa. Olen ollut eläkkeellä 8-vuotta, ja olen alkanut ns. tissuttelemaan, sillä ajatuksella, että

jos tuo maksa tai joku pettää, niin, vältyn tuolta ns. vanhusten hoitokodilta (jossa saa maata kuset housussa,

nälissään ja parhaassa tapauksessa lattialla (pudottuaan sängystä).

Että sitä odotellessa.

Jos on kuollut, niin silloin tuskin haittaa yhtään mikään. Sitä tunnetta nimittäin on vaikea tuntea jos on kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Ei haittaisi, varsinkaan jos saisin esim kuulla että elinaikaa olisi tietty aika. Olisi ihanaa elää päivä kerrallaan ja keskittyä rakastamiin ihmisiin ja elämään. Ja jotenkin se rauhoittaisi, että tietää että elämä on päättymässä.

En pelkää kuolemaa ja olen ajatellut kuolemista jo lapsesta asti ihan neutraalina asiana. Olen vasta 28v, mutta voisin kyllä ihan hyvin ottaa kuolemaan vastaan, jotta esim joku lapsi saisi elää.

Hei, sulle on kuolema kyllä vielä tulossa. Joten eikö kannattaisi elää päivä kerrallaan ja keskittyä rakastamiisi ihmisiin ja elämään?

Olen töissä vanhusten palvelukodeissa. En todellakaan toivo pitkää ikää, vaan tervettä elämää ja sitten nopea kuolema, kun yleiskunto laskee.

Ei haittaa, olen jopa alkanut toivomaan kuolemaani koska kuka tälläistä ankeaa elämää ankeassa yhteiskunnassa jaksaa? Itsemurhaa en tee koska en uskalla mutta elämä vaan ei kiinnosta ja olen ollut jo muutaman vuoden erakkomasentunut. 

Työnteko ei motivoi koska palkka on surkea, asuminen sekä auton ylläpito on liian kallista.

Omat vanhempani vielä elää joten heidän takia minä elän, heistä kun aika jättää niin saattaa olla että minusta myös aika jättää silloin...

M30

Ei millään tapaa - odotan sitä ja ikuista unohdusta.

Ei. Maailmankaikkeudessa on muitakin eksoplaneettoja joilla tietoisuus jatkaisi kehittymistään.

Enpä usko että haittaisi sillä tuskin sitä kuolleena tietäisin.

Sen sijaan nyt eläessäni en todellakaan halua kuolla, on liian paljon kaikkea mitä haluan vielä nähdä ja kokea ja haluan myös olla yhdessä läheisteni kanssa sekä hyvien ystävieni.

Tiedän että loppusuoralla ollaan mutta toivon että siitä tulee pitkä ja pysyn hyvässä kunnossa. Olen 67-vuotias ja elämänhalu on kova.

Kuolemaa en pelkää, sen kanssa olen sinut jo työni takia. Olen eläkkeellä oleva teho-osaston sairaanhoitaja ja nähnyt paljon. Sairautta joka sitoisi vuoteeseen, en pääsisi liikkumaan vapaasti, en pääsisi luontoon ja pyöräilemään ja uimaan ja toteuttamaan aktiivista elämää, se pelottaa.

Olen hyvin liikunnallinen ihminen ollut aina, ja minulle vapaa liikkuminen on elintärkeää.

Toivon että kun se hetki tulee, lähden ns. saappaat jalassa. 

Joo, haittaisi, uteliaisuutta ja elämännälkää riittää vielä. Sairastan mm. sekamuotoista bipoa ja kaksi vuotta sitten olin niin itsetuhoinen, että vakavasti yritin itsemurhaa kahdesti. Tänään olen onnellinen, etten silloin onnistunut.