Mies väittää että lapsen kiharapäisyys tullut hänen puoleltaan, ja anoppi tottakait puoltaa

Vierailija kirjoitti:

Mun täytyy sanoa, että tyttäreni kasvonpiirteet on peräisin anopilta. Minulta hän peri vartalon mallin. Isältään kiharan tukan.

Anoppi oli kaunis nainen ja olen tyytyväinen siitä, että tyttö sai hänen ulkonäkönsä. Omaa naamani en halunnutkaan hänelle periyttää, joten ihan oikein meni.

Onko vartalon malli mallin vartalo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh, etkö tiennyt että kaikki lapsen hyvät ja kauniit ominaisuudet on periytyneet nimenomaan anopin suvusta?

Näin sen täytyy olla. Ensimmäisen kerran kun kärräsin lasta "kylillä" niin siihen sattui anoppi ja työkaverinsa ihastelemaan kuinka onkaan ihan hänen(anopin)näköisensä vauva. Mietin vaan että mitä ihmettä, ja hämmennykseltäni menin nyökkäilemään vielä.

Ei voi olla totta, samaten meillä anoppi ja työkaverinsa kuulemma puhuvat miten on aivan kuin ilmetty anoppi tuo meidän vauva :D onneksi ei ihan pidä paikkaansa, kenties käynti optikolla olisi ajankohtaista.

Eikös tuo ole hyvä juttu, tynnustavat isyyden eivötkä vihjaa että onpas sen miniän pomon näköinen.

Miksi ihmeessä vieraiden ihmisten pitäisi jotenkin tunnustaa isyys? Mitä epäilemistä siinä on? Varmaan ovat itse jotain pettäjiä kun tuollainen käy edes mielessä. Yksikään tuore äiti ei tarvitse mitään tunnustajia vauvaansa kommentoimaan.

Nykypäivänä kuten ennenkin on kaikki mahdollista. Serkuissani on lapsi, jota hänrn äitinsä odotti toiselle miehelle mennessään vihille setäni kanssa. On kirkonkirjoissa setäni lapsi.

Kyllähän se loukkaisi jos ihastelijat päivittelusi että keneen on lapsi tullut kun ei ole anopin eikä vanhempiensa näköinen.

Tiedän sen itse kun sukupolven ylittäneet tummat silmät ja musta tukka pomppasi lapseeni. Hyväntahtoinen vitsailu, ootko etelän lomilla käynyt, loukkasi. Itsekin olen tummatukkainen, mutta en mikään "tataarin tumma. "

Ihmiset tekee näin. Vauvasta etsitään tuttuja piirteitä, omia ja oman suvun piirteitä. Suvun jatkuminen, sukupolvien ketjut, uusi ihminen omaa sukuun, se on hieno ja ihana asia, vahvistaa sidettä vauvaan. Nimenomaan lapsen isovanhemmille on luontevaa etsiä vauvasta oman suvun piirteitä. Aikanaan pääset ehkä itse näkemään lapsenlapsen, joka näyttää jotenkin tutulta.

Eräällä tuttavallani on selvästi havaittavia ADHD-piirteitä. Hän on sen ikäinen, ettei hänen nuoruudessaan mitään diagnooseja tuollaisiin saanut. Hänen pojallaan on todettu aikuisena ADHD. Kerran sitten kuuntelin, kun tämä tuntemani henkilö keskusteli miehensä (ADHD-poikansa isän) kanssa siitä, mistä tuo oireyhtymä mahtaa olla pojalle periytynyt. Nainen totesi ykskantaan, että hänen suvussaan ei mitään sellaista ole. Mies taas yritti keksimällä keksiä suvustaan henkilöitä, joilla mahdollisesti olisi jotain ylivilkkauteen viittaavia piirteitä. Miehen ilmeistä ja äänensävystä kyllä kuuli, että hänellä ei ollut epäilystäkään, mistä poika on ylivilkkautensa perinyt.