Tuntuu etten pysty olla vastakkaisen sukupuolen kanssa kaveri
Jotenkin masentaa katsoa heidän deittailua ja seukkailua. Itsestä kun ei sellaiseen ole ja jostain syystä tämä masennus aiheutuu vain niistä vastakkaisen sukupuolen kavereista, vaikken heistä olisi mitenkään siinä mielessä kiinnostunutkaan. Liekö sitten vaan jonkinlaista kateutta. Onkohan kellään muulla samaa?
Kommentit (8)
Näkisin todennäköisempänä, että sua masentaa joku sun oma ongelma, oletko puhunut ammattilaiselle? Ikinä ei ole liian myöhäistä.
Ovatko valinneet mielestäsi huonon puolison? Häiritseekö puolison mahdollinen mustasukkaisuus tai kaverin pelko puolison tulemisesta mustasukkaiseksi?
Itsellä ei ole kokemusta siitä, että kaverin puoliso olisi ärsyttänyt (sukupuolesta riippumatta), mutta olen huomannut, että kun miespuoliset kaverit (itse olen siis mies) alkavat seurustella, kavereille ei juuri enää jää aikaa. Naispuolisille käy myös joskus näin, muttei aina. Toki otos on pieni molempien sukupuolten osalta.
Muutenkin tuntuu, että naiset ovat keskimäärin ystävinä läheisempiä ja rakastavampia kuin miehet. Pitävät tiiviimmin yhteyttä ja muistuttavat kiintymyksestään. Miehet eivät uskalla osoittaa kiintymystään, jotteivät menettäisi kasvojaan, ja hämmentyvät, jos toinen sitä osoittaa.
Vrt. tilanne: tapaat ystäväsi pitkästä aikaa. Jos hän on nainen, hän (olettaen, että itse olet nainen tai sitten hän on sellainen nainen, jolle läheisyys miespuolisen ystävän kanssa on aidosti luontevaa), hän tulee halaamaan niin, että lämpö ja välittäminen tuntuu luissa ja ytimissä ja sanoo: "Ihana nähdä pitkästä aikaa." Mutta jos hän on mies, hän katsoo jalkoihinsa ja sanoo: "No terve nyt sitten. Oli aika sähäkkä menopeli tolla sun naapurilla."
Ei kiinnosta edes olla miesten kaveri. Mulla ei ole niiden kanssa mitään yhteistä. Ne on lähinnä sitä yhtä varten. Mielestäni ei edes tarvitse olla kavereita vastakkaisesta sukupuolesta vaikka näitä joillakin on.
N25
Vierailija kirjoitti:
Ovatko valinneet mielestäsi huonon puolison? Häiritseekö puolison mahdollinen mustasukkaisuus tai kaverin pelko puolison tulemisesta mustasukkaiseksi?
Niinhän siinä usein käy että kaverit jää taka-alalle kun elämään tulee uusi ja ihana ihminen. Mutta sitten toisaalta, miksi tämä minulla pätee vain vastakkaisen sukupuolen kavereiden kanssa. Olisiko sitten niin että heidän kanssaan tuntuu ystävyys jotenkin syvällisemmältä ja sen menettäminen pelottaa enemmän. Se sitten masentaa kun he eivät voi pysytellä sinkkuina samoin kuin minä ja elämän on "pakko" muuttua. ap
Vierailija kirjoitti:
Opettele kirjoittamaan *tun *lkku
Palstalla on paljon vihaisia autisteja
-olemaan