Haluaisin olla erakko

Puolison seura riittäisi. Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko ja muutenkin inhoan kun työkavereilla ja sukulaisilla on "lupa" kommentoida esim uutta hiustyyliä (tästä syystä en ole uskaltanut tehdä hiuksilleni mitään vuosiin). miehen vanhempien seurassa olen kuin ujo teini, joka ei aloita keskustelua, vastaan kysymyksiin lyhyesti. Hirveä ahdistus vaikka siellä kyläillään monta kertaa vuodessa. Omien vanhempien seurassa olen vapautuneempi, mutta silloinkin ärsyynnyn kun tulee kommenttia ("Onks sulla sormus? Mikset kertonut?"). Töissä inhottaa kun jatkuvasti tiedustellaan yksityisasioitani, kuvottaa ajatuskin että joku vieras tietää missä asun ja mitä harrastan. Ei mitään väliä paljonko virastot sun muut tietää, mutta "normaalit" ihmiset haluaisin pois elämästäni. Olen kaupassa pelkkä asiakas, töissä haluaisin olla pelkkä työntekijä enkä se tyyppi joka muutti Tampereelta ja joka tykkää kissoista.
Tunnen olevani loukussa.