Miehen mustasukkaisuus pysyy täysin pois, kunhan mulla ei ole mitään omia menoja

Vierailija kirjoitti:

Niin, enpä uskonut että olen tällaisessa tilanteessa. Nautin todella paljon siitä, että mies haluaa tehdä asioita yhdessä. Käydään kaupassa yhdessä, lenkkeillään, käydään paljon elokuvissa/teatterissa/konsertissa/retkillä/tapahtumissa jne ja meillä on yhteinen harrastus. Ex-miestä ei saanut viimeisinä vuosina mukaan mihinkään.

Mies ei varsinaisesti kiellä minua menemästä mihinkään, mutta reissun jälkeen näen miten hän painii itsensä ja ajatustensa kanssa ja sitten muutaman yön kun on vatvonut niitä päässään, ne alkaa purkautua. Ollaan joka kerta saatu kyllä puhuttua tilanne selväksi, mutta enää en jaksaisi. Toivon, että ajan kanssa mies alkaisi luottaa.

Ap

Ei se ala. Tilanne vain pahenee. Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän tuollainen mies. Siis saan käydä lääkärillä, kaupassa, asioilla, vaikka kahvilassa, kampaamossa tai ravintolassa päivällä yksin. Mutta en ns bilettämässä.

Ja minkähän takia olet tuommoisen kanssa? Onko sulla joku marttyyrikompleksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mlla on vähän tuollainen mies. Siis saan käydä lääkärillä, kaupassa, asioilla, vaikka kahvilassa, kampaamossa tai ravintolassa päivällä yksin. Mutta en ns bilettämässä.

Ja minkähän takia olet tuommoisen kanssa? Onko sulla joku marttyyrikompleksi?

Siihen on syynsä eikä mieskään käy yksin bilettämässä.

Biletyksellä on aina riskinsä! Oli sit mies,tai nainen! Jos haluaa bilettää,niin tuskin kannattaa parisuhdetta perustaa!

En missään tapauksessa jäisi tuollaiseen suhteeseen. Älkää ainakaan asuko yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, enpä uskonut että olen tällaisessa tilanteessa. Nautin todella paljon siitä, että mies haluaa tehdä asioita yhdessä. Käydään kaupassa yhdessä, lenkkeillään, käydään paljon elokuvissa/teatterissa/konsertissa/retkillä/tapahtumissa jne ja meillä on yhteinen harrastus. Ex-miestä ei saanut viimeisinä vuosina mukaan mihinkään.

Mies ei varsinaisesti kiellä minua menemästä mihinkään, mutta reissun jälkeen näen miten hän painii itsensä ja ajatustensa kanssa ja sitten muutaman yön kun on vatvonut niitä päässään, ne alkaa purkautua. Ollaan joka kerta saatu kyllä puhuttua tilanne selväksi, mutta enää en jaksaisi. Toivon, että ajan kanssa mies alkaisi luottaa.

Ap

Meillä meni oudommaksi miehen stressikausina. Lopulta hän häipyi itse. (Ehdottelin kaikenlaisia ratkaisuja hyvissä ajoin, mutta hän ei jaksanut ottaa onkeensa. Miehellä on metsästäjän vietti ja luonne, jota hän ei ole päässyt kunnolla toteuttamaan. Siihen päälle vielä neurologinen herkkyys ja jokunen vaikea luonteenpiirre, jotka pomppasivat iän ja vaikeuksien myötä esiin. )

Älä suostu tällaiseen. Miksi annat tilanteen jatkua?

Vierailija kirjoitti:

Tuo voi paheta kontrollointiin ja muista eristämiseen. Pahimmassa tapauksessa väkivalta tulee mukaan kuvioon (henkinen ja/ tai fyysinen).

Ajan kuluminen on pahinta tuollaisissa suhteissa joissa esiintyy miehen mustasukkaisuutta. Pahimmillaan lopulta kun yrittää erota, niin mies on sitä mieltä että jos ei hän saa sinua, niin ei saa kukaan muukaan.

Iteppä olet psykopaattiin ihastunut. Nyt sitten on huuli pyöreänä, että mites nyt tämmönen?