Miten kivikaudella hoidettiin hampaita?

Ei varmaan mitenkään. Tai ehkä revitty irti jotenkin jos kipu sietämätöntä.

Syötiin vähemmän karkkia?

Sehän se ongelma onkin, että meillä on kivikauden ihmisen purentakalusto mutta elämme yli tuplasti pitempään. Hampaat kestivät sen että ihmiset saivat jälkeläisiä ja pitivät niistä huolta niin kauan että pystyivät itse jatkamaan elämää. Paremmat hampaat olisivat olleet tuhlausta.

Ja miten ne hoitivat menkat? Tarvitaan aihe vapaa kivikausi.

Ja miten ne keksi katkaista napanuoran ja miten senkin tekivät, purivatko poikki?

Eivät syöneet sokeria, mikä sai hampaat kestämään. Arkeologit usein tietävät hampaista heti ovatko löydetyt ihmisjäänteet ajalta ennen vai jälkeen sokerin. Sokeria syömättömien hampaat on usein erinomaisessa kunnossa vaikka ovat lojuneet vuosisatoja maas sisällä. Sokeria syöneillä hampaat ovat mustuneet, reikiintyneet ja tippuneet ja tulehdukset vammauttaneet leukaluita.

Sokeri on myrkkyä.

Jossain dokkarissa kerrottiin hammastikkujen käytöstä kivikaudella. Ongelma on nykyinen, hiilihydraattipitoinen ravinto joka kuluttaa hampaita enemmän kuin mikään kivikaudwn eväs. Siis jauhot ja sokerit lähinnä. Oikein hyvää evästä purukalustoa jäystäville bakteereille.

Kivikauden työkaluthan olivat todella teräviä, kun esimerkiksi eläinten vuoria käaiteltiin ja saaluskin saatiin hengiltä. Ei se napanuora terästä kai ole.

Ei tietoa.En elänyt silloin. Mutta silloin ei ollut karkkia,kakkua,pullaa,virvotus juomia ym. Eiköhän ravinto säätele hampaiden kunnon?

Kivikautisen ihmisen hampaat olivat paremmassa kunnossa kuin nykyihmisen, ruokavalion ansiosta tietenkin.

Oliko silloin jo kariesta? No hampaita hangattiin pajusta tai jostain muusta taipuisasta lehtipuusta kuorituilla tikulla, jos jotain oli puhdistettava.

Itse olen karpannut nyt 20 vuotta, en ihan niin tiukalla ruokavaliolla kuitenkaan kuin kivikauden ihmiset, mutta jos sokerin ja viljat jättää vähemmälle, hampaisiin ei tule kovinkaan paljon plakkia päivän aikana.

Taas joku yksinkertainen aloittaja. Tiedätkö faktaa, että ihmisen älykkyys laskee sukupolvelta toiselle alemmaksi mentäessä.

Kivikaudella mentiin kivihammaslääkäriin. Nukutus yhdellä kivellä ja kipeän hampaan poisto toisella kivellä. Odotushuoneessa luettiin kivilehtiä. 

Vierailija kirjoitti:

Kivikautisen ihmisen hampaat olivat paremmassa kunnossa kuin nykyihmisen, ruokavalion ansiosta tietenkin.

Tottakai. Kivikauden ihminenhän muutenkin oli niin paljon paremmassa kunnossa.

No ei todellakaan ollut. Hampaat kestivät minkä kestivät.

Juuri oli tutkimus, jonka mukaan lihapitoinen ruokavalio pahentaa ientulehduksia verrattuna pelkkään kasvisruokaan.

Toki sokeri on vihollinen numero yksi.

Elinikä oli lyhyempi joten hampaat ei ehtinyt tuhoutua, pureskeltiin myös parantavia kasvien lehtiä jne.

No jaa.

Toisaalta on totta, että kun ruokavaliossa ei ollut (niin paljon) sokeria, hampaisiin tuli vähemmän kariesta.

Toisaalta kivikauden ihmisten ruokavalio oli paljon hampaita kuluttavampaa ihan siinä mielessä, että pureskeltavaa oli enemmän ja se oli kovempaa. Hampaat siis kirjaimellisesti kuluivat - samaan tapaan kuin nykyään narskuttelijoilla, mutta enemmän. Pureskeltavan ruoan määrä on aiheuttanut myös sen, että kivikaudella ihmisillä oli paljon isommat leuat - sellaiset, mihin viisaudenhampaatkin mahtuivat ihan sujuvasti. Nykyihmisten leuat jäävät pienemmiksi, koska niitä ei tarvita tarpeeksi eivätkä ne vahvistu.

Se sokerin puute on muuten myös osittain myytti. Silloin ei ollut puhdistettua sokeria, mutta ruolavaliossa oli kyllä paljon marjoja, villilviljoja ja hunajaa. Monet villihedelmät olivat myös ruokavalion osa, ja happamina ne olivat hampaille ehkä jopa nykyisiä kuluttavampia. Tietysti se, että niistä sai c-vitamiinia auttoi pitämään hampaat ylipäänsä suussa kiinni.

Lyhyemmän eliniän takia hampaiden ei tarvinnut säilyä vuosikymmeniä. Kyllähän kivikauden ihmisiltä varmaan myös irtoili hampaita rajumman elämän seurauksena.

Hampaille on hyväksi, jos pureskelee eli jäynää jotain ruokailun päätteeksi, vaikka havunneulasia. Se lisää syljeneritystä ja puhdistaa ja suojaa hampaiden kiillettä. Osasivatkohan kivikauden ihmiset tehdä näin intuitiivisesti?

Joillain kasveillahan on myös happohyökkäyksiä lieventäviä ominaisuuksia. Ei vain koivun ksylitolilla, vaan muutamilla muillakin kasveilla.

Voi tsiisus mitä pösilöitä taas määkymässä.

Kivikaudella ihmisten *keski-ikä* oli matala, koska niin suuri osa kuoli vauvoina, lapsina, ja nuorina.

Ne, jotka aikuisiksi asti selvisivät, elivät hyvin pitkälti saman ikäisiksi kuin nykyään, keskimäärin tuonne 70-vuotiaiksi saakka.

Ihmisten keski-ikä putosi radikaalisti, kun urbanisaatio alkoi, ja kulkutaudit alkoivat kunnolla leviämään.

Mitenköhän he pyyhkivät takamuksen ulostamisen jälkeen ilman paperia? Jollain kasvien lehdillä vai?

Suomessa taas on ksylitolipurkkaa (koivun mahlaa) pureskeltu tuhansia vuosia.

(Ja ei, ne pureskelijat eivät olleet mitään saamelaisia, vaan nykysuomalaisten geneettisiä esi-isiä.  Tästä on ihan arkeologista näyttöä Etelä-Ruotsia myöten, jossa viisi tuhatta vuotta vanhojen suokalmojen lähimmiksi geneettisiksi sukulaisiksi todettiin nykysuomalaiset.  Ei vain sovi nykyiseen poliittiseen narratiiviin, joten tämmöiset tutkimukset jätetään sivummalle, ja pidetään niistä omista mielikuvituksen tuotteista kuten Volgan mutkasta visusti kiinni.)