Onko muilla aikuisten lasten vanhemmilla näin?
Suru poismuutosta ei tule silloin kun lapsi itsenäistyy ja muuttaa pois, koska on kuitenkin tavallaan lapsi vielä. Mutta kun lapsi löytää elämänkumppanin ja se on tietysti tärkein asia maailmassa, sitten on hieman haikeaa. En tarkoita, että pitäisi olla peräkammarinpoika tai tyttö, mutta silti on haikeaa, kun tulee jotenkin konkreettisesti esille, että lainassa lapset ovat vain ja tietysti noin se kuuluu mennäkin enkä ole takertuva äiti, mutta lapsella on niin paljon muuta elämässä. Ääh, en osaa selittää tuon paremmin vaikuttamatta läheisriippuvaiselta 🥲, mutta ehkä joku ymmärsi?
Kommentit (23)
Kannattaa miettiä vapaaehtoistyötä esim. tukiperhetoiminta on sellainen missä jonkun lapsi on vaikka kerran kuukaudessa yhden yön sun luona. Näistä on todella huutava pula ja varmasti pääsit koulutukseen tuolla kokemuksella lapsista mitä jo oman aikuisen lapsen kautta löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä vapaaehtoistyötä esim. tukiperhetoiminta on sellainen missä jonkun lapsi on vaikka kerran kuukaudessa yhden yön sun luona. Näistä on todella huutava pula ja varmasti pääsit koulutukseen tuolla kokemuksella lapsista mitä jo oman aikuisen lapsen kautta löytyy.
En taida olla sitä tyyppiä että jaksaisin sitoutua tuollaiseen, muuten hieno ajatus.
Voisitko ajatella asiaa hieman toiselta kantilta ja luoda aikuisempi suhde sun lapsiin?
Kyllä. Etenkin asiat konkretisoituu kun lapsenlapsia alkaa tulla. Vaikka ihania nekin on. Mummona saa pikkulapsiajan parhaat puolet, kun ei tarvitse sietää sitä kiukuttelua ja rumbaa. Saa vain nauttia sen lapsen kanssa olemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ajatella asiaa hieman toiselta kantilta ja luoda aikuisempi suhde sun lapsiin?
Oon ihan irtipäästänyt enkä roiku lapsissani, on vain omia sisäisiä ajatuksia. En tietenkään halua heidän olevan yksinkään.
Ei ole ollut tuollaisia ajatuksia. Lapsistani kaksi on nyt aikuisia ja molemmilla on hyvät ystävät elämässään mukana. Olen vain ja ainoastaan onnellinen, että lapsistani on kasvanut fiksuja upeita ihmisiä, jotka ovat löytäneet elämäänsä ihanan rakkaan ihmisen. En oikeastaan edes surrut aikanaan lasten kotoa pois muuttamista, vaan olin siihen täydellisen valmis.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tuollaisia ajatuksia. Lapsistani kaksi on nyt aikuisia ja molemmilla on hyvät ystävät elämässään mukana. Olen vain ja ainoastaan onnellinen, että lapsistani on kasvanut fiksuja upeita ihmisiä, jotka ovat löytäneet elämäänsä ihanan rakkaan ihmisen. En oikeastaan edes surrut aikanaan lasten kotoa pois muuttamista, vaan olin siihen täydellisen valmis.
Et ymmärtänyt mitään.
Ostin salikortin ja aloin käydä jumpassa ja lenkillä. Omat harrastukset auttaa irtipäästämistä kummasti. Ei lapsetkaan halua että äiti murjottaa hksin kotona.
Meillä tuo yritettiin ratkoa tallomalla lasta henkisesti, lässyttämällä ja huonontamalla itsetuntoa, jotta tämä tajuaisi olevansa vielä pieni lapsi eikä mikään aikuinen. Teini-iässä huone verhoiltiin lapsen huoneeksi ja vanhemmat ajoivat lapsiparkkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ajatella asiaa hieman toiselta kantilta ja luoda aikuisempi suhde sun lapsiin?
Oon ihan irtipäästänyt enkä roiku lapsissani, on vain omia sisäisiä ajatuksia. En tietenkään halua heidän olevan yksinkään.
Mielestäni yksinäisyys on hyvä asia. Tottakai on hyvä, jos löytää vierelleen ystävän, mutta yksin oleminen kasvattaa eri tavalla.
Muistan kuinka oma ystäväni alkoi seurustelemaan jo 16 vuotiaana ja kun hänelle ja miehelle tuli ero ystäväni ollessa 40 vuotias, oli yksinään oleminen hänelle todella vaikeaa, lähes mahdotonta. Hänen oli ihan pakko löytää uusi mies niin nopeasti kuin mahdollista, koska hän ei kyennyt asumaan ja elämään yksin. Eihän siitä sitten hyvä tullutkaan.
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Kuvittele, mitä jäisi jäljelle, kun tällaisesta elämänsisällöstä poistaisi lisääntymisen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tuollaisia ajatuksia. Lapsistani kaksi on nyt aikuisia ja molemmilla on hyvät ystävät elämässään mukana. Olen vain ja ainoastaan onnellinen, että lapsistani on kasvanut fiksuja upeita ihmisiä, jotka ovat löytäneet elämäänsä ihanan rakkaan ihmisen. En oikeastaan edes surrut aikanaan lasten kotoa pois muuttamista, vaan olin siihen täydellisen valmis.
Et ymmärtänyt mitään.
Etpä sinäkään kovin selkeästi asiaasi selittänyt. Yritä nyt päästä irti vihamielisyydestäsi ja katkeruudestasi. Onneksi lapsesi pääsivät luotasi pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tuollaisia ajatuksia. Lapsistani kaksi on nyt aikuisia ja molemmilla on hyvät ystävät elämässään mukana. Olen vain ja ainoastaan onnellinen, että lapsistani on kasvanut fiksuja upeita ihmisiä, jotka ovat löytäneet elämäänsä ihanan rakkaan ihmisen. En oikeastaan edes surrut aikanaan lasten kotoa pois muuttamista, vaan olin siihen täydellisen valmis.
Et ymmärtänyt mitään.
Etpä sinäkään kovin selkeästi asiaasi selittänyt. Yritä nyt päästä irti vihamielisyydestäsi ja katkeruudestasi. Onneksi lapsesi pääsivät luotasi pois.
Ei hitto 😆
Onhan tuo varmaan välillä haikeaa, mutta toisaalta ihana, kun lapset elää omaa elämäänsä, jossa vanhemmat on jo sivuhenkilöitä. Niinhän sen kuuluu mennä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo varmaan välillä haikeaa, mutta toisaalta ihana, kun lapset elää omaa elämäänsä, jossa vanhemmat on jo sivuhenkilöitä. Niinhän sen kuuluu mennä.
Kyllä kyllä. Toi sivuhlö oli hyvä kiteytys.
On jo itsessään todella itsekästä lisääntyä ja pakottaa toinen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan. Tietenkin se häiritsee ettei jälkeläinen ole enää tyydyttämässä emän tarpeita, mitä varten hänet alun alkaen hankittiin.
Vierailija kirjoitti:
On jo itsessään todella itsekästä lisääntyä ja pakottaa toinen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan. Tietenkin se häiritsee ettei jälkeläinen ole enää tyydyttämässä emän tarpeita, mitä varten hänet alun alkaen hankittiin.
Vela siellä huutelee. Kukas sun pyllyn pyyhkii kun olet vanha?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jo itsessään todella itsekästä lisääntyä ja pakottaa toinen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan. Tietenkin se häiritsee ettei jälkeläinen ole enää tyydyttämässä emän tarpeita, mitä varten hänet alun alkaen hankittiin.
Vela siellä huutelee. Kukas sun pyllyn pyyhkii kun olet vanha?
Työttömiä on enemmän kuin työpaikkoja, maailman jokaisessa maassa.
Ohis
Saahan se olla haikeaa. On rakkautta päästää irti.