Polkupyöräilijät ja -juoksijat, ilmaiskaa lähestymisenne!

Olen mummoikäinen ja liikun koirani kanssa metsäpoluilla. Tänään oli taas kaksi läheltä piti -tilannetta.
Ensimmäisessä tilanteessa olin polun sivussa poimimassa mustikoita ja koira oli pitkässä fleksissä. En huomannut kahta juoksijaa ollenkaan, kun olin kumartuneena ja selin siihen suuntaan. Koira tulkitsi kaksi juosten ja puuskuttaen minua (meitä) lähestyvää ihmistä hyökkääjiksi ja aloitti raivokkaan varoitushaukun, joka olisi voinut johtaa koiran hyökkäykseen. Onneksi haukku alkoi tarpeeksi ajoissa, sain fleksin kireämmälle ja rauhoitelin koiraa. Huh huh.
.
Toinen oli yksin pyöräilevä takaa tuleva ohittaja kapealla harjupolulla. En kuullut mitään! Hän ohitti minut alle puolen metrin päästä ja ihan hyvin olisin voinut astua pari askelta sivuun väistellessäni polun kiviä - ja suoraan pyörän alle. Pyöräilijään koira ei reagoinut uhkaavasti, se oli itse tällä kertaa varvikossa mustikoita riipimässä.
Soittakaa rohkeasti kelloa tai huutakaa reippaasti päivää tms. kun tulette metsässä vastaan, varsinkin jos lähestytte selän puolelta.