En ihaile enkä vihaa oikeastaan ketään, yleistä vai harvinaista?
Tunnen myötäiloa ja kunnioitusta toisen puolesta tai toista kohtaan (saavutukset, onni, ominaisuudet) mutta en ihaile ketään erityisesti.
En myöskään erityisemmin vihaa kerään. Jotkut ihmiset ovat toki ikäviä ja toimivat epätoivotusti, jopa vaarallisesti, mutta en voi sanoa vihaani ketään.
Kommentit (7)
Sanoisin melkein, että tasapuoliselle aikuiselle ei ehkä olekaan ihan normaalia vihata, kadehtia tai ylenpalttisesti ihailla/fanittaa ketään.
Mä tykkään kansa melkein kaikista tai sit en välitä, mut en myöskään kyllä ketään ihaile enkä vihaa. Myönnän että palstalla ärsyynnyn joskus jonkun jutuista, mut en silti vihaa tai jaksa ajatella oikeastaan muuta kuin, että olipa epäsopivaa, toivottavasti oppii vähän suodattamaan juttujaan. Siis vaikkapa kaikki rähjäiset alapääjutut pervoilut ja provoilut niinku tällä viikolla luin jostain ketjusta kommentin, missä kuvailtiin naisen alapäätä joksikin jauhelihaksi... hyi
No minusta ihan tavallista, koska en itsekään vihaa enkä fanita ketään. Monien ihmisten saavutuksia yms kyllä ihailen.
Minulla samat setit. Ja en vihaa, kadehdi ketään tai ole katkera. En myöskään fanita ketään, vaan olen tyytyväinen omaan elämään. Pyrin kohtaamaan kaikki ihmiset ennakkoluulottomasti ja kunnioituksella.
Vihaan ainoastaan poliitikkoja, jotka hirmuverottavat ja hassaavat väkisin viedyt varat menemään.
Tätä en tule ikänä hyväksymään.
Nyt kun tulin asiaa ajatelleeksi, niin sama täällä 👍🏼