Se pettymyksen tunne kun näkee ihastuksen tupakki huulessa

Näin ikisavuttomana kummastuttaa kun kaikki polttamisen lopettaneetkin on sanoneet, että tupakkaa tekee silti usein mieli ja jos haistaa tai näkee jonkun polttavan, niin meinaa tyyliin seota. Meneekö ne aivot tosiaan noin pysyvästi sekaisin siitä nikotiinista.

Ap jää elinikäiseksi runkkariksi ja mammantissin imijäksi tuolla asenteella ja persoonallisuudella.

Ja hyvähän se toki niin on, kaikki voittavat. Kunhan totesin.

Vierailija kirjoitti:

Näin ikisavuttomana kummastuttaa kun kaikki polttamisen lopettaneetkin on sanoneet, että tupakkaa tekee silti usein mieli ja jos haistaa tai näkee jonkun polttavan, niin meinaa tyyliin seota. Meneekö ne aivot tosiaan noin pysyvästi sekaisin siitä nikotiinista.

Täh? Mä olen ollut nyt savuton vähän päälle 9 vuotta ja kertaakaan ei ole tehnyt mieli röökiä. Päinvastoin etoo ajatuskin ihan jo näin palstalle kirjoittaessa.

Ja röökinsavu haisee niin järkyn pahalta, että hyistana. Niin se haisi kyllä silloinkin kun vielä itse poltin.

Älä edes kysy miksi ihmeessä olen joskus polttanut. En nimittäin tajua itsekään enkä varsinkaan kuinka edes pystyin siihen.

Olipas kiva lukea tällainen otsikko, koska itselle kävi keväällä just samoin. En tosin nyt miestä ihan ihastukseksi kutsuisi, mutta hyvinkin kiinnostavaksi ja potentiaaliseksi vaihtoehdoksi jonka kanssa voisi hyvinkin synkata enemmänkin..

Ja sitten näin tämän tyypin ihan sattumalta toisessa paikassa ja tämä poltti röökiä. Sen pettymyksen humahduksen oikein tunsi ja sen jälkeen ei vaan enää ollut minkäänlaista kiinnostusta eikä ajatustakaan että tämän kanssa voisi joskus vaikka jotain ollakin.